Minkälaisia teidän ekaluokkalaisten opet ovat?
Meidän koulun aloittaneella tuntuu olevan jotenkin kauhean tiukkis ope. Vähän väliä tulee palautetta kotiin, että lapset eivät osaa olla luokassa ja ruokalassa hiljaa, pyytää puheenvuoroa jne. Kotona pitäisi harjoitella! Mitä ihmettä???
Eikös ne ole juuri siellä koulussa harjoittelemassa? Kuinka pian ekaluokkalaiset yleensä sitten oppivat ko. asiat? Otanko liian raskaasti palautteen. Olisi kiva saada joskus kuulla jotain positiivistakin, eikä aina sitä samaa.
Tarkennan vielä, että palautetta on tullut siis koko luokasta sekä myös henk.kohtaisesti omasta lapsesta.
Kommentit (16)
Kuvitellaan, että koulun tai pk:n tehtävä on opettaa tavat lapsille. Totuus on, että TAPAKASVATUS ON KODIN TEHTÄVÄ! Koti opettaa tavat ja koulu/pk ainoastaan jatkaa kodin rojektia tukemalla kodin kasvatusta.
Eli sun tehtävä on kasvattaa lapsellesi tavat, mm. opettaa vuoroaan, olemaan hiljaa kun on sen aika, pyytämään lupa kun haluaa jotain. Keskustella ettei luokassa saa hälistä: työrauha on jokaisen oppilaan oikeus, eikä open pitäisi olla koko ajan siitä sanomassa. Meillä on pari v vanhempi lapsi ja heillä aina ollut luokassa ehdoton työrauhavaatimus. Pienikin sähellys aiheuttaa helposti ketjureaktion ja sitten menee luokan keskittyminen.
Nää on vaikeita asioita mm. sellaisille lapsille, jotka on seurassa saaneet mm. keskeyttää aikuisten puheet, tehdä ominpäin juttuja kysymättä lupia jne
joka päivä puhutaan! Mutta mitä muuta pystyn asialle vielä kotona tekemään? Ilmeisesti meidän puhuminen ei nyt vaan riitä... ja en minä ole siellä koulussa päivisin katsomassa, miten asiat sujuu.
Eskarissa ollessa mitään vastaavaa palautetta ei tullut ikinä kotiin, siksi se nyt hämmästyttääkin.
Päin vastoin, eskarista ja päikystä saatiin aina palautetta, että lapsi on harvinaisen fiksu ja osaava.
Olenkin ajatellut, että josko koulussa ei ole tarpeeksi haastetta... Lapsi osaa jo lukea ja matikan yms. läksyt ovat liian helppoja.
Mutta ihan siis ihmettelen, että mitä ihmettä pystyn asialle täältä kotoa käsin tekemään?
-ap
Mä olen 4 vuotta jo kuunnellut samaa valitusta. En tiedä mitä voin tehdä. Muistutan lasta JOKA IKINEN AAMU käyttäytymään nätisti koulussa ja antamaan muille opiskelurauhan, mutta selitys on aina sama: luokkakaverit pelleilevät ja naurattavat ja ei pysty hillitsemään itseään...
Sano lapselle, että opelta tulee aina tieto kotiin jos hölmöilee. Kyllä lapsen pitää osata olla menemättä mukaan, vaikka kaverit pelleilisi. Ei helppoa, mutta pitää osata sanoa ei.
Sovitte vaikka palkinnosta, jokaisesta hyvin menneestä päivästä rasti ja jos koko viikko jees niin uimahalli tms lapselle mieluinen reissu.
jotka normaalisti opetetaan ja opitaan kotona.
Mitäkö voit tehdä? Kasvattaa lastasi ja opettaa niitä käytöstapoja, ei se pelkkä puhe riitä. Hieman kyllä ihmetyttää - eikö lapsi sitten osaa kotona odottaa vuoroaan (vai eikö tarvitse?), saako lapsi kotona keskeyttää aikuisen milloin haluaa, eikö lapsen kotona tarvitse olla hiljaa (tai hiljempaa) aikuisén niin pyytäessä? Jos nämä asiat ovat kotona itsestäänselvyyksiä niin ei luulisi, että koulussakaan tulisi asioiden kanssa vaikeuksia...
Kyllä ekaluokkalaiselta vaaditaan jo ikätason mukaista käytöstä (osataan odottaa omaa vuoroa, osataan olla hiljaa silloin kun sanotaan jne), nyt on kodin syytä tsempata asian kanssa.
