Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nykyäitien ja vanhojen hyvien aikojen vertailusta

Vierailija
01.10.2011 |

Tämän tuntuu olevan sellainen klisee, nykyäidit ovat itsekkäitä, eivät jaksa tai halua tai osaa lapsiaan. Ennen vanhaan hoidettiin lehmät ja kymmenen lasta siinä sivussa.



Teen työtä ikäihmisten parissa ja melkein kaikki työkaverini ovat keski-ikäisiä. Usein keskusteluissa tuleekin ensimmäisenä esille, kuinka ihanaa aikaa se oli kun lapset olivat pieniä, mutta varsin nopeasti esille tulevat myös ne rankemmat kokemukset. Jäin juuri äitiyslomalle toista kertaa ja vatsani tuntui herkästi synnyttävän näitä keskusteluja. Tässä muutamia esimerkkejä:



- lapset on jouduttu viemään 3-6 kk ikäisenä yksityiseen päivähoitoon, jos äidillä oli työpaikka odottamassa (50-70-luku)

- perheeseen syntyi kaksoset ja heillä oli jo pieni lapsi. Kunta palkkasi raskaus- ja pikkuvauva-ajaksi kodinhoitajan (70-luku)

- äidinäiti muutti vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi perheeseen asumaan, kun isyyslomaa ei ollut (70-luku)

- yksinhuoltajaperheeseen kunta palkkasi kodinhoitajan, ihan vain tuon yksinhuoltajuuden takia (70-luku)

- alle 2-vuotiaat lapset jätettiin tupaan pinnasänkyyn siksi aikaa kun äiti kävi lypsyllä (50-luku)



Yleensäkin äidit muistelevat, kuinka oli välillä raskasta, kun oli monta pientä ja rahastakin tiukkaa.



Tämä vain lohdutuksena meillä nykypäivän äideille. Ei me niin paskoja olla, eikä ne entisajan äidit mitään supersankareita. Yhteiskunnan taloudelliset tuet ovat varmasti tänä päivänä paremmat, ja oikeus hoitovapaaseen, mutta toisaalta taas tukiverkot muuten usein ohuemmat.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
03.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on monta äitituttavaa, jotka eivät käy netissä juuri siksi, että aika ei riitä.

Ei kellään ole niin kiireistä etteikö ehtisi tutkailla päivän uutisia päiväkahvia juodessaan kun on lapset ruokkinut, esimerkiksi. En voi kyllä pitää mitään ihmiselämän tai äitiyden ihanteena sellaista, ettei ihmisraukka pysty istumaan alas hetkeksikään tai irroittamaan silmiään töistä (lapset, siivousvälineet, ruuanlaittovälineet) kertaakaan päivän aikana. Toisaalta joillain on televisio koko ajan päällä, jolloin he tuijottavat sitten sitä ruutua kun tulee pari sekuntia ylimääräistä aikaa.

En sano tätä sillä että ihannoisin nettiä tai pitäisin tietokoneen availua jotenkin hienona ja hyvänä asiana. Pointtini on ainoastaan se, että ei kukaan, KUKAAN, elä heräämisestä nukahtamiseen niin, että juoksee pulssi 120:ssä taukoamatta. Tai kuolee varhain.

Vierailija
2/19 |
03.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei naisten elämä ole ollut yhtä rankkaa kuin nykyään.



Aamulla mies vie esikoisen hoitoon ja itse joudut köllöttämään sängyssä tissi vauvan suussa. Sieltä laahaudut keittöön kahville ja aukaiset netin. Istut muutaman tunnin koneen ääressä kun vauva pötköttelee lattialla.



Kiskot itsesi ylös koneen äärestä ja laitat tiskit koneeseen ja lämmität valmiin purkkiruoan vauvalle mikrossa ja panet vauvan päikkäreille.



Laahaudut koneella ja istut siellä klo 15 asti. Äkkiä yöpuku pois päältä kun mies tulee kohta kotiin esikoisen kanssa.



Mies tulee ja nainen lähtee tapaamaan kavereita, koska ollaan tasa-arvoisia ja jaetaan miehen kans kotityöt ja lastenhoito. Nyt mies joutaa tekeen ne kun nainen on uhrannut koko päivän kauheaan raatamiseen kotona.



Viikonlopuksi vois viedä lapset mummolaan, että saadaan levätä ja ottaa vähän vinkkua illalla.



