Apua! Hirveä vauvakuume ja siihen liittyvät pulmat..
Taustatietoa:
Olen 20v, mies 25.
Yhdessä 3v. asuttu lähes koko aika yhdessä. Kihloissa 1v. Naimisiinmenoa suunniteltu ensi tai seuraavana syksynä ja myöhemmin oman talon rakennuksesta haaveiltu.
Molemmat olemme vakitöissä, meillä ei ole juurikaan rahahuolia, asumme omakotitalossa ja lainaakaan ei ole paljoa.
Olen aina haaveillut tekeväni lapset nuorena, koska haluan myös jaksaa hoitaa niitä ja olla niitten kanssa. Olen kuumeillut jo kauan ja höpötellyt vauvanteosta miehelleni usein. Aiemmin hän oli vauvojen suhteen ehdoton ei, koska ei ollut vielä valmis. Jatkoin kuitenkin höpötystä, kertomalla, ettei vauvan teolle ole oikeastaan koskaan täysin oikeaa aikaa. Aina on joku syy: raha-huolet, opiskelut kesken, asunto, työasiat jne. Nyt olisi hyvä aika vauvalle. Kerroin myös, ettei vauvan tuloon voi koskaan valmistautua 100% ja että vanhemmuuteen kasvetaan. Opiskella ehdin myöhemminkin, ja kyllä me pärjäämme.
Vakuuttelin myös, ettei se olisi pelkkää kotona oloa ja pyykkäämistä. Kyllä hän saisi tehdä niitä asioita mistä pitää ihan niinkuin ennenkin. Olisin vain hyvilläni. Sitä paitsi hän käy harvoin missään. Ja siinä missä auton rassaaminen ja muut hommat ovat miehille, me naiset tykkäämme vauvan ja kodin hoidosta :) Ainakin minä.
Nyt me elämme tämän elämän tilanteen mukaan. Emme juurikaan katso kaupassa ruoan hintoja ja ostamme mitä mieli tekee ja aika usein tulee ostettua sellaistakin, jota ilman pärjäisi ihan hyvin. Mutta vauvan tultaessa tämä asia rauhottuisi kun täytyisi suunnitella rahamenot huolellisemmin, katsella hintoja, ostaa järkevästi ja laittaa vähän säästöönkiin. Silloin pärjäisimme hyvin, kun eläisimme sen elämän tilanteen mukaan. Mies oli samaa mieltä. :)
Annoin hänen miettiä asiaa ja ehdotin, että jättäisimme joulukuussa pillerit pois ja antaisimme vauvan tulla. Mies lämpesi ajatukselle. :)
Eilen otin asian puheeksi uudelleen, hän oli epävarma ja kysyi, miksi vauva täytyy tehdä juuri tänä talvena? - Mutta miksi ei? Pitäisikö odottaa parempaa aikaa, jota tuskin edes tulee?
Mieheni on myös todella herkkä toisten kommenteille.
Äitini ja anoppini nimittäin sanoivat taannoin, että eikai me vielä aleta lapsentekoon, kun eivät jaksa lapsenlapsia vielä hoitaa. Ja minä olen niin omistushaluista tyyppiä, etten anna edes koiraani kenellekään hoitoon, saati sitten vauvaani!
Me olemme mieheni kanssa aikuisia ja mielestäni se on täysin meidän asia, milloin me vauvan hankimme. Itselleni ja miehelleni me se lapsi hankittaisiin, eikä todellakaan heille.
Mitä minun täytyisi sanoa tai tehdä, jotta mieheni lämpenisi tälle ajatukselle? Asia on minulle todella tärkeä, ja mielestäni tämän parempaa hetkeä vauvan tulolle ei voisi ollakaan. :)
Mikä neuvoksi? :)
Kommentit (12)
ja se on: anna miehellesi aikaa tottua ajatukseen. Olet tehnyt nyt oman kantasi selväksi ja suosittelen lämpimästi, että odotat, että mies ottaa asian puheeksi seuraavan kerran. Kuten sanoit, lapsi on teille.
Jos odotan, että mieheni ottaa asian puheeksi, olen varmasti yli 30v ennenkuin hän muistaisi koko asiaa.. Eikö olisi muita neuvoja? :)
Miten te muut kuumeilijat olette "suostutelleet" miehenne vauvantekoon ja tahtonne läpi? ;)
Että miestäni huolettaa eniten raha-asiat. Nyt elämme melko hulvatonta elämää rahankäytön suhteen. Rahaa menee ja paljon, ihan turhuuteenkin joskus. Mutta vauvan tulon myötä tämäkin asia rauhoittuisi kun osaisi järkeillä raha-asioiden suhteen.
