KESKENMENON JÄLKEEN KUUMEILEVAT -LOKAKUU

eikun vaan vilkasta keskustelua pystyyn

pitää minun sitten...



Eipä tässä ihmeitä. Nipen syyskuisia ajatuksia kommentoiden, en oikein jaksa uskoa, että tässäkään kierrossa olisi tärppi käynyt, vaikka miehen yölliset halut heräsi otolliseen aikaan. Yleensä mies on aamuihminen, mutta lapset herää aina ennen meitä, joten puuhastelut vaatii hiukka järjestelyitä ;)

No, toivossa on hyvä elää, pettymys iskee joka tapauksessa, vaikka miten yritän tsempata itseäni, että kyllä se täti sieltä kurvaa ajallaan kylään.



Kiertopäivistä ei hajuakaan enkä jaksa laskea

Anir: aina on toivoa! Hiljasta tosiaan on ainakin välillä, mutta itsestäkin tuntuu aina välillä, ettei oo mitään "järkevää" kirjoitettavaa, kun sama kaava toistuu kierrosta toiseen... täti kurvaa paikalle ennemmin tai myöhemmin.



Tää kierto näköjään on sit toinen ilman lääkkeitä ja venähtää pidemmäksi kuin edellinen (johtunee ovuloimattomuudesta). Eli kp 25 menossa (edellinen tais olla 23 päivää), muutoin en laskisi, mutta pähkäilen, etukäteen ja toivon, että vielä muutaman päivän täti pysyisi poissa, niin sais suurimman osan seurantakäynneistä sairaalalle syyslomalle... Harvoin sitä toivoo lomalle menkkoja riesaksi, mutta harmittaa aina selitellä koulussa poissaoloja noiden tutkimusten ja seurantojen takia... Ja jos pääsee inssiin (tietty niiden lääkkeiden pitäs tepsiä, ois jo nyt päästy, mutta eipä hyötyä kun ei ovista tapahtunu ilman lääkkeitä). Vaikka en tiedä edes haluanko inssiä kokeilla (mut kai pakko, jotta pääsee koeputkihedelmöitykseen), koska siinä onnistumismahdollisuudet on jotain 10 %:n luokkaa...

Täällä odotellaan menkkoja alkaviksi tänään taikka huomenna. Rinnat kipeytyi sunnuntaina ja nyt kramppaa alavatsaa eli tod.näk. menkat alkavat ajallaan. Plaah.



anir: Ihanahan se on toivoa, eikös vaan? Vaikka sitten tippuukin korkealta, mutta saahan siitä jotain voimaa, kun on sentään mahdollisuudet tärppiin. Eiks juu?



Nippe: Oletteko menossa inseminaatioon? Onko teillä jo selvinnyt, että syy olisi pelkästään sinussa? Esim. että simpat eivät pääse eteenpäin tai jotain?



Multa otettiin eilen papa-näyte ja oli kyllä niin kamalaa. Koskaan ennen näytteen ottaminen ei ole ollut niin vaikeaa kuin eilen. Hoitaja käänsi ja väänsi, tunki ja tökki. Ja mä mietin, että voiko se "häiritseminen" jotenkin jo aiheuttaa sen, että menee kesken jos oliskin raskaana? Kohdunnapukka oli jossain hukassa ... Löytyi sitten lopulta kun hoitaja vaihdettiin. Yäk mikä kokemus. Ja nyt mietin, että olisko pitänyt tänään tehdä r-testi ettei tarttis olla epätietoinen siitä, että oliko vaiko eikö ...



t. Vilmis kp 29/27-31

Onhan se tosiaan ihanaa toivoa, ja sit tulla rymisten maan pinnalle... Voi kun osaisi olla ajattelematta koko asiaa... Olen jo niin kauan toivonut raskautumista, että usko on jo mennyt. Reilu viikko pitää vielä kärvistellä...



Tulehan vilmis sitten kertomaan, jos päädyt raskaustestiä tekemään. Olisihan se taas aika tässäkin pinossa saada plussiakin välillä. Vaikka eipä meitä monta ole täällä kirjottelemassakaan...