Sovitaan niin, ettei tosiaan äidin elämä ole ikinä ennen ollut näin rankkaa kun nykyään ei ooo turvaverkkoja ja ei hoitajia lapsille ja joutuu kaiken tekeen ihan itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
01.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten tuo pienen vauvan vieminen päivähoitoon oli hyvin epätavallista. Isoäidit 70-luvulla olivat hyvin vähän töissä, joten he saattoivat varsin hyvin muuttaa lastensa luokse - ei vain kuukaudeksi vaan pysyvästi. Vielä 70-luvulla oli aika tavallista, että isovanhempi asui nuoren perheen kanssa samassa asunnossa ja myös määräsi siellä. 70-luvun yksinhuoltajaperhe oli sama kuin leski, muille yksinhuoltajille ei kotiapua herunut vaan lapset otettiin sijaisperheisiin. Vielä vuonna 2011 lapsi voidaan jättää kotiin pinnasänkyyn siksi ajaksi, kun äiti on navetalla.

Vierailija
4/19 |
01.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja äitini oli yksinhuoltaja, enkä todellakaan ollut missään sijaisperheessä.



Ihme sontaa.

Vierailija
5/19 |
01.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten tuo pienen vauvan vieminen päivähoitoon oli hyvin epätavallista. Isoäidit 70-luvulla olivat hyvin vähän töissä, joten he saattoivat varsin hyvin muuttaa lastensa luokse - ei vain kuukaudeksi vaan pysyvästi. Vielä 70-luvulla oli aika tavallista, että isovanhempi asui nuoren perheen kanssa samassa asunnossa ja myös määräsi siellä. 70-luvun yksinhuoltajaperhe oli sama kuin leski, muille yksinhuoltajille ei kotiapua herunut vaan lapset otettiin sijaisperheisiin. Vielä vuonna 2011 lapsi voidaan jättää kotiin pinnasänkyyn siksi ajaksi, kun äiti on navetalla.

Siis KUNNALLINEN päivähoito oli epätavallista, sen sijaan yksityinen hoito tavallisempaa kuin nykyisin. Ja ei todellakaan 70-luvulla enää huostaanotettu yksinhuoltajaäitien lapsia! Tuonkin kodinhoitajajutun kertonut on siis työkaverini, jonka mies oli lähtenyt lätkimään 70-80-luvun vaihteessa, kun hänellä oli kaksi pientä lasta.

Totta, että sukupolvet asuivat useammin yhdessä, mutta sehän kertookin siitä, että tuolloin nuorilla äideillä oli jopa enemmän hoitoapua kuin nykyisin.

Pointtini olikin se, että äidit ovat kautta aikojen voineet olla väsyneitä pienten lasten kanssa ja tarvinneet tai saaneet apua vanhemmiltaan tai yhteiskunnalta tai sitten esimerkiksi lapsia ei ole pystytty vahtimaan yhtä tarkasti kuin nykyisin.

Vierailija
6/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä 1970-luvulla oli aika tavallista, että perheissä oli lastenlikkoja, siis jotain naapureiden koulusta päässeitä tyttöjä, jotka hoitivat lapsia muutaman kuukauden, vuoden. Meillä oli ainakin ihan vaihtuva virta niitä.



Ja tosiaan, kun pikkusisarukseni syntyivät, niin meille tuli kodinhoitaja kunnasta. Ihan normaali ydinperhe,jossa oli jo 2 lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppini kertoi, että hän sai (70-luvulla kotiäitinä ollessaan) kunnalta kodinhoitajan siksi aikaa kun hänen piti käydä lääkärissä tai kampaajalla. Että näin :) Meillä taas oli lapsuudessani näitä vaihtuvia lapsenlikkoja, jotka hakivat minut päiväkodista (olin siellä puolipäiväisesti) ja hoitivat kunnes vanhemmat tuli töistä.



Oma mummoni oli yh 50-luvulla, mutta hänellä oli kodinhoitaja, joka asui ns palvelijanhuoneessa, sillä eihän työssäkäyvä nainen nyt ruvennut kokkailemaan työpäivän päätteeksi, todellakaan. No, siihen aikaan ei tietty ollut mitään eineksiä :)



Eli ei ne entisajan äidit tosiaan mitään supersankareita olleet. Se on myytti, jolla halutaan pönkittää nykyäitien syyllisyyttä.