Voisiko joku myös valaista tuota rahapuolta. Kyselin tuolla toisessa ketjussa vähän niitä: http://www.vauva.fi/keskustelut/vastaa/viesti/13544892
(Itse sain laskurista, että saisin rutkasti yli, mitä nyt tienaan.. Joten voiko olla mahdollista??) En kyllä älynnyt tuosta mitään kun ei ollut kunnon ohjeita. :/
Koska jos saisin mihelleni jotain dokumenttia siitä, millainen rahantulo olisi mammalomalla ja kun hoitaa lasta kotona, niin hän varmasti lämpenisi ajatukselle :) Ei hän vauvaa vastaan ole, hän kyllä toivoisi sitä, mutta häntä vain huolettaa kaikki.
meillä aikanaan esikoinen oli puhdas vahinko. oltiin toki oltu yhdessä jo melkein 8 vuotta ja aiheen tiimoilla jopa erottiinkin koska minä en halunnut aborttia ja mies on aina sanonut ettei halua koskaan omia lapsia...
olimme kuitenkin yhteyksissä koko raskauden ajan mutta asuime erossa ja kun minun tuli aika lähteä laitokselle olikin mies aivan paniikissa kun en aamulla soittanutkaan kun synnytys eteni vauhdilla..ennätin kuitenkin soittaa ennen ponnistusvaihetta ja mies saapui vauhdilla laitokselle ja siitä lähtien olemme olleet perhe eikä lapsia ole sen jälkeen kyseenalaistettu...nyt meillä tuhisee kuukauden ikäinen, neljäs lapsemme ja mies jopa puhelee, että miksei se viideskin menisi tässä joukon jatkona... :)
omalla kohdallani, olin 26 kun esikoinen syntyi, muistan ajetelleeni, että miksi ihmeessä en ole ajatellut lasta jo aikaisemmin...ja tosiasiahan on, että lapsia saadaan eikä tehdä silloin kun sopivalta tuntuu...
uhmis ja pesue (8v, 5v, 4v ja 1kk)
meillä aikanaan esikoinen oli puhdas vahinko. oltiin toki oltu yhdessä jo melkein 8 vuotta ja aiheen tiimoilla jopa erottiinkin koska minä en halunnut aborttia ja mies on aina sanonut ettei halua koskaan omia lapsia... olimme kuitenkin yhteyksissä koko raskauden ajan mutta asuime erossa ja kun minun tuli aika lähteä laitokselle olikin mies aivan paniikissa kun en aamulla soittanutkaan kun synnytys eteni vauhdilla..ennätin kuitenkin soittaa ennen ponnistusvaihetta ja mies saapui vauhdilla laitokselle ja siitä lähtien olemme olleet perhe eikä lapsia ole sen jälkeen kyseenalaistettu...nyt meillä tuhisee kuukauden ikäinen, neljäs lapsemme ja mies jopa puhelee, että miksei se viideskin menisi tässä joukon jatkona... :) omalla kohdallani, olin 26 kun esikoinen syntyi, muistan ajetelleeni, että miksi ihmeessä en ole ajatellut lasta jo aikaisemmin...ja tosiasiahan on, että lapsia saadaan eikä tehdä silloin kun sopivalta tuntuu... uhmis ja pesue (8v, 5v, 4v ja 1kk)
.. Tuosta "tarinasta".. Meillä tosin on vähän eri tilanne. Mies haluaa lapsia ja pitää lapsista paljon. Mutta häntä vain ehkä vähän pelottaa vanhempamme reaktiot, joka mielestäni on turhaa. Olemmehan täysin omavaltaisia päättämään omista asioista ja tekemisistämme. :)
Olen sanonut joskus, että haluaisin neljä lasta. Mies sanoi, että kaksi. Mutta tässä ajan mittaan hän on sitten taipunut jo siihenkin, että ehkä se neljä onkin sopiva luku.
Ja totta, miehet kypsyvät vähän jälkijunassa.. Vaikka ikäeroa meilläkin on viisi vuotta.