Anir kp 19/n.28

Testasin aamulla ja negatiivinenhan se tulos jälleen kerran oli. Eipähän taaskaan tartte märehtiä asiaa, tämä kierto on nyt sitten vaan taas vaihteeksi pidempi kun viime kierto oli lyhyempi.



Tajusin tosiaan vasta eilen että oli menossa kp 29, piti kalenterista laskea. Hyvä sinänsä, että olen pystynyt sen kummemmin olemaan miettimättä asiaa.



Tässä kierrossa on nyt sitten taas päällä hormoneista johtuva pahoinvointi, en tiedä josko se sitten tarkoittaisi sitä, että ovulaatio on tapahtunut, viime kierrossa kun kuukautisia edeltävää pahoinvointia ei ollut.



Eihän näistä ota kukaan selvää :-)



Mutta pinossa siis pysytään edelleen, höh!



t. Vilmis kp 30/27-31

Menkkoja odotellessa, tuhru alkoi jo... Eli tänään, huomenna tai viimeistään perjantaina...



Vilmis: No meitä on tutkittu sen verran, että miehen simpat on priimaa tavaraa, joten eiköhän se viallinen sit oo aika pitkälti selvillä kahdesta... Eli ei oo kerrottu selkeesti mikä on vikana, mutta tietäähän sen nyt ainakin itse, että jos ei ovuloi, niin ei voi tulla raskaaksi ja jos limis on liian ohut, ei voi hedelmöittynyt munasolu tarrautua kiinni ja sit vielä liian lyhyt tuo luteaalivaihe vai mikä se nyt oli... Kiertokin heittelehtii ilman lääkkeitä... Mutta SSG vai mikä lie tehtiin ja munatorvet pitäs olla auki molemmat ja sit kohdun ok... Mutta negahan ei vielä tarkoita välttämättä ettei ois tärpänny, siis jos vuotoa ei näy... tosin nää oireiden kyttäilyt on yhtä piinaa, kun kaikki oireet voi tarkoittaa suntaan sekä toiseen...



Anir: No pidetään nyt toivoa kyllä yllä, kerran teillä ajoitus sattui vielä ihan sponttaanisti, ilman stressiä ;)

Miksi se menee niin, että kun aamulla teen testin niin iltapäivällä ne menkat sitten alkaa, mur. Viime kierrossa oli ihan sama juttu.



Mutta ainakin testasin oikeaan aikaan eli päivänä jona kuukautisten piti alkaa. Punapäivät siis alkoivat eilen ja nyt nuollaan haavoja ja koitetaan tokeentua tästä.



Tuli taas niin masentunut olo, tietysti ... Aina sitä toivoo, vaikka onkin todennäköistä ettei luomusti tärppää.



Nippe: Onko luteaalivaihe aika ovulaatiosta kuukautisten alkamiseen? Siihenkin on varmaan jotain lääkkeitä? Pakko hiukan sua lohduttaa, että samat hommat oli minulla silloin neljä vuotta sitten. Eli ovuloimattomuus ja ohut limakalvo sekä epäsäännöllinen kierto. Mulle tehtiin kanssa silloin munatorvien aukiolotutkimus ja miehen simpat tutkittiin, priimaa kanssa olivat. Kunhan saat oikeat lääkkeet, kroppa saa mahdollisuuden toimia ja antaa alun elämälle!



t. Vilmis kp 2

Vilmis, sama on käynyt minulle, että testaan aamulla, ja iltapäivällä täti kurvaa paikalle. On se tosiaan kumma juttu.

Enköhän minäkin liity puolukkapäiväisten kerhoon ensi viikolla. Tuntemuksia ei ole mihinkään suuntaan, mutta jotenkin tuntuu että ei se nytkään tärpännyt. Tosin, mistäs minä tiedän onko minulla loppupelissä edes ovulaatiota, vaikka oireet ja limat ja viiva testissä onkin. Luovuttajafiiliksellä jatketaan... Olisipa ihanaa olla kotona ensi kesä ja seuraavakin, mutta taitaa olla vain toiveajattelua.

Tosin tämä oli enemmän kuin odotettavissa.



