Onko teillä mitään outoja, ehkä vähän hassujakin pelkoja?

Nyt kaverit tunnistaa jos näkee =D Meitä ei kai oo joka lähtöön ;-)

siltapelko. Etenkin ne sillat, jotka "avautuvat" laivaliikenteelle on kauheita. En mielelläni aja myöskään lähellä vettä, siis niin, että auton ja veden välissä on vain rinne tai lyhyt kaide.

Pelko on kai lähtöisin siitä, kun pienenä veljeni lukitsi minut vahingosa huoneeseeni jollain rautalangan pätkällä. Äiti ei saanut lukkoa auki ja pelastusoperaatioon tarvittiin naapurin sedän apua. Mitään hätäähän tuossa ei ollut mutta jotenkin lapsen mieleni järkyttyi kovasti. Nykyään ahdistun suunnattomasti esimerkiksi jos tiukka kenkä jumittuu jalkaan tai vaikkapa pienikaula-aukkoinen huppari ei meinaa lähteä päältä pois. Olen joutunut lopettamaan esim. lasketteluharrastuksen koska ajatus tiukkojen monojen jalkaan laittamisesta tuntuu ahdistavalta. Niin ja tietysti pelkään ihan konkreettisia suljettuja paikkoja. Työpaikallakaan en laita vessan ovea lukkoon (kaikki tiimini jäsenet tietävät pelkoni). En myöskään käytä hissiä koska hissimatkassa on aina se vaihe, kun ulos ei pääse. Pahin pelkoni olisi joutua putkaan tms. En tiedä, miten selviäisin. Olimme kerran lukiossa vierailulla poliisilaitoksella ja sain voimakkaan paniikkikohtauksen, kun poliisisetä vei meitä putkaosastolle ja ehdotto jopa, että voisimme mennä käymään jossain sellissä. Minun vierailuni päättyi siihen. Luulin kuolevani siihen paikkan.

Pelkään myös korkeita paikkoja niin että jopa ½ metrin korkeudella alkaa jalat tutista.

ainoa jolla on tämän ilmapallo pelko.:D Kaikkea sitä ihmismieli kehittääkään.:D Sinä jolla on suljettujen paikkojen pelko, kuulostaa kyllä siltä että sulla on ihan aihettakin kammoosi. Eipä ihme, että tuosta lapsuuden kokemuksestasi on jäänyt kammo, varmasti tuntunut kamalalta silloin.

Se ei ole kovin ihmeellinen pelko, mutta syy sille on hiukan epätavallinen.



Olen lapsesta asti pelännyt tulevani haudatuksi elävältä. Tämä pelko on seurannut läpi elämäni ja laajentunut niin, että pelkään kaikenlaisia ahtaita paikkoja ja saan hengenahdistuskohtauksia jos koen yhtään olevani "puristuksissa".

Mulla on erikoinen korkeanpaikanpelko. Eiffel-tornin huipulla olo ei haittaa mitään, mutta parin metrin korkeudella kiipeäminen esim. kiipeilyseinällä aiheuttaa kauheita pelon väristyksiä. Samoin vaikka jollain kalliolla. Pelkään siis olla korkealla ilman suojaa. Ja lentopelko, jos joudun koneeseen menee niin rystyset valkoisina puristan aina niitä kädensijoja. Huh. Ja hämähäkkimäiset hyönteiset saa säikähtämään, lentävät sellaiset varsinkin. Että tässähän nää mun pelot.

Niin ja luulen että korkeanpaikan pelko kehittyi siitä kun ekaluokkalaisena jäin jumiin korkealle pihan tammeen. Siitä se suojaton olo korkealla. Ja lentopelko taas kun lapsena olin koneessa ja tuli hirveä myrsky, kone heilui ja pomppi hulluna. Sitä ennen olin tykännyt lentämisestä, nykyään se on jokseenkin pakollinen paha joka kauhistuttaa. Hämähäkkipelon synnystä en tiiä, olisko joskus joku ötökkä lentänyt päin lapsena tjms... Jännä miten tietyt pelottavat kokemukset jäävät päähän jos ne on varsinkin lapsena kokenut.

sekä sen pelko, että mä joudun naimisiin. Mä olen 39 ja pelkään, että tapaan elämäni miehen, jolle kynnyskysymys on kirkkohäät. Mulle se vastais sitä, että olisin siellä putkassa. Vaikka oikeasti se ei vaikuttais mihinkään. Melkein pahinta ois se matka alttarille siinä hääpuvussa, rehut kourassa.

pelkää aikuiseksi ihan kauheasti pimeää PÖÖ-tyyppistä säikyttelyä. Voisin vaikka itkeä järkytystä, jos joku tarraisi yhtäkkiä olkapäähän ja säpsäyttäisi.



Ei myöskään saa yhtäkkiä puristaa jalkaa tai kättä kesken kauhuleffan. Eikä kutittaa. En naura siitä vaan huudan ja lopuksi itken.