Me oltiin seurusteltu vuosi, kun sanoin miehelleni, että olen valmis äidiksi ja haluaisin lapsen aika pian. Mies sanoi haluavansa lapsia jossain vaiheessa, mutta asia ei ollut hänen mielestään vielä ajankohtainen. Jätin asian asian hautumaan ja sanoin miehelleni, että sanoo kun on valmis. Kului noin puoli vuotta ja mies ilmoitti olevansa valmis isäksi! Parin kuukauden päästä siitä olin raskaana ja nyt meillä on ihana, kohta 5 kk:n ikäinen poika :) Mun mies on todellinen lahopää, eikä muista mitään, mutta vannon sulle, että ei noin iso asia unohdu! Miehesi varmasti pohtii asiaa, vaikka ei siitä aktiivisesti puhukkaan. Miehet vaan käsittelevät näitä asioita aivan eri tavalla kuin naiset :)
Tuki-asiasta voin kertoa oman tilanteeni. Mulla bruttotulot ennen äitiyslomaa olivat n. 3500€/kk. Ekat kolme äitiysvapaakuukautta sain käteeni saman verran kuin töissä ollessani. Sitten tulot tippuivat noin 70%:iin ja nyt vanhempainvapaalla saan käteeni noin 1000€ vähemmän kuin töissä ollessani. Hoitovapaalla tukien määrä on reilut 300€/kk. Jonkun verran olemme joutuneet miettimään ostoksia äitiyslomalla, koska meillä on iso asuntolaina, jota lyhennämme samalla tavalla kuin töissä ollessani, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty.
Itse olen tosiaan "jo" 36-vuotias ja sain esikoiseni vasta nyt. Olin aina haaveillut tulevani äidiksi nuorena, mutta elämä päätti toisin. Vasta nyt mulla on mies, joka haluaa olla hyvä isä ja rakastaa mua aidosti. Sä olet vielä nuori ja vaikka miehesi haluaisi odottaa esim. vuoden, niin olisit silti tosi nuori äiti!
Tsemppiä teille!
Mies on ottanut nyt mun vauvahaaveilut hyvin ja kestänyt mun vauvajutut. Yhdessä jopa laskeskeltiin noita rahajuttuja ja miehestä huomaa, että hän on innoissaan. Mutta jokin häntä edelleen asiassa mietityttää.. Ja tiedänkin, että se on tuo muiden reaktio. Eritoten minun vanhempieni.
Miten muiden hieman nuorempien vanhemmat ovat suhtautuneet vauvauutisiin? Ja miten uutisista voisi kertoa? :)
Meillä on sama tilanne mutta kihloissa ei olla. Oma talo ostettiin vuosi sitten eikä lainaa hirveästi ole. Kuume iski 2010 kesällä ja vastaus mieheltä oli ei. Talvella sain hänet lämpenemään ajatukselle kunnes gynekologi neuvoi odottamaan vähän aikaa että saataisiin eräs leikkaus tehtyä. No leikkaus oli nyt elokuussa ja rupesin kyselemään mieheltäni vauva asioista, niin eipä enään olekkaan oikea aika.. Kuulemma lupasi aikaisemmin vain siksi koska kokoajan vauvasta jauhoin.. En sitten tiedä milloin se parempi aika tulee mutta itsellä on kauhea ahdistus päällä, eikä mies edes ymmärrä miksi.. Niin ja minun vanhemmilla ei ole mitään lapsentekoa vastaan vaan itseasiassa oikein toivoisivat pääsevänsä isovanhemmiksi. Mieheni vanhemmista en tiedä.
meillä alkuun mies oli se joka tais enemmän haluta vauvvaa. ajan oloon sai minutkin sille kannalle että uskaltaisin lähteä mukaan(pelottaa ihan järettömästi täälläkin luetut repeämiset jne O.O olen siis varma etten siitä selviä hengissä)loppu keväästä ja kesästä miehestä alkoi tulla vaisu ja kartteli vauvvakeskustelua ja koko tuon ajan olin puhunut että en uusisi enää reseptiä syksyllä. suoranaisesti ei vastaankaan pistänyt mutta aihe oli hankala.joten asiasta ei puhuttu. viikkoa ennen kun renkaat loppu kysyin että noh mites tehdään,että siihen ja siihen päivään asti on aikaa nyt sit päättää. jotenkin tuo hetki kun "jouduin"sanomaan että renkulat loppu,viikon päästä pitäis uusi saada jos meinaa ehkäsyllä jatkaa ja hommata uutta reseptiä sai miehen havahtumaan.siitä illasta on ollut "kiire" miehen puolelta saada vauvva alulle...;)kyllä se pelottaa edelleen varmasti miestäkin mutta halu saada pieni on suurempi kuin pelko.ja sen päätöksen jälkeen ollaan kyllä pystytty puhumaan kaikesta siihen liittyvästä.