Vilmis: Pahoittelut menkoista. Sama homma täällä, ihan kuin testaaminen aiheuttaisi menkkojen alkamisen, samoin kuin neuvolan varaaminen plussaamisen jälkeisen keskenmenon... Joo luteaalivaihe vai mikä lie on se aika oviksesta menkkoihin. Optimi vissiin ois jotain 14 päivää (normi 12-16 päivää), mutta mulla nippanappa 8-10 ennen kuin vuoto alkaa ja tiputtelua pari päivää vielä ennen sitä... Toivottavasti ne ihmelääkkeet löytyy!



Anir: Minä oon nyt niin valmis luovuttamaan. Tuntuu, että tämä toivominen vie kaikki voimat. Helpompi ois vaan todeta ettei tää onnistu ja hankkia taas kierukka takaisin. Mutta miksipä sitä kierukkaa tartteis, kun eihän tää raskautuminen onnistu ilmankaan... Mietin jo, että jos luovuttais ja antais luonnolle periksi, ei meitä ole tarkoitettu vanhemmiksi. Eikä tarvitsisi sitten pelätä edes niitä piikityksiä fragminin kanssa, eikä synnytystä ja että saako keisarinleikkausta. En uskaltais kuitenkaan synnyttää alakautta, koska kivunlievitystä ei todennäköisesti saa noiden fragminien kanssa, joku halvausriski tms... Mutta jos nyt vielä kokeilis tähän kiertoon ne syöpälääkkeet...

Täällä kp 3 meneillään, femarit aloitettu ja päänsärystä kärsitty. En sitten tiedä johtuuko noista femareista vai mistä... Eilen kävin myös vyöhyketerapiassa pitkästä aikaa... Maanantaina käyn ostamassa piikkiaineet ja keskiviikkona illasta eka piikki pitäs laittaa...

Vaikka on vasta kp 24, sorruin tekemään raskaustestin. Pari päivää jo on ollut tunne, että menkat alkaa, rinnat on menkkamaisesti arat (nännit ei ollenkaan), hermo pinkeellä jne.

No, eihän siihen testiin tullut minkäänlaista haamuviivanpaikkaakaan. Ja huomenna tietty alkaa tuhru... Tämä kierto varmaan jää sitten lyhyeksi taas.

Kyllä ottaa päähän, ei tosiaan tule meille enää vauvaa :( Lääkäriin en näissä asioissa lähde, kun mies ei ole mukana jutussa. Mutta kun puuhastelua ovisaikaan sattuu niin harvoin meillä, niin miksei voisi tärpätä...

Olipa taas omaa napaa, mutta missäs näitä muualla marmattaisi...

Vihdoin alkuviikosta km-vuodot loppuivat ja nyt pe tuntui ovulaatiotuntemuksia (tai kuvittelin ainakin). Lääkäri sanoi, että uutta saa yrittää heti, kun vuoto loppuu ja niinhän me yritettiin. Jotenkin on kovin toiveikas olo, vaikka ed. km:n jälkeen meni puolitoista vuotta ennen uutta raskautta, joka siis oli tuulimuna.



Työ onn nyt niin vaativaa, että ajatukset ei ole koko ajan raskausasioissa, mikä on ihan hyväkin. Selvisin henkisesti tuulimunasta vähin vaurioin, mutta pelkään romahtavani myöhemmin, jos tuttavapiiriin ilmaantuu vauvamasuja ja jos ei meillä enää tärppää.



Nippe kysyit joskus mun lääkeannostuksia: sekä Clomifenia että Femaria oon ottanut yhden tabun. Se Femarhan tosiaan on rintasyöpälääke, mutta sillä on sellainen sivuvaikutus, että se lisää hurjasti ovulaatiovaikutuksia. Näin lääkäri mulle sanoi. Eli r-syöpäpotilaat saavat käyttää sitä vain, jos vaihdevuodet on alkaneet tai ne on aiheutettu keinotekoisesti, muuten ne vois olla pian raskaana. Mä saan jatkaa Femareita vasta, toisista menkoista eli aikaisintaan marraskuussa.