Vaikka lapsi olisi kuinka lahjakas, sillä ei puolustella tai selitellä huonoa käytöstä. Katso peiliin ja kasvata lastasi.
enkä odota vain koulun tekevän sitä. Kysymys on nyt vaan siitä, että ihanko oikeasti, kun koulua on käyty vasta vähän päälle kuukausi, niin kaikki muut ekaluokkalaiset osaavat nyt jo kiltisti olla hiiren hiljaa luokassa ja ruokailussa, eivätkä innoistuessaan unohda yhdeksi hetkeksikään sitä, että nythän ollaan koulussa ja tunnilla, jolloin ei voi kaverille vapaasti sanoa mitään...
Ihan oikeasti kaikki kunnon lapset osaavat näin jo tehdä ja toimia, muttei minun huonotapainen ja kasvattamatta jäänyt yksilöni!
-ap
jotka normaalisti opetetaan ja opitaan kotona.
Mitäkö voit tehdä? Kasvattaa lastasi ja opettaa niitä käytöstapoja, ei se pelkkä puhe riitä. Hieman kyllä ihmetyttää - eikö lapsi sitten osaa kotona odottaa vuoroaan (vai eikö tarvitse?), saako lapsi kotona keskeyttää aikuisen milloin haluaa, eikö lapsen kotona tarvitse olla hiljaa (tai hiljempaa) aikuisén niin pyytäessä? Jos nämä asiat ovat kotona itsestäänselvyyksiä niin ei luulisi, että koulussakaan tulisi asioiden kanssa vaikeuksia...
Kyllä ekaluokkalaiselta vaaditaan jo ikätason mukaista käytöstä (osataan odottaa omaa vuoroa, osataan olla hiljaa silloin kun sanotaan jne), nyt on kodin syytä tsempata asian kanssa.
Vaikka lapsi olisi kuinka lahjakas, sillä ei puolustella tai selitellä huonoa käytöstä. Katso peiliin ja kasvata lastasi.
että mikä eniten mättää ja aikuispalaveri saattaa saada lapsen ymmärtämään että tuollainen käytös ei käy ja aikuiset vetää yhtäköyttä asiassa.
enkä odota vain koulun tekevän sitä. Kysymys on nyt vaan siitä, että ihanko oikeasti, kun koulua on käyty vasta vähän päälle kuukausi, niin kaikki muut ekaluokkalaiset osaavat nyt jo kiltisti olla hiiren hiljaa luokassa ja ruokailussa, eivätkä innoistuessaan unohda yhdeksi hetkeksikään sitä, että nythän ollaan koulussa ja tunnilla, jolloin ei voi kaverille vapaasti sanoa mitään... Ihan oikeasti kaikki kunnon lapset osaavat näin jo tehdä ja toimia, muttei minun huonotapainen ja kasvattamatta jäänyt yksilöni! -ap
jotka normaalisti opetetaan ja opitaan kotona. Mitäkö voit tehdä? Kasvattaa lastasi ja opettaa niitä käytöstapoja, ei se pelkkä puhe riitä. Hieman kyllä ihmetyttää - eikö lapsi sitten osaa kotona odottaa vuoroaan (vai eikö tarvitse?), saako lapsi kotona keskeyttää aikuisen milloin haluaa, eikö lapsen kotona tarvitse olla hiljaa (tai hiljempaa) aikuisén niin pyytäessä? Jos nämä asiat ovat kotona itsestäänselvyyksiä niin ei luulisi, että koulussakaan tulisi asioiden kanssa vaikeuksia... Kyllä ekaluokkalaiselta vaaditaan jo ikätason mukaista käytöstä (osataan odottaa omaa vuoroa, osataan olla hiljaa silloin kun sanotaan jne), nyt on kodin syytä tsempata asian kanssa. Vaikka lapsi olisi kuinka lahjakas, sillä ei puolustella tai selitellä huonoa käytöstä. Katso peiliin ja kasvata lastasi.
mutta kertomasi perusteella käytös on jatkuvaa ja toistuvaa, ei enää mitään normaalia ekaluokkalaisen touhotusta. Sinuna nyt koittaisin ymmärtää tilanteen vakavuuden sen sijaan että yrität löytää syyllistä/syytä muualta.
mutta yleensä opettajilla on käsitys siitä millaisia ekaluokkalaiset ovat (innostuessaan unohtavat viittaamisen helposti jne.). Mutta olettaisin, että kyseessä on luokka, jossa usealla oppilaalla on pulmia työrauhan säilyttämisen kanssa. Itselläni on tokaluokka, jonka kanssa kovasti harjoiteltiin työrauhan antamista. Osalla oppilaista on keskittymiseen ja ohjeiden ymmärtämiseen liittyvää pulmaa, osalla oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta jne. Joka tunnilla joudun puuttumaan usean oppilaan käytökseen useita kertoja. Välillä laitan kotiinkin viestiä asiasta ja pyydän keskustelemaan työrauhan antamisen tärkeydestä. Vanhemmat ovat keskustelleet lastensa kanssa ja joissakin perheissä on käytetty palkkio-/rangaistussysteemiäkin opelta tulleen palautteen mukaan.
