Ahdistaako ketään muuta tämä nykyinen taloustilanne?

En edes mieti sitä. Ei vain jaksa kiinnostaa.

Ainahan sitä on uutisissa peloiteltu milloin milläkin. Nyt menee sitä paitsi ihan hyvin pitkästä aikaa.

aikana, mitä itse olen täällä elellyt.. takana on yt:eitä meilläkin useat sekä miehen että omassa firmassa, ja paljon muutakin. Parasta panostaa omaan osaamiseen ja kehittää sitä, mitä haluaa tehdä (on sitten töissä tai kotona, tämä ei ole mikään urapuheenvuoro, olen itsekin ollut myös kotiäitinä). Elämässä on niin monenlaista tärkeää, ja vaikka se on klisee, raha ei loppupeleissä edes ole se tärkein asia. Turha murehtia taloudellisia asioita etukäteen, ainakin niin kauan kun niille ei mitään itse voi.

mies on yrittäjä ja lainaa hänellä muhkeasti. Miestä ahdistaa, itseäni ei. Oikeastaan tympäisee koko ajan kotona kuunnella, että voi voi, jos ei tule tilauksia... Totta taloudessa menee nyt huonommin, mutta ei tuohon epätoivoon saa ajautua, ennen kuin siinä oikeasti on. Pitää vain kiristää vyötä ja olla varovainen, ettei nyt esim. vaihda autoa uuteen ja tee jotain suuria remonttihankintoja, jos on epävarma omista tuloistaan. Saan itse tarvittaessa lunastettua talomme omiin nimiini, jos oikein huonosti menee.



Itselläni ei työt lopu (sairaanhoitaja) ja opiskelen työn ohella maisteriksi.

Ja Suomi omalla toiminnallaan edesauttaa sen syvenemistä. Persut ja SDP omilla EU vaateillaan on aiheuttanut laman kiihtymisen koko Euroopan alueella.



Älkääpä siis enää ensikerralla äänestäkö ääriaineksia omaavia puolueita.

emme ole uskaltaneet ottaa isompaa asuntolainaa. Tyydymme asumaan nykyisessä, jonka laina on pian maksettu.



Miehellä on aika varma työpaikka ja hyvä palkka. Minullekin löytyisi varmasti jotain oman alani töitä (hoitoala), mutta viihdyn tostaiseksi kotona.



Muistan vieä 90-luvun laman,vanhempieni asuntolainan, kun rakensivat uuden omakotitalon. Lainan korot nousivat vähintäänkin 14 %:iin. Se tekisi 100 000 euron lainassa jo pelkkinä korkoina 1167 euroa/kk! Ja pankin mennessä konkkaan voisivat vielä vaatia nopeampaa lainan poismaksua.

mutta ei erityisen omakohtaisesti. Pienet tulot mutta vakipaikka (ja hyvin varma), pienet menot. Ei lainoja.

Eniten huolestuttaa, että sosiaalietuuksia tullaan tulevaisuudessa leikkaamaan. Mietityttää, miten se vaikuttaisi omaan ja lähipiirin elämään jos esim. asumistukea laskettaisiin, eläkkeitä leikattaisiin, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luovuttaisiin, terveyspalveluja heikennettäisiin jne. Mietityttää myös, miten ne lähipiirin lapsiperheet selviytyvät, jotka ovat hankkineet hiljattain asunnon ja ottaneet paljon velkaa.

Mulla ja miehelläni varmasti töitä riittää (sosiaalialalla), meinataan myös ostaa asunto 1,5 vuoden päästä, kun vanhempani muuttavat ulkomaille.

Eihän elämästä tuu yhtään mitään jos vaan rupee huolimaan ja panikoimaan kaikkia keikahduksia.