Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako vauva, että en ole kaunis?
27.09.2011 |
Minua surettaa tämä kovasti. Vauva kyllä rauhoittuu kun olen hänen lähellään. Mutta kun katson vauvaa, niin vauva ei katso minua suoraan eikä koskaan hymyile. Mieheni on kasvoista söpö ja häntä vauva katselee, naureskelee miehelle ja jokeltelee. Voiko jo pieni vauva tajuta etten ole ns. kaunis? :( :( :(
Kommentit (8)
vauvalle olet varmasti kaunis! Ja vaikea muutenkaan uskoa, että olisit ruma. Tuli ihan surullinen mieli tästä viestistä, toivottavasti et oikeasti ajattele itsestäsi tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyile vauvalle. Hymyilevä ihminen on aina kaunis.
ei se vauva sullehymyile, jos et itse hymyile sille.
Olen sanonut sen täällä ennenkin, että vähän rumankaan ei ole normaalia ajatella itsestään noin. Tuskin olet edes ruma.
Lapset perivät vanhempiensa itsetunnon ja asenteen itseään kohtaan. Rakasta itseäsi, koska vauvasi ansaitsee äidin, joka pitää itsestään.
Keksiikö joku ihan korvausta vastaan tällaisia aloituksia?
Ei kai kukaan ihan vakavissaan kuvittele, että vauvatkin jollakin tavalla lajittelevat ihmisiä ulkonäön perusteella?
Kas kun et kirjoittanut, että "aavistaako vauva, että en ole ylioppilas" tai että sinun palkkasi on niin pieni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksiikö joku ihan korvausta vastaan tällaisia aloituksia?
Ei kai kukaan ihan vakavissaan kuvittele, että vauvatkin jollakin tavalla lajittelevat ihmisiä ulkonäön perusteella?
Kas kun et kirjoittanut, että "aavistaako vauva, että en ole ylioppilas" tai että sinun palkkasi on niin pieni?
Kauneuskäsitykset tulevat vasta isommalle lapselle. Vauva- tai taaperoikäinen pitää sinua kauniina varmasti, koska sinun näkemisesi luo turvaa.
Vauvoja ei kiinnosta pätkääkään, miltä äiti tai isä näyttää. Vauvathan peilaavat omaa tuntoaan vanhemman kasvoihin - eli kun vauva hymyilee, sinä hymyilet, kun vauva itkee, silloin et hymyile.
Itse ihmettelin pahimman väsymyksen aikoihin, miten joku voikaan olla aamuisin niin iloinen ja rakastunut, kun minut näkee. Tukka sekaisin, silmät rähmässä ja niin kuolanneena, että tyyny on tarttunut poskeen kiinni. Ja nyt en puhu miehestäni.