TOivottavasti tältä palstalta pääsis joskus poiskin, ja te kaikki muut myös!

Anir: Pidetään peukkuja, että täti pysyy poissa! Mutta toisaalta vaikka mies ei ois täysillä mukana yrittämisessä (mutta ei kuitenkaan vaadi ehkäisyä), voisitko yksin käydä lääkärissä. Saattas auttaa ihan pieni hormonaalinen lääkitys... ettei vaan myöhemmin harmittaisi... sinne ei siis tartte ottaa mukaan miestä.



Simona: Hyvä juttu, että ootte päässy jo uuteen yritykseen. Miusta ainakin tuntuu, että tää tuska näistä keskenmenoista iskee jälkikäteen. Eli silloin kun asia oli ajankohtainen, niin pyrki vaan "selviytymään" ja palaamaan töihin ja olemaan itkemättä paria ekaa päivää lukuunottamatta. Nyt sitten tuntuu, että voi pillahtaa itkuun milloin vain... Ihan siis romahtamispisteessä, kun vielä iskee se niskaan, että empä taida raskautua enää koskaan ja toisaalta oisko siitäkään hyötyä, kun kuiteski sekin menis kesken. Eikös se mee niin että ei kahta ilman kolmatta... Mulla 1 tbl clomeilla saatiin yksi folli ja ovis aikaiseksi, mutta nyt lääkäri määräsi femareita 2 tbl/pv + sitten vielä ne fostimon pistokset. Jos lääkkeet "toimii liian hyvin" ja jos tulee ehkäisypakko päälle, niin miehen kanssa sovittiin, että ei sitä käskyä totella. Todettiin, että tää voi olla meidän viimeinen mahdollisuus edes saada lasta, joten riskillä mennään... tietty nyt ei sitten tapahdu mitään tuolla muniksissa tällä annoksella tai sit se limis jää taas liian ohueksi...



Omalla kohdallani ainoa poispääsy taitaa tältä palstalta olla on vain jättäytyä pois... Toivo ja usko on jo menetetty, onneksi vielä tuota rakkautta riittää ;)

Ystävän laskettu aika lähestyy, oma "jos kaikki olisi mennyt hyvin" laskettu aika lähestyy ja viikon päästä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä kun plussasin tuosta meidän esikoisesta. Ja eilen pikkumies pyysi taas, että hän haluaisi meille vauvan ... ja lisäksi marsun :-) Kyyneleet silmissä selitettiin miehen kanssa, että äiti ja isikin haluaisi meille vauvan, mutta se ei ole niin helppoa. Ja surun keskelle iloa toi tuo lisätoivomus marsusta. Lapset on niin hassuja syvällisine ajatuksineen.



Voi anir ... Ei ole kivaa ei, mutta vauvakuumeesta ei taida parantua koskaan. Ehkä sun mieskin salaa haaveilee että tärppäisi muttei halua tehdä asiasta sen suurempaa numeroa, jos häneen sattuu liikaa koettu keskenmeno. Ei minunkaan mies enää vauva-asiasta hössötä. Kovasti toivoo, mutta hän taisi keskenmenon ottaa jopa minua raskaammin. Hän ei enää uskalla toivoa.



Nippe: Tsemppiä pistoksiin! Aina on toivoa! Eihän teille vielä ole sanottu, että raskautuminen olisi täysin mahdotonta.



Simona: On hyvä saada ajatukset keskitettyä muihin juttuihin. Eikös se niin ole, että keskenmenon jälkeen voipi olla hyvät mahdollisuudet raskautua heti uudelleen. Vaikkakaan ilmeisen moni meidän poppoostamme ei ole sitä kokenut, ikävä kyllä.



Täällä elellään kp 6 ja ensi viikolla makoillaan etelän lämmössä, ovulaatioaikakin osuu sinne.

Ei tuosta minun ukosta ota kukaan selvää mitä se haluaa. Kyllähän hän on sanonut, ettei halua enää vauva-arkea, yöheräilyjä jne, mutta tosiaan ei ehkäisyä vaadi eikä käytä. Ja sitten, kun olen kaupitellut pieniä lastenjuttuja pois, mies saattaa kommentoida, että saahan noita jos tarvitaan...

