Me lasten"suojelujat" tulemme ja "autamme"
Myös vanhempia tarvitaan lisää koko ajan mitätöitäviksi, haukuttaviksi ja lapsistaan erotettaviksi.Sinun on kestettävä se, että lastasi satutetaan sekä henkisesti että fyysisesti silmiesi edessä, jos suutut tai järkytyt, sinut leimataan yhteistyökyvyttömäksi ja loputkin lapsen tapaamiset perutaan. Lastasi uhkaillaan ja pahoinpidellään jatkuvasti, mutta sinulle näytetään, miten voimaton olet hänen puolustamiseensa.
Hyväksyykö työnantajasi sen, että tarvitset 2-3:een kertaa viikossa vapaata turhiin palavereihin, joita mainostetaan sosiaalitoimeen vanhempien tukemisena? Jos menetät työpaikkasi, sitä parempi, koska sitten olet kokonaan meidän armoillamme - tai siis voit paneutua täysin yhteistyöhön kanssamme, että HOITOtyömme onnistuu. Me kyllä osoitamme vanhemmuuden arvioinneissamme, miten kelvoton ja epäkelpo olet kasvattajana - tai siis mihin asioihin lapsesi kohdalla on kiinnitettävä erityishuomiota.
Älä huoli, me kyllä autamme, ymmärrämme ja tuemme sinua, ja annamme lapsen soittaa sinulle joka ilta 10 min kestävän puhelun, jos vain kestät kuunnella hänen itkuaan ja kertomuksiaan mielivaltaisesta kohtelustaan. Jos et saa öisin nukutuksi noiden puhelujen takia, ole huoleti, seuraavana päivänä on todennäköisesti taas vanhempien tukipalaveri, jossa korkeasti koulutetut ammattilaisemme auttavat sinua ymmärtämään oman kehnoutesi ihmisenä ja epäonnistumisesi vanhempana.
Ethän sinä toki voi olla eri mieltä viisaiden auttajiemme kanssa lapsesi parhaasta, sillä on hyvin, hyvin ikävää, jos et ymmärrä sitä, koska silloin joudumme anomaan tapaamiset valvotuiksi. Tämä on tärkeä osa meidän lasta suojelevaa työkäytäntöämme, koska tehän olette liian läheisiä lapsesi kanssa, siksi on hyvin tärkeää erottaa lapsi tuollaisesta symbioosista. Ai että lapsi ei kestä sitä! Voi, voi, se johtuu pelkästään sinun huonosta vaikutuksesta lapseen, onhan se näkynyt viime aikoina muutenkin, että olette saaneet olla lapsen kanssa aivan liikaa yhdessä. Siitä seuraa suoraan sanottuna ongelmia meidän henkilökunnallemme. Eivät täällä vanhemmat voi ravata jatkuvasti kuin yleisellä markkinapaikalla, eihän silloin HOITOTYÖSTÄ tulisi yhtään mitään, siksi tapaamisia on pakko rajoittaa. Pahimmillaan se johtaa koviin otteisiin lapsen rauhoittamiseksi. Ai hän pelkää hoitajia? Se on varmaan lapsen harhaa, koska hänen omahoitajansa on lähikasvattaja ja hänellä on yli 10 vuoden kokemus MEILLÄ työskentelystä, hän on siis hyvin ARVOSTETTU hoitaja.
Ai sossu sanoi, että me maksamme 450 e päivältä korvauksista vaatteita lapselle.... Ei meillä sellaisia vaaterahoja ole, mutta sinun on kyllä hyvä tuoda tänne kaikki ostamasi vaatteet ja jättää ne meille kun jäävät pieniksi. Se on hyvin tärkeää, kun ottaa huomioon, miten edesvastuuttomia vanhempia tämä maa on väärällään. Ymmärräthän sinä tämän, koska kaikki HOITOtoimemmekin ovat niin läpinäkyviä ja lasta ymmärtäviä, mutta ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan aina ymmärrä näitä.
Emme me valehtele, tämä täytyy olla jokin väärinkäsitys, että lapsi pääsisi kotilomalle, e-hei se nyt ihan noin vain onnistu. Ai sossukin väittää niin sovitun? No, sitten tämä on kerrottava lapselle mahdollisimman pian, että kotiin ei ole pääsyä missään tapauksessa. Älä suotta vastusta sitä, koska meidän toimintakulttuurimme on niin avoin, että lapsen on kuultava kaikki häntä koskevat päätökset, kyllä hänen on kestettävä tällainen pettymys.
