Jotenkin meni fiilis... kertokaa nyt mitä olisitte itse mieltä

Miesystäväni kanssa ollaan muuttamassa yhteen ja monien keskustelujen ja toiveiden kautta alettu tahtomaan minulle sterilisaation purkuleikkuuta yksityisellä.

Hintaa toimenpiteelle tulisi ja ihan vaan heitin ilmoille kysymyksen, että mistä rahat operaatioon jos sitä todella haluaa ja lasta haluaa.

Ei ole mies kamalasti mihinkään osallistunut tähän mennessä ja nyt sai hieman edes rahaa ja suunnitteli ostavansa yhden laitteen. Kyselin kun halusin nähdä olisiko hän valmis luopumaan omista jutuistaan asian vuoksi hetkellisesti enkä halunnut ihan heti kertoa, että saisin rahan kasaan kun minua ei huvittaisi aina kaikkia asioita järjestää todeksi rahallisesti.

Hänellä on hevostila ja samantien kivahtikin, että pitäiskö hänen muka myydä hevonen vai mitä vaadin?

En tosiaan vaadi ja ilman lastakin voin olla, vaikka ihana olisikin noin muuten, mutta mulle raskaus nyt vaan on terveydellisesti iso iso asia ja harkinnalla voisin vielä yhden kerran yrittää, vaikka odotuksesta hankalaa luultavammin tulisikin (tulevalle lapselle siitä ei ole vaaraa).

Tuo kysymys hevosen myymisestä loukkasi. Toisaalta en ole moiseeen edes vihjannut vaan mietin jättäiskö sen yhden suht tarpeettoman hankinnan hetkeksi jäihin vauvahaaveen vuoksi, mutta heti ryhtyi piikittelemään. Kovin olettaa mun hoitavan taas tänkin rahareiän, vaikka muuta väittää.

Kun minusta jos aidosti asiaa haluaa niin tekisi sen eteen melki mitä vaan.



Tilanne kun se, että leikkuu maksaa 5000-6000e ja yhdessä paikassa vielä loppuvuoden 2800e kunnes yhdistyy erään isomman sairaalaketjun kanssa ja hinnat muuttuu. Tuo 2800e vaikuttaisi meistä kohtuusummalta verraten keinohedelmöitykseen kun taas 5000e liian isolta verraten ettei leikkaus palauta ennalleen sekään kaikkea eikä raskaaksi tuleminen ole kuin 40% tavallisesta.



Ihan sama mieheltä kun rupeisin vouhkaamaan, että meinaako, että mun pitäis myydä mun huonekalut tai vastaavaa. Hevosista kun pelkkää menoa ei tuloa tällä hetkellä.

Itseasiassa meinasikin, että jättäisin sohvan ostamatta jne ja sais senkin rahan leikkuuseen. Huonekalujen hankinta on kaikkien etu ja en halua luopua niistä niin ettei hän "uhraudu" laisinkaan. Minä nekin hankinnat yhteiseen kotiin olen tekemässä omilla rahoillani kun hän ei pysty. Minun periaatteitani kun helpottaisi sekin, että osallistuisi edes 10 eurolla silloin kun rahaa on.



Jotenkin kaikki alkoi nyt vaikuttamaan niin harmaalle. Minusta miehen tulisi tälläisen leikkaustoiveensa edessä tehdä muutakin kuin kiukutella..