Viimeksi nyt viikonloppuna totesi, kun oli puhetta yhden kaveripariskunnan lisääntymisestä, että ei se enää tässä iässä tärppää... Mies on 39v, minä 35v. Tuttavapiirissä on kuitenkin 40v vauvoja saaneita, toki tiedossa on, että ei se enää niin helppoa ole.



Vielä ei ole täti onneksi kurvannut paikalle, mutta kyllä se kurvaa. Täysin on samat tuntemukset kuin aina ennenkin tädin lähestyessä. Harmi. Ja tiedän, että v***ttaa ja kovasti, kun ekat tuhrut ilmestyy paperiin. Odotukset oli niin korkealla...



Anir kp 25/n.28

Joskus se on tämä päätös tehtävä, ja se on nyt. Tuhru alkoi tänään ja kyllä ottaa päähän.

Turhaan minä tätä vauva-asiaa täällä enää märehdin, raskaaksi en näköjään tule. Haave kolmannesta lapsesta jää ikuiseksi haaveeksi :( Käyn varmaan lukemassa välillä kuulumisianne, ja vanhojen tuttujen vauvauutiset kyllä kiinnostaisi, mutta enää en täällä märehdi olemattomia asioitani.

Plussatuulia teille kaikille ja etenkin Nipelle toivoisin, että saisitte vielä oman nyytin perhettänne täydentämään.

Olen täällä aina välillä käynyt kurkkimassa vanhojen tuttujen kuulumisia ja niin sydämestäni aina toivon, että löydän iloisia kuulumisia tästä mahtavasta, mutta aiheeltaan niin surkeasta pinosta. Iso muhkea hali sinulle anir!



Ja Nippe; älä luovuta! Sinulla on onneksesi mies täysillä mukana yrittämässä. Uskon ja toivon, että teidän vuoronne kyllä tulee.



adalat

Adalat: Mukava kun poikkesit, kannustus aina on tarpeen, varsinkin kun tästä polusta taitaa tulla pitkä ja kivinen tie...



Anir: Harmi, että päätit jäädä "tauolle" palstalta, mehän täällä ollaan taidettu pisimpään roikkua. Toisaalta ymmärrän, itsekin miettinyt monesti, että voisi saada paremmin ajatukset ja toiveet pois asiasta, kun ei kerran raskaudu niin ei sitten raskaudu... Mutta toivottavasti teille vielä vauva suotaisiin.



KP 7 /? ja eka piikki pistetty. Miehen kanssa tavattiin kimpassa ohjeet ja no lasipullo meni aivan säpäleiksi, imurointiahan siitä seurasi. Mies pisti ja ihme kyllä ei edes sattunut! Mutta itse en uskaltaisi. Huomenna aamulla tohtoorin katselmus... Ohjeissa kyllä sanottiin, että ilmakuplat pitäs ottaa pois, mutta ei oikein saatu ja sitten alkoi jo tulla sitä ainetta ulos (pelkäsin, että sitä tulee sit liian vähä jos hukkaan menee ilmakuplia poistellessa), joten sanoin miehelle, että ei ne ilmakuplat minua kamalasti voi turvottaa lisää ;) Anti mennä vaan...

Yksinkirjoitteluksihan tämä taitaa mennä, mutta tänään kp 8 käyty ultrassa ekaa kertaa uusien lääkkeiden tehoa tutkimassa. Eli femar + fostimon sekoituksella oli lääkärin mukaan 2 hyvännäköistä johtofollia todennäköisesti kehittymässä kooltaan 12mm. Fostimonien pistäminen jatkuu, eikä toinen piikki ollut ekaa helpompi. Seuraava ultra maanantaina tai jos ovisplussa tulee testiin viikonloppuna niin siten maanantaina on inssi. Eli ovista ruvetaan testailemaan huomisesta alkaen. Jotain positiivistä kuitenkin... Mutta inssin onnistumistodennäköisyyshän on vain 10 %:a per kerta, joten ei täällä vielä kovinkaan intoilla...