eläinrääkkäystä pitää häkkieläimiä varsinkin gerbiilit

Tuttavaperheissä on näitä lemmikkieläimiä ja kyllä tulee paha mieli katsoessa toisia kalterien takana, ja tosiaan varsinkaan lintujen häkkipitämistä en vain voi ymmärtää. Miten ihmiset turtuvat katselemaan näitä ihmeellisiä olentoja kyyhöttämässä ahtaissa häkeissään tuntematta syyllisyyttä?

Eläimet on eläimiä, ei niitä pidä inhimillistää.



Samalla tavalla ymmärrän, että varmaan säälitte sikoja karsinoissa, lehmiä kopeissaan, hevosia talleissaan?

häkissä vaan terraariossa. Meillä on 2 gerbua, ja ovat varsin aktiivisia, pirteitä ja hyväkuntoisia. Jos elinympäristö olisi niille riittämätön, niillä esiintyisi sijaistoimintoja ja ne olisivat apaattisia tai aggressiivisia tai käyttäytyisivät muuten poikkeuksellisesti.



Panostamme kyllä siihen, että gerbuilla on virikkeitä ja vaihtuvuutta terraariossa.

Kävin yhdessä huushollissa ja kyllä tuli paha mieli, siellä niitten kani kyyhötti yksin pihannurkassa pienenpienessä ulkohäkissä jossa se pystyi ottamaan noin kolme pientä loikkaa, eikä siellä ollut edes kunnon pesää, vaan vähän kattoa päällä ja seiniä yhdessä kohdassa. Miten ihmiset pystyvät nukkumaan yönsä rääkätessään eläimiä tuolla lailla. Voin vaan kuvitella tuonkin kanin kauhun hetkiä jos jokin koira tulee nuuhkimaan eikä ole edes pesäkoloa minne mennä piiloon.

Eläimet on eläimiä, ei niitä pidä inhimillistää.

Samalla tavalla ymmärrän, että varmaan säälitte sikoja karsinoissa, lehmiä kopeissaan, hevosia talleissaan?

Lehmiä ei tosin pidetä kopeissa, vaan nykyisin yhä enemmän pihatoissa joissa saavat kulkea irrallaan. Ja edelleen meidän naapurin lehmät on pihalla tälläkin hetkellä.

Kyllä käy sääliksi myös tuotantoeläimiä, enkä käytäkään tuotteita tai ruokaa joka on eläimistä peräisin. Mutta säälitti tai ei, ei yhtä pahaa (undulaattien pito) voi perustella sillä, että on olemassa muutakin tai vielä pahempaa pahaa (häkkikanalat).



Ja lehmistä.... vaikka osa lehmistä saa ulkoilla, iso osa ei saa, varsinkaan lypsykarja. Ymmärrän, että teistä on mukava ajatella, että juuri teidän juomamme maito tulee hyvin kohdelluilta eläimiltä, mutta...



Eikä eläinten kärsimyksen vastustaminen tarkoita, että inhimillistäisi eläimiä. Kyllä eläin ihan itsenäänkin haluaa välttää kärsimystä ja pyrkii elämään onnellista, lajinsa mukaista elämää, ja mielestäni, jos meidän on mahdollista antaa eläinten toteuttaa itseään siihen puuttumatta ja niitä riistämättä, se olisi eettisesti hieno valinta ihmiseltä.

Eläimet on eläimiä, ei niitä pidä inhimillistää.

Samalla tavalla ymmärrän, että varmaan säälitte sikoja karsinoissa, lehmiä kopeissaan, hevosia talleissaan?

Anna kun arvaan: sinä varmaan pidät lapsiasi ihmisinä, annat niille ruokaa, et hakkaa, puet vaatteisiin ja annat nukkua sängyssä?

Tietysti eläimillä on tunteet aivan kuten ihmisilläkin. Inhimillisyyteen ei pidä tuijottaa vaan merkittävää on se että eläimillä on kyky kärsiä, joten niille ei pidä sitä turhaan aiheuttaa.

siellä ne kärsivät nälkää, kylmää ja kuumaa, joutuvat petojen suihin, hukkuvat vesistöihin ja putoilevat puista ja kielekkeiltä jääden verissään suolet ulkona kitumaan yms

ja kyllä nyt kuka tahansa täyspäinen lemmikinomistaja ottaa jo ennen eläimen hankintaa selville sen tila-, lauma-, ulkoilu- yms vaatimukset

linnut pitää päästää päivittäin häkeistään vapaaksi.

kaikkien lemmikkien pito on rääkkäystä.



Vankeinahan ne ovat muutenkin ihmisillä.

Hyvä ja kelpo häkkilinnun omistaja nimenomaan antaa linnun lentää vapaana aina kun se tahtoo, se joka lukitsee lintunsa häkkiin on huono omistaja eivätkä linnut sovellu hänelle lemmikiksi laisinkaan.



