Inhoan sitä pulla-äitiä!
Mitä te muut tekisitte tässä tilanteessa? Ollaan kutsuttu useampiakin lapsia puistosta tai tarhasta meille leikkimään. Lapset n nelivuotiaita. Yleensä uusi lapsi&vanhempi tulevat meille, jutellaan vanhemman kanssa jonkin aikaa ja jos siltä näyttää, niin kahvitkin on joskus keitetty ja juteltu enemmän, mut vanhempi on sit lähtenyt. Tutut jättävät vain lapsensa ja lähtevät melkein heti pois.
Lapsi halusi ryhmästään yhden tytön leikkimään, joka tulikin äidin kanssa. Emme äidin kanssa tunteneet kovin hyvin niin keitin kahvit ja juteltiin. Mut tämä äiskä ei lähtenyt millään pois vaikka kahvit oli jo juotu, olin kerännyt kupit pois jne. Mulla olisi ollut lapsille askartelua ja muutenkin pitää tuon ikäisiä vielä vähän vahtia mut mamma halusi vaan puhua koko vierailun ajan.
Lapsemme tykkäävät toisistaan ja tyttö on useasti tullut meille kylään. Mut se äiti aina mukana! Kerran keitin vain kahvit ja sit aloin järkätä lapsille helmi-askartelua, mamma vaan istui keittiön tuolilla ja kertoi mielipiteitään eikä osallistunut leikkeihin mitenkään. Nyt tämä nainen on ruvennut kantamaan aina pullapussia tai pitkoa meille ja sit pitää syödä ja kahvitella. Mut kun en minä kaipaa uutta ystävää vaan lapselle seuraa!! Lisäksi naisen kanssa on aika rasittava puhua koska valittaa yleensä koko ajan päivähoidosta, alueen leikkipuistosta, alueemme asioiden hoidosta, työasioistaan jne. En edes saa suunvuoroa! Rasittava tapaus. Ja yleensä on nimenomaan niin, että hänen lapsi tulee meille, kerran ollaan saatu kutsu heillepäin, oli kahvit pöydässä mikä oli ihan ok mut join ne nopeasti ja sanoin että onpa kiva että tyttö pääsi leikkimään, nyt ehdin rauhassa tehdä ostokset, ja häippäsin. Nyt mulla vaan alkaa tulla mitta täyteen tätä naista. Sanotaankin häntä miehen kanssa pullaäidiksi, kun kantaa aina niitä pullia ja tunkee kahville. Millä saisin homman poikki?
Kommentit (16)
Jätin kerran ne kahvit keittämättä ja vein lapset takapihalle katsomaan telttaa (kesä, asuttiin rivarissa). Lapsen äiti notkui siinä hetken ja kun ei saanut huomiota käveli takapihan portista ulos :)
Mua ärsyttää jo se, jos ala-aste-ikäisen lapsen vanhempien pitää "tutustua" ja jäädä kyläilemään ja kyräilemään, että minkäs tasoinen huusholli tää oikein on. Jos haluan aikuisia kylään, käsken erikseen.
Mua ärsyttää jo se, jos ala-aste-ikäisen lapsen vanhempien pitää "tutustua" ja jäädä kyläilemään ja kyräilemään, että minkäs tasoinen huusholli tää oikein on. Jos haluan aikuisia kylään, käsken erikseen.
Mun mielestä on ainakin ihan kiva, että tunnetaan lasten kavereiden vanhemmat!
Mä voisin iloiseen sävyyn ehdottaa: "Hei, onks sulla jotain omia asioita hoidettavana? *** voi ihan hyvin jäädä meille leikkimään."
en oikein ymmärrä miksei äiti voi jäädä? Kivaltahan tuo vaan kuulostaa. Et vaan kestä äidin juttuja? Mutta saathan silti halutessasi pitää ohjattua leikkiä lapsille ja jättää vieraan vähemmälle huomiolle. Mitä jos tekisitte jotain, johon tarvittaisiin myös tämän toisen äidin työpanosta?
Keksi välillä tuon lapsen vierailun ajaksi jotain muualla tehtävää touhua, tyyliin "me lähdemme tänään lasenkonserttiin, askartelutapahtumaan, messuille, mökille, jätskibaariin, elokuviin tms, voimmeko hakea matkalla "Viivin" meidän "Annan" seuraksi". Lapsi tottuu sitten olemaan ilman äitiäkin.