Vierailija
8/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ketjut taas ovat nykyäitine keino myös pönkittää omaa syyllisyydentuntoa netissä lojumiselleen:)



Vaikka on totta, että kaikilla aikakausilla on omat haasteensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja me siinä vieressä. Saatiin mennä ja tulla vapaasti kuin taivaan linnut, ei perässä juostu(se oli kyllä meidän onnemme nykypäivän lapsiin verrattuna).

Vierailija
10/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea olisi kuvitella, että oma äitini (s. 1938)olisi notkunut netissä törkeyksiä suoltamassa tai kysynyt uskomattoman uusavuttomia ohjeita, kuten täällä usein on tapana.



Ei ainakaan tämän palstan perusteella nykyäideistä tule mitenkään mairitteleva kuva. Muka aina kiire, siivota ei ehdi, eikä oikein kokatakaan. Silti netissä roikkumiseen aikaa riittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja me siinä vieressä. Saatiin mennä ja tulla vapaasti kuin taivaan linnut, ei perässä juostu(se oli kyllä meidän onnemme nykypäivän lapsiin verrattuna).

myös me saimme lentää vapaana ja leikkiä vapaasti. Meitä ei roudattu virikehoitoon ja virikeharrastuksiin yms. Ihan saimme kotona leikkiä vapaasti ja laukkoa naapurin lasten kanssa pihalla.

Jokaisena aikana omat murheensa. Äitini joutui hoitamaan appivanhempansa kotona ja loppuvuosina oli aika lailla töitä kun kumpikin oli sänkypotilaina. Silloin oli kyllä isovanhemmat apuna, mutta vastikkeeksi sitten isovanhemmat hoidettiin kotona loppuun.

Ja lapsuuteni elin 60-luvulla.

Vierailija
12/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja en itsekään osaa kuvitella, että hän olisi istunut nuorena äitinä päivät netissä solvaamassa ja haukkumassa.

Taisi siihen aikaan olla kädet täynnä töitä ja ei olisi todellakaan ollut aikaa päivisin tällaiseen. Jos oli vapaa-aikaa, kuunteli radiota ja sinä aikana kutoi sukkia ja parsi vaatteita. Kädet kävi koko ajan hyötytöissä, vaikka joskus ehti istumaan.

Vaikea olisi kuvitella, että oma äitini (s. 1938)olisi notkunut netissä törkeyksiä suoltamassa tai kysynyt uskomattoman uusavuttomia ohjeita, kuten täällä usein on tapana.

Ei ainakaan tämän palstan perusteella nykyäideistä tule mitenkään mairitteleva kuva. Muka aina kiire, siivota ei ehdi, eikä oikein kokatakaan. Silti netissä roikkumiseen aikaa riittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän tuntuu olevan sellainen klisee, nykyäidit ovat itsekkäitä, eivät jaksa tai halua tai osaa lapsiaan. Ennen vanhaan hoidettiin lehmät ja kymmenen lasta siinä sivussa.

Teen työtä ikäihmisten parissa ja melkein kaikki työkaverini ovat keski-ikäisiä. Usein keskusteluissa tuleekin ensimmäisenä esille, kuinka ihanaa aikaa se oli kun lapset olivat pieniä, mutta varsin nopeasti esille tulevat myös ne rankemmat kokemukset. Jäin juuri äitiyslomalle toista kertaa ja vatsani tuntui herkästi synnyttävän näitä keskusteluja. Tässä muutamia esimerkkejä:

- lapset on jouduttu viemään 3-6 kk ikäisenä yksityiseen päivähoitoon, jos äidillä oli työpaikka odottamassa (50-70-luku)

- perheeseen syntyi kaksoset ja heillä oli jo pieni lapsi. Kunta palkkasi raskaus- ja pikkuvauva-ajaksi kodinhoitajan (70-luku)

- äidinäiti muutti vauvan ensimmäisiksi kuukausiksi perheeseen asumaan, kun isyyslomaa ei ollut (70-luku)

- yksinhuoltajaperheeseen kunta palkkasi kodinhoitajan, ihan vain tuon yksinhuoltajuuden takia (70-luku)

- alle 2-vuotiaat lapset jätettiin tupaan pinnasänkyyn siksi aikaa kun äiti kävi lypsyllä (50-luku)

Yleensäkin äidit muistelevat, kuinka oli välillä raskasta, kun oli monta pientä ja rahastakin tiukkaa.