meillä oma-eli pankinkoti myös,ja vain toisella vakipaikka töissä.silti emme näe mitään ongelmaa miksei selvittäis rahallisestikin kun ruetaan vaan kahtomaan ettei aina kaupasta herkkuja kanneta kotiin ja ostella heräteosteluita =)
meillä alkuun mies oli se joka tais enemmän haluta vauvvaa. ajan oloon sai minutkin sille kannalle että uskaltaisin lähteä mukaan(pelottaa ihan järettömästi täälläkin luetut repeämiset jne O.O olen siis varma etten siitä selviä hengissä)loppu keväästä ja kesästä miehestä alkoi tulla vaisu ja kartteli vauvvakeskustelua ja koko tuon ajan olin puhunut että en uusisi enää reseptiä syksyllä. suoranaisesti ei vastaankaan pistänyt mutta aihe oli hankala.joten asiasta ei puhuttu. viikkoa ennen kun renkaat loppu kysyin että noh mites tehdään,että siihen ja siihen päivään asti on aikaa nyt sit päättää. jotenkin tuo hetki kun "jouduin"sanomaan että renkulat loppu,viikon päästä pitäis uusi saada jos meinaa ehkäsyllä jatkaa ja hommata uutta reseptiä sai miehen havahtumaan.siitä illasta on ollut "kiire" miehen puolelta saada vauvva alulle...;)kyllä se pelottaa edelleen varmasti miestäkin mutta halu saada pieni on suurempi kuin pelko.ja sen päätöksen jälkeen ollaan kyllä pystytty puhumaan kaikesta siihen liittyvästä. meillä oma-eli pankinkoti myös,ja vain toisella vakipaikka töissä.silti emme näe mitään ongelmaa miksei selvittäis rahallisestikin kun ruetaan vaan kahtomaan ettei aina kaupasta herkkuja kanneta kotiin ja ostella heräteosteluita =)
sama homma täällä, paitsi mies ei ole ollut aktiivinen vauva-asioissa (ennen tätä). Kysyin mieheltä, haetaankos niitä pillereita vielä, ja vastaus oli myönteinen. Yksi liuska pillereita haettiin. Pohdittiin tässä oikeaa aikaa ja mies oli sitä mieltä, että loppuvuodesta olisi hyvä aika laittaa rakkauspakkaus alulle. Haluaisimme kertoa raskaudesta tuleville isovanhemmille jouluna, joten vähän alkas olla kiire. Luulin, ettei mies halua lasta moneen vuoteen.. Niin hän oli antanut ymmärtää. Mutta ainut asia joka häntä hirvitti, oli se kuinka tulevat isovanhemmat suhtautuvat, koska vanhempani todellakin ovat hieman kärkkäitä mielipiteidensä suhteen. Kahden viikon päästä alettaisiin sitten ovulaation aikoihin peittoa heiluttelemaan "siinä mielessä" ;) Ette usko kuinka onnellinen olen!! :)
Hmm. Nyt mies on niin innoissaan, että sitä pitää jo välillä toppuutella :D
Se on jo hankkimassa vauvan sänkyä ja miettii nimeä ja muuta.. Välillä vähän ahdistaa miten todellista kaikesta tulee.
Jätettiin kuitenkin pillerit pois ja kahden viikon päästä olisi ovulaatio, jolloin yritetään ja odotetaan, josko se pikkuinen olisi meille suotu :)
Ihana tunne, musta saattaa tulla äiti! Uskomatonta :) Vielä vähän aikaa sitten mieheni ei oikein pitänyt ajatuksesta, mutta nyt hän on asiasta enemmän varma ja innoissaan kuin minä :)
Hei!
Kirjoitan blogia yhteiselosta vauvan ja koirien kanssa! Omista kokemuksista ja harjoituksista joita voi tehdä koiran kanssa. Kannattaa lukaista mikäli kiinnostaa!
http://vauvajakoira.blogspot.com/