G: Harrastitko liikuntaa raskaana?

Ihmettelen miten joku jaksaa ja uskaltaa. Raskaana voi ottaa rennosti, niin harvinaista se raskaus kuitenkin useimmalle on.

laskettuun päivään asti. Olisin mennyt vielä viikkoa myöhemminkin, mut sinä päivänä sit alkoi synnytys. Kävelyllä nyt tietysti kävin joka päivä, mutta en laske sitä liikunnan harrastamiseksi.

koiran kaa kolme kertaa päivässä n. 30min kerrallaan

En koskaan ole ollut sohvaperuna joten miksi ihmeessä raskauden vuoksi pitäisi sellaiseksi ryhtyä. Esikoisen odotus oli vielä helppo, joten tottakai. Toisen lapsen odotuksessa oli pahoja supistuksia ja esikoinen oli silloin vasta vähän yli 6kk, joten liikkuminen jäi vähemmälle, kun en saanut nostaa mitään enkä paljon kävelläkään. Loppuraskaus oli jo niin vaikea, etten päässyt kotipihaa kauemmas. Kolmas raskaus oli myös vaikea ja silloin toinen lapsi oli myös vasta vähän yli 6kk, joten myös silloin liikkuminen oli vaikeaa. Mutta synnytysten jälkeen kyllä alkoi vaunulenkit ja nythän näiden ipanoiden perässä saa juosta ihan hiki otsalla.

sen verran liikunnallista, etten juurikaan harrastanut sen lisäksi, paitsi pyöräilin töihin. Raskauden viimeinen kolmannes oli pakko ottaa rauhallisesti, kun supistukset alkoi vaivata ja paikat pehmetä, lisäksi vauvan pää laskeutui ihan alas jo rv.30. ja painoi kivasti kävellessä...Jäinkin jo 2kk ennen laskettua aikaa äitiysvapaalle.

kävin salilla, mutta en tehnyt vatsoja ollenkaan. Käsiä ja jalkoja vaan.. selkää ja peppua. Kyllä teki inhimillisemmän olon!

Mä olen molemmissa raskauksissani voinut niin pahoin aina viikoille 26-27 asti, etten yksinkertaisesti ole voinut urheilla. Sen jälkeen sitten liitokivut, iso vatsa ja selkäsärky ovatkin hoidelleet loput.

Hiihdin, kävelin, juoksin (en myöhäisillä viikoilla) ja uin. Sauvakävely oli kans muistaakseni pop.

ja koko raskausajan lenkkeilin pari tuntia päivässä.

Spinningin tosin jouduin jättämään joskus raskauden puolen välin jälkeen. Ei vain tuntuneet tunnit enää hyvältä, vaikka yritin ottaakin rauhallisemmin (meni liikaa sykemittarin tuijotteluksi). Tavallisia pyörälenkkejä tein molemmissa raskaudessa pidempäänkin, vaikka ne eivät mielestäni varsinaista liikuntaa olekaan. Kuten eivät myöskään kävelylenkit, joita tein kummassakin raskaudessa päivittäin rv 42 asti (ilman vaikutusta vauvojen ulos tulemiseen).

Olipa hieno kuunnella kauhisteluja, miten uskallan liikkua ja turha on sitten itkeä, jos lapsille sattuu jotain :). Kun lapset syntyivät samat tyypit ihastelivat, että varmaan sen takia jaksoit hyvin odotuksen ja lapset pääsivät niin pitkälle, kun jaksoit liikkua koko odotusajan :). Lapset syntyivät 37 + 5. Vielä 37+3 ajelin kuntopyörällä. Raskaus ei ole sairaus.

ratsastusta melkein päivittäin, samoin fillarointia ja reippaita kävelylenkkejä.

Tietenkin joka päivä kaikenlaista arkiliikuntaa lasten kanssa ja ilman (mm. kävelyä, haravointia, puitten kantamista). Lisäksi oon uinut, sauvakävellyt ja pyöräillyt, sekä edellisissä raskauksissa käynyt jumpassa. Tässä kolmannessa en oo ehtinyt jumppaan, mutta satunnaisesti zumbaan kyllä.



Oman voinnin ja innostuksen mukaan liikun kuten muulloinkin. Hyvää vaan tekee, kun pysyy kunnossa ja mieli virkistyy :)