Tämä vain lohdutuksena meillä nykypäivän äideille. Ei me niin paskoja olla, eikä ne entisajan äidit mitään supersankareita. Yhteiskunnan taloudelliset tuet ovat varmasti tänä päivänä paremmat, ja oikeus hoitovapaaseen, mutta toisaalta taas tukiverkot muuten usein ohuemmat.

Pointti on kyllä tässä apltä jäänyt ymmärtämättä.Pienten lasten hoito on aina ollut rasittavaa ja apua ollaan tarvittu. "Ennen vanhaan"apu tuli kuitekin lapselle ja äidille läheisiltä aikuisilta lapsen tai hoitavan aikuisen kotona, joka oli lapselle tuttu ja turvallinen ympäristö joka myös tarjosi mahdollisuuden oppia arkeen liityviä asioita niitä luonnollisesti seuraten.Lapsella oli siis tärkeät jatkuvat ihmissuhteet ja turvallinen tuttu kasvuympäristö.Tänä päivänä yhtälailla äidit tarvitsevat apua lasten hpidon kanssa mutta apu jota tarjotaan ei auta taaperoa eikä myöskään äitejä oikealla tavalla.Taapero ei ole valmis isoihin hoitoryhmiin, vaihtuviin aikuisiin, 8-10 tuntisiin eroihin vanhemmista ja kodista päivittäin ylläkuvatuissa olosuhteissa.

Siis apua on varmasti aina tarvittu mutta apu jota nykyään tarjotaan siitä on sekä vanhemmille että lapsille liian usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija
14/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

maailmassa moni asia ei vaadi enää niin kovia fyysisiä ponnisteluja kuin aiemmin.



Siksi (isonkin) osan ihmisiä fysiikka on huono ja koska ihminen on fyysispsyykkinen kokonaisuus, on tietysti vaikeampaa kestää myös henkistä taakkaa, jota tämä nykyinen elämäntapa (töiden ja perheen yhteensovittaminen, ajanpuute, ulkonäkövaatimukset jne) luo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten tuo pienen vauvan vieminen päivähoitoon oli hyvin epätavallista. Isoäidit 70-luvulla olivat hyvin vähän töissä, joten he saattoivat varsin hyvin muuttaa lastensa luokse - ei vain kuukaudeksi vaan pysyvästi. Vielä 70-luvulla oli aika tavallista, että isovanhempi asui nuoren perheen kanssa samassa asunnossa ja myös määräsi siellä. 70-luvun yksinhuoltajaperhe oli sama kuin leski, muille yksinhuoltajille ei kotiapua herunut vaan lapset otettiin sijaisperheisiin. Vielä vuonna 2011 lapsi voidaan jättää kotiin pinnasänkyyn siksi ajaksi, kun äiti on navetalla.

Siis KUNNALLINEN päivähoito oli epätavallista, sen sijaan yksityinen hoito tavallisempaa kuin nykyisin. Ja ei todellakaan 70-luvulla enää huostaanotettu yksinhuoltajaäitien lapsia! Tuonkin kodinhoitajajutun kertonut on siis työkaverini, jonka mies oli lähtenyt lätkimään 70-80-luvun vaihteessa, kun hänellä oli kaksi pientä lasta. Totta, että sukupolvet asuivat useammin yhdessä, mutta sehän kertookin siitä, että tuolloin nuorilla äideillä oli jopa enemmän hoitoapua kuin nykyisin. Pointtini olikin se, että äidit ovat kautta aikojen voineet olla väsyneitä pienten lasten kanssa ja tarvinneet tai saaneet apua vanhemmiltaan tai yhteiskunnalta tai sitten esimerkiksi lapsia ei ole pystytty vahtimaan yhtä tarkasti kuin nykyisin.


osoittavat toista. Lapset olivat päivähoidossa erittäin paljon vähemmän kuin nykyisin, vaikka miten mukaan laskisi kotiapulaiset ja yksityiset hoitopaikat!