En sitten tiedä, mutta veikkaan itseäni muutenkin aitiyliherkäksi jo pikkutaaperosta alkaen.

muurahaiset ehkä pahimpia... hämähäkit on vielä sellasia ällöttävän kiehtovia, esim eläinkaupassa asioidessa meen aina vilkaisemaan tarantelloja, mutta murkkujen kanssa en haluis elää edes samassa universumissa... karmeita otuksia, ja niitä on aina niin paljon!

pelkään paljon myös pimeää. Jos joudun vaikka yöllä käymään vessassa niin mun on pakko laittaa aina valot päälle vaikka periaatteessa näkisinkin toimia ilman valoja. Ja sit kun meen takasin makkariin ja joudun sammuttaa vessan valon niin suunnilleen juoksen sänkyyn vaikka meidän makkarin ovelta vessan ovelle on max pari metriä. Joskus jos oon katsonut jotain kauhuleffoja niin oon jopa joutunut herättämään mun miehen vessakäyntini ajaksi... Kai se luo mulle jotain turvallisuuden tunnetta kun tiedän että toinen on hereillä. -ap

Aika hassua, luin otsikon ja meinasin tulla kirjoittamaan oman pelkoni, mutta eipä tarvitsekaan, koska se näyttäisi olevan tasan sama kuin sinulla. :D



Inhoan ilmapalloja aivan valtavasti ja ala-asteen vappujuhlista jäänyt hirveät katkeruudet, kun "kohokohtana" oli herneidenkeruukilpailu...herneet toki pallojen sisällä ja niitä piti poksautella ja minä en sitten koskaan saanut kuin ne pari lattialla vierivää jämähernettä, kun en palloja uskaltanut poksauttaa. :D

Tai siis että esim portaissa kaatumista eteenpäin, tai että pyörä töksähtää ja lennän tangon yli. Tän takia en ole ajanut pyörää vuosiin ja portaissa pidän AINA jostain kiinni. Välillä tämmönen huimauskauhukohtaus tulee kävellessäkin.



Hämähäkkejä ja kimalaisia en pelkää, enkä normimuurahaisia, mutta lähes kaikkia muita. Semmonen pelonsekainen inho varsinkin koppakuoriaisia ja lentomuurahaisia kohtaan. Hrr.

Tiedättekö sellaisia leikkejä, että pahvilaatikossa on jotain ja sinne pitää laittaa käsi ja tunnustelemalla selvittää, mitä.



En vaan voinut lapsena, enkä vielä aikuisenakaan. Pari vuotta sitten lastenkutsuilla kokeilin. Pakotin itseni laittamaan käden lähes kokonaan laatikkoon, sitten sain sätkyn ja paniikinomaisesti ravistelin itseni irti. Kylmät väreet kulkee selässä vieläkin ja joo, siellä laatikossa oli jotain pikkuautoja ja muovieläimiä... :D

Herpes

pelkään, että jotain ylimääräistä näkyy. Vessassa käynti yöllä kammotus. Muualla ei ole meillä peilejä mun takia.

En siedä että niitä pomputellaan lähelläni enkä tosiaankaan voi puhaltaa ilmapalloa itse täyteen. Tämä tuottaa joskus vähän ongelmia, koska olen neljän pienen lapsen äiti.



Toinen hölmö juttu on tullut Paranormal activity- elokuvan katsomisen jälkeen: Pelkään sängyn vieressä hiljaa seisovia ihmisiä. Siis eihän niitä ole, mutta joskus jos kuvittelen sängyssä unta odotellessani jonkun seisomaan siihen niinkuin siinä elokuvassa, niin en todellakaan voi nukkua, en ainakaan pimeässä enkä ilman miestäni. YÄK!!!

Päivällä ei mitään ongelmaa, mutta yöllä "pelkään" että sieltä tulee jokin mörkö ylös jos vedän vessan ja "tie on vapaa" toiseenkin suuntaan. Aika idiottti pelko aikuisella, tiedän, mutta mielummin jätän vessan yöllä vetämättä jos vain voin.



Muuten olen päättänyt, että omassa kodissani en pelkää mitään. Ja se on pitänyt. Hiiret on kyllä toinen, joita pelkään. Varsinkin että ne juoksee yöllä naaman yli.

Pelkään tukehtumista.Pelkään syödä lihaa tai muuta ns.paljon pureskelua vaativaa.Perheen lihahetket hirveitä kun tarkkailen koko ajan lapsia ja pilkon lihan niin pieniksi palasiksi että ei siitä voi kukaan oikeasti edes tukehtua.

Olen sellainen hienokurkku että usein ruokaillessa kaon kun joku mukamas tuppaa menemään lähellekkään nielua.Kerran luulin kuolevani autoa ajaessa kun nielasin väärään kurkkuun pureskellun,hienonnetun eukalyptys pastillin (niitä isoja).Olin valoissa ja kaivoin jo kännykkää soittaakseni ambulanssin,sain jotenkuten hengitykseni kuitenkin taas kulkemaan ja pääsin valoista etiäpäin.Sain paniikkikohtauksen ja puoli tuntia meni että sain itseni rauhoitettua.



Mulla myös ahtaanpaikankammo.69 mieheni kanssa harrastellessa pääni lähellä ei saa olla näköesteita (tyynyjä,peittoja) tai saan paniikkikohtauksen.



Siinä nämä pari esimerkkia :)