Toisille käyttäytymisen säätely on vaikeaa, mutta siihen on opittava kyetäkseen toimimaan luokkahuoneessa ja yhteiskunnassa. Minusta open kuuluu pitää kodit ajan tasalla, ettei arvioinnissa käyttäytymisen arvio tule yllätyksenä. Lisäksi lapsen on hyvä tietää, että kaikki aikuiset ovat samoilla linjoilla.
t. ope
kovasti viime vuonna ja harjoituksia jatketaan yhä. Omalla luokallani häiriöitä on eniten siirtymätilanteissa ja oppituntien alussa.
Todella! On nimittäin hyvä vertailla nyt kun esikoinen on tokaluokkalainen ja kuopus ekalla - samassa koulussa tietenkin.
Esikoisella oli alusta lähtien paljon läksyjä ja vähän väliä opelta tuli viestiä, että nyt pitäis harjoitella sitä ja tehdä tätä. Liikuntatuntien jälkeen käytiin suihkussa jne. Olimme pikkuisen järkyttyneitä, että tosiaanko jo ekalla luokalla meno on tällaista?!! (Huomautus: Omina kouluaikoina liikkatunnin jälkeiset suihkut alettiin vasta yläluokilla)
No, tänä vuonna epun kanssa menee paljon iisimmin. Eli ope on ihan eri linjoilla monista asioista kuin tuon tokaluokkalaisen ope.
Varmasti ihan hyviä ja päteviä opettajia ovat molemmat, sitä emme kyseenalaista ollenkaan. Mutta siis vaikuttaa sille, että epun ope tosiaan ottaa rennommin tämän ekaluokan, ja se tuntuu ihan mukavalle.
Kyllä meillä oli ala-asteella pakollinen suihkukäynti aina liikkatuntien jälkeen. 80-luvulla.
laittoi viestiä, että ensi viikolla opetellaan oleen rauhassa ruokahetkellä eikä pulista ja huudeta niin paljon. :)
Lapset on erilaisia koulussa ja kotona. Koulussa on kavereita joiden kanssa on helppo alkaa hullusille. vaikka kotona istuis hiljaa nätisti syömässä niin ei se ole koulussa niin helppoa ko kaveri on siinä vieressä porisemassa.
Olen kymmenisen vuotta opettanut ekaluokkalaisia kerran viikossa koulun jälkeen taidekerhossa. Vuosi vuodelta on enemän lapsia, jotka eivät millään osaa odottaa vuoroaan, nahistelevat, aina pitää heti saada kaikki välineet ja tarvikkeet. Osaavat monet lukea ja kirjoittaa, mutta sosiaaliset taidt ovat heikentyneet. Vanhemmat ovat monet itse kiinni facebookissa ja kännykässä ja lapset kiljuvat huomiota vieressä. Esim. junamatkoilla törmää tällaiseen. mietin, olisiko yhteyttä tapaan kommunikoida ja saada open huomio.
Varsinkin tämä viesti lämmitti sydäntäni erityisesti!
Todella! On nimittäin hyvä vertailla nyt kun esikoinen on tokaluokkalainen ja kuopus ekalla - samassa koulussa tietenkin.
Esikoisella oli alusta lähtien paljon läksyjä ja vähän väliä opelta tuli viestiä, että nyt pitäis harjoitella sitä ja tehdä tätä. Liikuntatuntien jälkeen käytiin suihkussa jne. Olimme pikkuisen järkyttyneitä, että tosiaanko jo ekalla luokalla meno on tällaista?!! (Huomautus: Omina kouluaikoina liikkatunnin jälkeiset suihkut alettiin vasta yläluokilla)
No, tänä vuonna epun kanssa menee paljon iisimmin. Eli ope on ihan eri linjoilla monista asioista kuin tuon tokaluokkalaisen ope.
Varmasti ihan hyviä ja päteviä opettajia ovat molemmat, sitä emme kyseenalaista ollenkaan. Mutta siis vaikuttaa sille, että epun ope tosiaan ottaa rennommin tämän ekaluokan, ja se tuntuu ihan mukavalle.
Tottakai minustakin luokan työrauha on tärkeä asia oppia, mutta ihmetyttää juuri tämä viestintä kotiin, että jatkuvasti sama viesti, eikä ikinä mitään muuta kerrottavaa... :)
No otan asian rauhallisesti ja keskustelen paremmin opettajan kanssa ennen joulua tulevassa vanhempain vartissa.
-ap
Kyllä kotonakin voi puhua asiasta.