Ja 70-luvulla avioiton lapsi oli sama kuin äpärä. Yksi siedettiin jotenkuten, toisesta kuvaan astuikin jo sossu ja sijoituspäätökset. Jos mies lähti lätkimään ja äiti jäi yksin, ei se kotiapu sen herkemmin avuksi tullut. Kun sukupolvet asuivat yhdessä, tarkoitti se sitä, että nuori äiti hoiti sekä lapset että vanhukset.

Kautta aikain äidit ovat jaksaneet hoitaa lapsensa ja edelliset sukupolvet. Vasta nykypäivänä äidit eivät viitsi vaan lykkäävät lapset viikolla tarhaan ja viikonloppuna mummolaan.

Vierailija
16/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muka aina kiire, siivota ei ehdi, eikä oikein kokatakaan. Silti netissä roikkumiseen aikaa riittää.

Entisajan äidit käyttivät sen oman hetkensä lehteä tai kirjaa lukien, sukkaa kutoen, kahvitellen naapurin kanssa tai telkkua katsoen silloin kun niitä jo oli. Älä vain väitä, että ennen vanhaan äidit juoksivat tukka putkella koko ajan paikasta toiseen eivätkä ikinä pysähtyneet hetkeksikään. Minä ainakin avaan tämän palstan sillä hetkellä kun kaipaan pikku hetken omaa rauhaa, esim. syödessäni jotain.

Vierailija
17/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on monta äitituttavaa, jotka eivät käy netissä juuri siksi, että aika ei riitä.



Vierailija
18/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kautta aikain äidit ovat jaksaneet hoitaa lapsensa ja edelliset sukupolvet. Vasta nykypäivänä äidit eivät viitsi vaan lykkäävät lapset viikolla tarhaan ja viikonloppuna mummolaan.

Olen 60-luvun lapsi, ja meillä (kuten useilla ystävillänikin) asui isoäiti perheessämme. Vanhemmat kävivät töissä, tosin äitin osapäiväisesti. Mummo hoiti meitä lapsia, usein myös illoin, jotta vanhemmat pääsivät tuulettumaan. Kesäisin mummon apuna oli opettajaksi lukevia 'lapsenlikkoja', ettei mummo kuormittunut liikaa. Meitä lapsia oli siis kaksi.

Kun itse joskus kaipailin lapsenhoitoapua, että olisin päässyt mieheni kanssa kahden vaikka elokuviin, isäni ihmetteli miksemme itse saa lapsiamme hoidettua! Kyllä äitis vaan aikoinaan hoiti lapset ja kodin ja työn aivan yksin. Niin se muisti valikoi mitä haluaa....

Vierailija
19/19 |
02.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerron vain oman kokemukseni. Asumme maalla, mieheni sukutilalla, appivanhemmat asuvat tuossa kävelymatkan päässä (n. kilometri). Aina, siis ihan aina, anoppini on valmis auttamaan muita. Niin meitä kuin mieheni sisarusten perheitä, oman kylän vanhempaa väkeä jne. En sano, että on mikään pyhimys tai ettemme olisi koskaan olleet aisoista eri mieltä, mutta hän on opettanut minulle jotain sellaista ystävällisyydestä ja yhteisöllisyydestä, jota en koskaan aikaisemmin ollut saanut kokea ja jota ilman en olisi tervejärkisenä tässä.



Ja näin täällä on aina toimittu, mieheni mummo aikoinaan on sanonut anopilleni, että hoida sinä lapset, niin minä lypsän lehmät. Yhdessä on tehty suvun ja kylän voimin. Muutenkin ainakin täällä meidän omalla kylällä on sellainen mentaliteetti, että muita autetaan parhaan mukaan. Eikä häpeillä pyytää apua. Välillä meidän pihalla on liuta lapsia juoksentelemassa ja minusta se on vain hienoa, että tarjoamalla lapsille seuraa ja omaa aikaani joku toinen äiti saa kullanarvoisen hetken itselleen.



Itse olen kasvanut keskituloisessa kaupunkilaisperheessä, jossa äitini oli vanhempien sisarusten hoitoon saanut apua omalta mummoltaan, mutta hän kuoli vähän minun syntymäni jälkeen. Lapsuusmuistoni ovat hyvät, mutta muistan kyllä kuinka penniä on venytetty ja kuinka äitini tuskaili usein lastenhoidon kanssa, mutta kertaakaan ei pyytänyt apua esim. äidiltään. Edelleen osaa olla oikea marttyyri. Ja väitän, että ilman anoppiani minäkin olisin.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kuusi