Kun vähän aikaa kuluu, lapset hoitavat kyläilyt omatoimisesti.
en oikein ymmärrä miksei äiti voi jäädä? Kivaltahan tuo vaan kuulostaa. Et vaan kestä äidin juttuja? Mutta saathan silti halutessasi pitää ohjattua leikkiä lapsille ja jättää vieraan vähemmälle huomiolle. Mitä jos tekisitte jotain, johon tarvittaisiin myös tämän toisen äidin työpanosta? Keksi välillä tuon lapsen vierailun ajaksi jotain muualla tehtävää touhua, tyyliin "me lähdemme tänään lasenkonserttiin, askartelutapahtumaan, messuille, mökille, jätskibaariin, elokuviin tms, voimmeko hakea matkalla "Viivin" meidän "Annan" seuraksi". Lapsi tottuu sitten olemaan ilman äitiäkin. Kun vähän aikaa kuluu, lapset hoitavat kyläilyt omatoimisesti.
ymmärrän hyvinkin. Miksi pitäisi jonkun kanssa "seurustella", jos ei kemiat natsaa. En itsekään kaipaa uusia ystäviä lasten kavereiden äideistä, ellei heissä ole jotain sellaista, että olisivat ystäviäni ilman lapsiakin. Ei pelkkä äitiys tee kenestäkään automaattisesti kaveria.
Ja mitä ihmeen askarteluja olet järkännyt? Sun lapsi ei osaa leikkiä muiden kanssa vaan vaatii koko ajan aikuisen siihen vierelle?
Voisin hyvin kuvitella olevani "pullaäiti" eli jos 4v lapseni kutsutaan kylään, menen mukaan, koska en todellakaan luota kaikenlaisiin kutsujiin. Lapseni on jo päivät tarhassa, illalla hän ei vieraile itsekseen missään. Kun kahvit olisi juotu, lähtisin lapsen kanssa kotiin. Mielessäni ei todellakaan kävisi, että minun pitäisi osallistua lasten leikkeihin, sillä itsekin ap kerroit, että etsin lapsellesi kaveria, et itsellesi. Silti olet etukäteen päättänyt, mitä lapset saavat tehdä.
Saat tuon "putken poikki" kun et enää kutsu ko. äitiä ja lasta teille. Tai sitten kerrot pullaäidille, että sinun oma lapsesi on sosiaalisesti kyvytön ystävystymään, joten joudut siksi kutsumaan teille väkeä, että lapsi oppisi olemaan muiden kanssa. Nyt olette edenneet siihen vaiheeseen, jossa lapset opettelevat olemaan keskenään, joten jos pullaäidille sopii, lapset voisivat olla ½ tuntia niin, että pullaäiti ei olisi paikalla.
että haluat leikkiä palkatonta perhepäivähoitajaa?? En minäkään tajuaisi, että 4-vuotias pitää tuoda jollekin askartelemaan, että äitisä ohjelmoi omaa lastaan ja järjestää hänelle kavereita.
Eli ei halua, että lapsensa saa liikaa alemman sosiaaliluokan elämästä vaikutteita. Se on muuten helmiaskartelu, ei helmi-askartelu.
Mä en tod. haluaisi, että täällä ramppaisi lapsen kavereiden lisäksi heidän VANHEMPIAAN! Meillä on juurikin noin nelivuotiaana aloitettu omatoimiset kyläilyt - voi jeesus missä pumpulissa jotkut on kasvaneet, jos eivät anna pentujensa nelivuotiaana leikkiä ilman, että ovat tuppautumassa jopa toisten koteihin. Me ainakin lapsuudessamme jo nelivuotiaana leikittiin "Purkkia" ja "Peiliä" naapureiden pihoilla, eikä tosiaankaan äidit seuranneet perässä.
Mitä tuohon askartelu-juttuun tulee, niin sehän on vaan hyvä, että äiti jaksaa keksiä jotain selkeää tekemistä lapsille (ilmeisesti kerrostalossa asuvat) koska lapsia ei voi samalla tavalla päästää esim. takapihalle leikkimään omia juttujaan ja puistot on kaukana, joten on leikittävä sisäleikkejä. Jos itse leikin lapsena sisäleikkejä, niin muistan hyvinkin, että saatettiin tehdä kaverin äidin opastuksella vaikka taikataikinasta askarteluja, ja nää oli niitä parhaita juttuja, koska oltaisiin oltu liian pieniä itse tekemään.
Hysteeristä porukkaa, ja tässä ketjussa epämääräinen yksi ja sama kirjoittaja aukomassa päätään - onneksi SÄ et ainakaan ole mun muksujeni kavereiden äiti.