Ai lapsi itkee puhelimessa iltaisin? Kas, kun me emme ole sitä huomanneet, meillä oli varmaan juuri silloin hyvin tärkeitä tehtäviä toisella osastolla tai hoitajien palaveri. On se kumma, että lapsi voi kokea täällä itsensä yksinäiseksi kun meillä on niin kodinomaiset olosuhteet ja tunnelma niin mukava. Ota huomioon, että lapsi valehtelee sinulle todennäköisesti paljon täällä olostaan. Ai miksi lapset eivät pääse ulkoilemaan? Eihän meillä nyt niin paljon henkilökuntaa ole, että joku ehti heitä ulos valvomaan. Ai lukituista ovista? Onhan ne pidettävä lukittuna, kun meillä on sellaista lapsiainesta, jotka ovat taipuvaisia karkailuun (alle 10-vuotiaita). On se harmi, että sinä et ymmärrä, miksi vaadimme huostaanoton... On niin paljon vanhempia, jotka eivät hyväksy hoitokäytäntöjämme, että sen vuoksi huostaanotto on katsottu tarpeeliseksi, että kallis hoitomme ei vain jäisi kesken.
Me olemme saaneet ls-työntekijöiltä pääasiallisesti vain tukea ja apua. Jossain vaiheessa toki oli huostaanotto jatkuvasti esillä, mutta sitten eräässä palaverissa sattumalta kävi ilmi, että edellisen kunnan sos.tt. oli raportissaan kertonut suoranaisia valheita perheestämme. Olin sairastanut psykoottistasoisen synnytyksen jälkeisen masennuksen, josta olin toipumassa. Jostain ihmeen syystä sossutäti oli kirjoittanut raporttiinsa, että "äiti on suunnitellut tappavansa lapset kirveellä". Täysin mielipuolista tekstiä, täysin tuulesta temmattua! Missään tapauksessa se ei pidä paikkaansa, en ole koskaan ajatellut kenenkään muun kuin itseni tappamista, eikä sekään ollut enää ajankohtainen asia silloin kun muutimme uudelle paikkakunnalle työn perässä. Mutta tämä väite siellä kummitteli papereissa yli vuoden, kunnes tosiaan tuli sattumalta esille. Pyysin siitä paikasta nähtäväkseni KAIKKI perheestämme tehdyt merkinnät. Aikamoinen nivaska siinä paperia olikin - ja oikaisukirjelmästä tuli neljä tiheään kirjoitettua A4-arkkia pitkä. Yhtä räikeitä virheitä ei ollut kuin tuo, mutta muita pienempiä kyllä valtava määrä! Oikaisun jälkeen suhtautuminen perheeseemme muuttui täysin, huostaanottoja ei enää väläytelty jne.
Mutta tunnen kyllä tapauksen, joka kuulostaa aivan siltä mistä ap kertoo. Sosiaalityöntekijä halusi välttämättä ottaa huostaan erityislapsen, joka olisi ehdottomasti tarvinnut hoitoa ja kuntoutusta, mutta jota kotikunta ei järjestänyt resurssipulaan vedoten. Vanhemmuus oli arvioitu tarkkaan, perhe oli elänyt lapsen sairauden vuoksi puoli vuotta perhekuntoutuskeskuksessa, jossa työntekijät olivat lausuneet painavasti useaan kertaan, että vanhemmat selviytyvät vaikeassa tilanteessa erittäin hyvin, mutta raskasta on, koska lapsi on niin vaikea. Huostaanoton perusteita nämä raskaansarjan ammattilaiset eivät löytäneet. Siitä huolimatta sosiaalityöntekijä jankutti jatkuvasti huostaanotosta. Kun häneltä kysyttiin perusteluja asialle, hän sanoi, että lapsi pääsisi näin ollen tarvitsemiensa tukitoimien (mm. terapia) piiriin. Bioperheessä asuessa lapsi ei näitä toimia saanut. SAIRASTA!!! Myöhemmin kävi ilmi, että sosiaalityöntekijä oli itse erittäin vaikeasti sairas (psyykkisesti) ja tämä heijastui hänen toimintaansa ammatissaan. Myös tuossa meidän perheemme tapauksessa saimme myöhemmin tietää, että keksityn lausunnon minusta antanut sos.tt. oli erotettu edellisestä työpaikastaan (naapurikunnasta) vakavien virkavirheiden vuoksi. Että kyllä siellä todellakin on näitä täysin väärällä alalla olevia ÄMMIÄ (ja mikä ettei miehiäkin), jotka tuhoavat perheiden elämiä ja suojelun sijasta traumatisoivat lapsia vakavasti.