Voisitko elää suhteessa jos yhteenmuutto ei mahdollinen?

Tiedän kyllä miksei mies halua muuttaa yhteen, eikä syy ole todellakaan se mitä se mulle sepittää.



Miehet on perseestä.

tunteesi on tuollainen, et voi.



Minulle taas sopii parhaiten juuri näin. Ja aion olla kumppanini kanssa koko elämän, mutta en muuta yhteen.

kanssa pitkään eriilämme ennen perheellistymistä.

Olen miettinyt miksi minulla on niin kova tarve yhteen muuttamiseen, ehkä se heijastuu jostain omista peloista tai turvallisuudenhakuisuudesta. En vaan oikein osaa arvioida omia motiivejani.



Miehestä taas tiedän, ettei hän uskalla tehdä päätöstä muuttamisesta. Periaatteessa mikään ei estäisi häntä, mutta ilmeisesti vanhat, epäonnistuneet suhteet ovat jättäneet jälkensä. :(

Haluan elää mieheni kanssa yhdessä ja jakaa arjen jutut.



Uskon että olisin yrittänyt jos vastaan olisi tullut mies joka ei halua yhteenmuuttoa ja varmaan se reilun vuoden ajan olisi sujunutkin. Uskon myös että se suhde olisi kaatunut viimeistään parin vuoden jälkeen siihen että olisin ollut onneton.



Toisaalta taas kun nyt ollaan 11 vuotta oltu miehen kanssa ja eletty hyvää elämää. Jos mies kuolisi, en usko että en muuttaisi mahdollisen uuden miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset olisi omillaan.

Haluan nimenomaan olla samassa talossa, saman peiton alla, hoitaa miehen kanssa lapset yhdessä ja katsella TV-ohjelmat ja tehdä pihahommat.

ja nyt minua on alkanut tosissaan ahdistaa, kun suhde ei etene. :( En oikein jaksa enää antaa miehelle aikaa miettiä koska tämä käy päivä päivältä itselleni rankemmaksi. Pelkkä rakkaus ei näköjään riitä.

Haluan elää mieheni kanssa yhdessä ja jakaa arjen jutut.

Uskon että olisin yrittänyt jos vastaan olisi tullut mies joka ei halua yhteenmuuttoa ja varmaan se reilun vuoden ajan olisi sujunutkin. Uskon myös että se suhde olisi kaatunut viimeistään parin vuoden jälkeen siihen että olisin ollut onneton.

Toisaalta taas kun nyt ollaan 11 vuotta oltu miehen kanssa ja eletty hyvää elämää. Jos mies kuolisi, en usko että en muuttaisi mahdollisen uuden miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset olisi omillaan.

ja nyt minua on alkanut tosissaan ahdistaa, kun suhde ei etene. :( En oikein jaksa enää antaa miehelle aikaa miettiä koska tämä käy päivä päivältä itselleni rankemmaksi. Pelkkä rakkaus ei näköjään riitä.

Haluan elää mieheni kanssa yhdessä ja jakaa arjen jutut.

Uskon että olisin yrittänyt jos vastaan olisi tullut mies joka ei halua yhteenmuuttoa ja varmaan se reilun vuoden ajan olisi sujunutkin. Uskon myös että se suhde olisi kaatunut viimeistään parin vuoden jälkeen siihen että olisin ollut onneton.

Toisaalta taas kun nyt ollaan 11 vuotta oltu miehen kanssa ja eletty hyvää elämää. Jos mies kuolisi, en usko että en muuttaisi mahdollisen uuden miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset olisi omillaan.

eri asioita.

Mulla mies vaan jo kerran ilmoitti, että hän haluaa muuttaa yhteen, suunniteltiin jo raha-asiat ja muut käytännön asiat valmiiksi. Seuraavana päivänä ilmoitti ettei pystykään.



En tiedä miten tästä toivun, en tiedä pystynkö enää jatkamaan suhdetta. :(

mies ei halua muuttaa yhteen juuri SINUN kanssasi? Mulla oli miesystävä joka ei halunnut muuttaa yhteen, sanoi ettei ole valmis ja hän nyt on tämmönen sitoutumiskammoinen ja katsotaan parin vuoden päästä (oltiin silloin seurusteltu vuosi). Puolen vuoden päästä jätti minut, alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa, muuttivat yhteen 2kk päästä ja 3 vuoden jälkeen menivät naimisiin.



Kyllä kirpaisi, erityisesti heidän muuttaessaan yhteen. Olin rakastanut miestä paljon, mutta tunne ei sitten ollut molemminpuolista. Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi olennoksi. Minä ääliö olin uskonut miestä kun tämä selitti olevansa sitoutumiskammoinen mutta rakastavansa minua. Ilmeisesti en ollut se oikea kun en saanut hänen "sitoutumiskammoaan" katoamaan...

mies ei halua muuttaa yhteen juuri SINUN kanssasi? Mulla oli miesystävä joka ei halunnut muuttaa yhteen, sanoi ettei ole valmis ja hän nyt on tämmönen sitoutumiskammoinen ja katsotaan parin vuoden päästä (oltiin silloin seurusteltu vuosi). Puolen vuoden päästä jätti minut, alkoi seurustelemaan toisen naisen kanssa, muuttivat yhteen 2kk päästä ja 3 vuoden jälkeen menivät naimisiin.

Kyllä kirpaisi, erityisesti heidän muuttaessaan yhteen. Olin rakastanut miestä paljon, mutta tunne ei sitten ollut molemminpuolista. Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi olennoksi. Minä ääliö olin uskonut miestä kun tämä selitti olevansa sitoutumiskammoinen mutta rakastavansa minua. Ilmeisesti en ollut se oikea kun en saanut hänen "sitoutumiskammoaan" katoamaan...

Mies kyllä vakuuttaa, että rakastaa minua, muttei vaan taida olla kykenevä parisuhteeseen, jollaista minä toivon. Totsei, että jos tämä ei mun kanssa onnistu, niin ei sitten kenenkään kanssa. Vika on kuulemma hänessä, kun hän ei uskalla ottaa riskejä. Silti mietin, että eikö "sen oikean" takia pitäisi haluta ottaa riskejä. Eli johtopäätös = en ole se oikea?

ap

joka oikeasti on rakastunut ja tahtoo olla toisen kanssa Koko Loppu Elämänsä HALUAA muuttaa yhteen, olla mahdollisimman paljon yhdessä etenkin jos toinen osapuoli niin toivoo.



En ole suhteissani voinut kuvitellakaan että mies "tahtoisi omaa aikaa" treffailuvaiheessa, tai kieltäytyisi oikeastaan mistään normaaleista asioita. Aina on molemmin puolin tahdotto olla kaikki mahdollinen aika yhdessä ja jakaa Kaikki..vieläkin näin useamman vuoden jälkeen.

ettei ole vielä valmis. En tiedä mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisi ollut valmis. En jäänyt odottamaan.

Mies sanoo, ettei vielä halua. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään käytännön asioita, jotka sitoisivat häntä kotipaikkakunnalleen. Tuntuu, että hän haluaa pitää elämänsä eri osa-alueita erillään ja siksi haluaa pitää oman kotinsa. Mulle tämä on taas raskasta, sillä haluaisin olla hänen kanssaan ihan kokonaan.