Omistan neitokakadun ja ainoat hetket kun se joutuu olemaan häkissä ovat yö ja ne tunnit kun olen päivisin poissa kotoa, muulloin häkin ovi on aina auki ja häkki on sille turvallinen paikka jossa se saa rauhassa levätä ja syödä silloin kun tahtoo. Lintu saa lentää ja touhuta koko kämpässä miten lystää ja se onkin todella taitava lentäjä, on ilo katsoa sen sulavaa menoa joka päivä. :)



Olet varmaan myös esimerkiksi hevosten pitoa vastaan, eihän pieni laidun ole mitään verrattuna valtaviin aroihin joilla ne luonnossa saavat laiduntaa ja kirmata? Samoin koira, susi, kuuluisi vaeltelemaan 700-900 neliökilometrin kokoiselle reviirilleen luontoon vaatimattomien lenkitysten sijaan.. eikö niin?



ps. luonnonvaraiset undulaatit elävät Australiassa, eivät Afrikassa

Mulla tekee pahaa katsoa meidän kääpiöhamsua sen häkissä, mutta se on niin arka, että saa enemmän stressireaktiota, kun yritetään sitä juoksuttaa häkin ulkopuolella. Annetaan sen siis pääsääntöisesti olla rauhassa ja hoitaa muuten kunnolla. Onneksi sillä on edes juoksupyörä niin, missä juokseekin lähes koko yön. Että kuntoa sillä on.



En aio ostaa enää ainoatakaan häkkieläintä lemmikiksi. Jos lemmikki vielä hankitaan, otamme koiran.



Eläintarhoista olen kyllä eri mieltä, koska ne ei enää ole pelkästään ihmisten viihdyttämistä varten. Me ainakin myös samalla mietimme harvinaisten eläinten vähäisyyttä luonnossa. Luonnonsuojelun tärkeyttä ja miten kauniita erilaiset eläimet ovat. Omiin lapsiini olen iskostanut, ettei eläimiä saa rääkätä tai kiusata. Koskee myös onkikaloja ja kastematoja.

Aika paljon meillä lapset eläimistä ja luonnosta tietävätkin ja toivottavasti aikuisenakin osaavat olla roskaamatta ja arvostavat kaikenlaista elämää.

t ap

Minusta on kurjaa kun niin monet vievät täysin kritiikittä lapsiaan eläintarhaan. Jotenkin kauheaa opettaa lapsi nauttimaan siitä että tuijotetaan stressaantuneita, ahdistuneita eläimiä ahtaissa häkeissä ja epätyypillisessä ympäristössä. Muista asiaan liittyvistä ilmiöistä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

kaikkien lemmikkien pito on rääkkäystä.

Vankeinahan ne ovat muutenkin ihmisillä.

Ei se ihan niin mene, ainakaan omasta mielestäni. Kun esimerkiksi koiraa ulkoiluttaa joka päivä vaihtelevissa paikoissa, ja vielä parempaa, harrastaa tai tekee työtä sen kanssa, sen elämällä on tarkoitusta ja vapautta. Koira on ollut ihmisen kesyttämä jo vaikka kuinka kauan, ja jos sellaisen yhtäkkiä päästäisi luontoon sen normaalista elämästä lemmikkinä, ei se todennäköisestikään selviäisi yksinään hengissä. Tämähän ei mikään absoluuttinen totuus ole, tietääkseni, enhän ole mikään asiantuntija (joka et sen enemmin sinäkään ole), mutta kuitenkin.

Lemmikkimme kiintyvät meihin ja ovat tottuneet elämäänsä tällaisena. Jos ovat koko elämänsä eläneet näin, eivät myöskään paremmasta tiedä. Me tavallaan olemme myös niiden kaitsijoita ja suojelioita samalla tavalla kuin nekin joskus meille, ja me annamme niille yhtä paljon iloa kuin me niille suojaa ja ruokaa. Ne saavat keskimääräisesti pidemmän elämän kuin luonnossa.

Tavallaan, kun kahlitsemme ne joskus, on hieman sama, kuin hallitus on määrännyt tällä hetkellä kiellot yli kymmenen ihmisen kokoontua jne. Meitä halutaan vain suojella ja meidän sekä muidenkin parasta on ajateltu, ja sitä kuka tahansa kunnollinen lemmikinomistaja ajattelee lemmikistäänkin. Meifän koiralla ainakin on iso aitaus pihalla, sen kanssa mennään juoksulenkeille lähes päivittäin, ja se pääsee myös liikkumaan vapaana metsässä silloin tällöin. Kun menemme mökille, se pääsee liikkumaan yötä lukuunottamatta koko ajan vapaasti mökin ympärillä ja uimaan, kun haluaa. Vaikkei sillä olekaan juurikaan harrasteita eikä laisinkaan työntekoa, on se silminnähden hyvinvoiva ja iloinen.

Lopputulema siis on, että jos eläintä pitää kunnolla, sen etua ajattelee, se vaikuttaa iloiselta ja hyvinvoivalta, sille ei aiheuta harmia tai laiminlyö sitä, on se mielestäni täysin eettistä pitää. Toisena lopputulemana on se, että koko tämän ajan mun olis pitänyt tehdä äikänhommii eikä kirjottaa vastausta vaan johonkin vauva.fi artikkeliin-