Mitä tarkoittaa "itsensä unohtaminen" ?

Alunperin itsensä unohtaminen on ollut hyvä asia: Silloin ihminen keskittyy asiaan ja tehtävään niin että unohtaa ajatella omaa tärkeyttään ja itsekorostuksen tarvettaan. TÄmä ei tarkoita sitä, etteikö esim sairasta lasta hoitava äiti kampaisi tukkaansa ja pesisi naamaansa, vaan sitä, että hän ei jatkuvasti ajattele vain tai ensisijaisesti tukkaansa ja naamaansa vaan sitä lastaan. Eikä se tarkoita sitä, että luonnoitsija ei pukeutuisi tyylikkäästi puhumaan mennessään, vaan sitä että puhuessaan hän ei mieti vain sitä miltä näyttää, vaan keskittyy puheensa asiasisällön välittämiseen kuulijoille.



Nykyään ilmaus on ilmeisesti saanut myös sellaisia merkityksiä, että ihminen jotenkin unohtaa, kuka on ja hukkaa identiteettinsä, jos ei koko ajan toimi oma persaus ensinnä mielessä, eikä ihmisen identiteetti enää muodostukaan suhteessa toisiin, kuten ennen sosiologit ja psykologit ajattelivat. Ja moralistit tietysti myös.



Tästä on muuten hyvä kirja olemassa, jos jaksaa lukea ja ajatella. Se on Elisabeth Gaskellin Vaimoja ja Tyttäriä.

tarpeet aina omien tarpeidensa edelle. Mielestäni se on sitten ihmisestä kiinni mitä nuo tarpeet ovat. Joillekin se voi olla tuo ulkoinen kaunistautuminen, jollekin liikunta toiselle taas vaikka ihan itsekseen lueskelu.

on mielestäni sitä, että palvelee vain muita. Eikä välttämättä sen takia että muut tarvitsevat niitä palveluksia vaan sen takia että omasta mielestä muut tarvitsevat niitä. Esimerkiksi meikkaa sen takia että luulee että kukaan ei pidä naamasta ilman meikkiä. vaikka se on kaikille yhdentekevää. tai että pukee lapsensa merkkivaatteisiin koska luulee saavansa sillä jotain statuksen nostoa, taas väärin. Ei siis uskalla elää omaa elämäänsä tai pahimmassa tapauksessa ei edes tiedä mitä se oma elämä on vaan lukee sen mainoksista ja netistä.