Mä en tod. haluaisi, että täällä ramppaisi lapsen kavereiden lisäksi heidän VANHEMPIAAN! Meillä on juurikin noin nelivuotiaana aloitettu omatoimiset kyläilyt - voi jeesus missä pumpulissa jotkut on kasvaneet, jos eivät anna pentujensa nelivuotiaana leikkiä ilman, että ovat tuppautumassa jopa toisten koteihin. Me ainakin lapsuudessamme jo nelivuotiaana leikittiin "Purkkia" ja "Peiliä" naapureiden pihoilla, eikä tosiaankaan äidit seuranneet perässä. Mitä tuohon askartelu-juttuun tulee, niin sehän on vaan hyvä, että äiti jaksaa keksiä jotain selkeää tekemistä lapsille (ilmeisesti kerrostalossa asuvat) koska lapsia ei voi samalla tavalla päästää esim. takapihalle leikkimään omia juttujaan ja puistot on kaukana, joten on leikittävä sisäleikkejä. Jos itse leikin lapsena sisäleikkejä, niin muistan hyvinkin, että saatettiin tehdä kaverin äidin opastuksella vaikka taikataikinasta askarteluja, ja nää oli niitä parhaita juttuja, koska oltaisiin oltu liian pieniä itse tekemään. Hysteeristä porukkaa, ja tässä ketjussa epämääräinen yksi ja sama kirjoittaja aukomassa päätään - onneksi SÄ et ainakaan ole mun muksujeni kavereiden äiti.
leikkimään ilman valvontaa naapureitten pihoilla, mutta samaan aikaan liian pieni askartelemaan? Oliko sinulla joku hienomotorinen häiriö, joka yhä vaikuttaa käytökseesi?
Omaehtoinen kyläily on ainakin meillä sitä, että lapseni (4v) pyytää kaverinsa (4v) meille kylään eikä suinkaan sellaisia, joissa minä äiti sanon toisen lapsen äidille, että voisiko teidän lapsi tulla kylään. Ap voisi antaa lapsensa itse hoitaa kyläänkutsumiset eikä puuttuisi niihin.
Aika paljon tullut kommentteja tähän ketjuun... Osan jätän omaan arvoonsa, mutta pari kommenttia: lapsen isä on usein iltavuorossa, eikä näin ollen ole paikalla. Ja ei, meillä ei ole takapihaa jonne mennä leikkimään, kerrostalossa asutaan joten sisäleikeillä mennään.
Ja mitä tähän kutsumis-politiikkaan tulee, niin ihan ekalla kerralla tyttömme itse sanoi, että saako xxx tulla meille leikkimään - olivat puhuneet siitä päiväkodissa. Eihän sen ikäiset lapset voi ilman vanhempiensa lupaa lähteä iltaisin kulkemaan toiselle puolelle kaupunginosaa kaverikyläilemään, vaan pakkohan sitä on vanhemmille puhua, ja sanoin siitä lapsen äidille ja sovittiin sopiva aika.
Mutta tämän jälkeen tämä kyseinen äiti on esittänyt asian minulle aina niin, että saisiko xxx tulla teille leikkimään, kun kovasti haluaisi. Ja aina olen antanut, meillä saa lapset vapaasti leikkiä ja tyttäremmekin tykkää lapsesta. Mutta kun tämä äiti tuppautuu aina kylään. En usko, että kuvittelee "päästävänsä lapsensa ilmaiseen hoitoon" vaan kyse on siitä, että äidillä ei ole seuraa. Hän ei yhtään seuraile lapsensa tekemisiä, vaikka leikkisivät keittiön vieressä olevassa olohuoneessa, lapset ovat hänelle kuin ilmaa, ja hänellä on kova tarve puhua omasta elämästään. Tämä siis korpeaa.
Ja mitä askarteluun tulee, niin välillä tosiaan keksin lapsille jonkin kivan puuhan, esim. jonkin simppelin askartelun, ja siitä saavat sitten jatkaa itsekseen ja keksiä itse leikkinsä - mutta ohjaan heitä kyllä ja kiellän tarpeen vaatiessa, sillä meillä on pieni asunto, eli ei rajattomasti tilaa fyysisille leikeille.
ohjattu askartelu!! Mikä sinua vaivaa? Anna lasten leikkiä.
Mä en ole ikinä kuullut kenenkään lapsen kaverin äidin pakottaneen ohjattuun askarteluun kyläilyn aikana. Voi luoja. Sen ymmärrän, että lapset otetaan mukaan vaikka leipomiseen, jos äiti sitä sattuu silloin tekemään.
Mä tulisin hulluksi, jos joka päivä järkkäisin jotain ASKARTELUA. Huhhuh.
Ymmärrän ketutuksesi. Meille tunkee aina välillä vähän samankaltainen emäntä, tosin keksipaketin kanssa.
Ja lapset aloittivat jo eskarin...
Mut sen jälkeen on lapsi saanut olla itsekseen. Tosin kyläpaikkoja on suht vähän, ja tunnetaan vanhemmat melko hyvin.
Jos meille tulisi kahvittelemaan joku ihminen, josta en pidä, niin en tykkäisi kyllä minäkään. Tosin olen niin hellämielinen, etten kehtaisi ajaa poiskaan.
Ehkä sillä äidillä ei ole äiti-kavereita? Onko esim. hiljattain muuttanut asuinalueellenne?
Jos olisit itse poissa ja miehesi ottaisi lapsen vastaan ja sanoisi reippaasti, että me kyllä pärjätään täällä kolmistaan, heippa.