Sanokaapa miksi poikani hakeutuu aina luokkansa häiriköiden seuraan

olen huomannut omassa lapsessani saman. Hän kyllä tietää säännöt ja rajat, osaa käyttäytyä jne jne. Mutta samalla hänellä on erittäin vilkas mielikuvitus, on aina aktiivinen ja sosiaalinen, tykkää tehdä ja kokeilla kaikenlaista, rakastaa myös pelleilyä, huumoria ja naurun käkätystä. Ja kyllä vain se mielenkiinto esimerkiksi pelkkään istumiseen kerhossa lopahtaa heti jos joku toinen hieman pelleilee :)



Huomautuksesta saa kuitenkin taas itsensä helposti "ruotuun" ja lapsi haluaa käyttäytyä hyvin. Ei esimerkiksi halua tahallaan häiritä toisia. Mieluummin otan kuitenkin tämään oman reippaan ja sosiaalisen lapsen kuin hiljaisemman paikallaan olijan :D

Ajauduin myöhemmin ongelmiin usein. Aikuisena minusta tuli vasta kunnon kansalainen, sain jopa akateemisen tutkinnon hankittua, vaikka sitä ei olisi kukaan ehkä uskonut koulussa.



Erityisesti teini-iässä olisi tärkeää alkaa rajoittamaan tietynlaisten kaverien tapaamista, jos se vain on mitenkään mahdollista.

Meilläkin poika sanoi ettei uskalla leikkiä hiljaisimman ja kilteimmän kanssa, koska sen jälkeen kukaan ei leikkisi hänen kanssaan. Ja minä nimenomaan haluaisin että lapseni oppisi ottamaan huomioon myös ne joilla ei ole riittävästi kavereita.

pelkän otsikkosi perusteella:

koska ne on cooleja. Lasten maailma on vähintäänkin yhtä julma kuin aikuisten, eri tavalla vain.

cooleissa tyypeissä siksi, ettei häntä kiusattaisi. Olen tällaista tapausta seurannut aika läheltä.

Meilläkin poika sanoi ettei uskalla leikkiä hiljaisimman ja kilteimmän kanssa, koska sen jälkeen kukaan ei leikkisi hänen kanssaan. Ja minä nimenomaan haluaisin että lapseni oppisi ottamaan huomioon myös ne joilla ei ole riittävästi kavereita.

On itsekin sellainen kiltti, tasainen, lukutoukkaluonne. Ja siitä kyllä ne coolit tyypit kiusaa, kumma kyllä varsinkin tytöt.

silloin viihtyy kaltaistensa seurassa.



Toisaalta voi pelkuruudessaan hakeutua heidän seuraan, jotta ei vaan jää kiusatuksi.

Joko lapsesi on vietävissä tai sitten on itsekin häirikön tyyppinen.



Vietävissä oleva saattaa olla toisten määräiltävissä ja ei kovin itsenäinen, eikä ehkä osaa pitää puoliaan. Tällöin varmaan peruskyökkipsykologialla auttaisi että lapsi kokisi oleva hyvä omana itsenään ja että opettelisi tekemään itsenäisiä päätöksiä ja kantamaan niistä vastuuta. Ja että kestää olla eri mieltä toisten kanssa ja osaa pitää puoliaan.



Häirikkötyyppinen sitten on ehkä vaikeampi, koska hakeutuu omanlaistensa seuraan. Se miksi on tuollainen pitäisi ensin selvittää. Kaipaako huomiota, eikö ymmärrä tekojensa seurauksia, onko kyvytön rauhoittumaan tai puutteita muissa kehityksen osa-alueissa. Vai ihannoiko vaan vääränlaista ihmistyyppiä tai onko oppinut ratkaisemaan ongelmatilanteet häiriköimällä. Tällöin jos kyseessä ei ole selkeä asperger tai ADHD tyyppinen tms. oirehdinta, vaan normilapsi, niin voisi ajatella että lapsi opettelisi uusia keinoja juuri niihin ongelmia aiheuttavissa tilanteissa toimimisessa. Samoin voisi olla hyötyä oppia syy-seuraus suhteita ja tunteista mitä tekemiset aiheuttavat toisille.



Joka tapauksessa ap:n kannattaisi tehdä asialle jotain. Vanhempien pitäisi kuitenkin olla se lapsensa paras asiantuntija ja tietää miksi lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Jos tässä ongelmia, niin kannattaa varmaan ottaa yhteyttä perheneuvolaan.

Poikani on luonteeltaan vilkas, puhelias ja sosiaalinen. Epäsuomalainen siis! Samoin ovat nämä adhd-piirteiset lapset joihin tuntee vetoa. Sielujen sympatiaa tässä mielessä siis on ja se on sinänsä ihan ok.



Toisaalta tuo "vietävissä oleva" kuvaa myös poikaani. Tosin kuka lapsi ei olisi altis kavereiden suunnalta tuleville paineille. Poikani pystyy keskittymään ja on muuten rauhallinen ja kohtelias, mutta näiden adhd-kaverien seura saa hänet toteuttamaan sisäistä villimiestään :)



ap

Eli pojan kanssa juttelemaan päivän tilanteet läpi. Kysellä mitä tapahtui ja miksi, sekä kuulostella miltä hänestä tuntui. Sitten yhdessä pohtimaan mikä olisi oikea tapa reagoida ja mitä poika voisi tehdä toisin ja mitä sanoa.



Tavoiteltavaa olisi että lapsi ei olisi kavereiden vietävissä, vaan tekisi oman käsityksensä mukaisesti. Mutta tällöin vaatii varmasti vahvistusta kotoa aikuisilta että hänen toimintansa ja käsityksensä, joka on eri kuin kavereilla, on se oikea ja hyväksyttävä.



Kun lapsi oppii mallin miten olisi hyvä käyttäytyä ja tietää mitä mieltä vanhemmat ovat, niin pikkuhiljaa oppinee muuttamaan käytöstään kun tilanteita käydään yhdessä läpi. Lisäksi kun lapsi huomaa että voi pitää puoliaan ja olla eri mieltä kuin kaverit ja on silti vahvoilla, niin tämäkin onnistuminen ruokkii uskaltamista jatkossa. Tällöin voi kaveritkin muuttua huomaamatta toisenlaisiksi.



Eli tsemppiä lapsen kanssa yhdessä asioiden oppimiseen:) Ei tapahdu hetkessä, mutta puolen vuoden kuluttua jo voi olla jotain muutosta tapahtunut, jos vanhemmat vaan jaksavat olla mukana ja valveutuneita, sekä vetää oikeasta narusta.