Onko sinun tai miehesi isovanhempia vielä elossa

Nautin vähän aikaa.

itse olen 43v:)



Ja nähdään aika harvoin, mummu viihtyy yksin.

Molemmat yli 90v. Tai miehen isoäiti tekee kuolemaa, todettiin juuri haimasyöpä ja mitään hoitojakaan ei aloiteta. Tuskin kestäisikään niitä, vanha ihminen.



Kyllä viihdyn heidän seurassaa. Ovat sydämellisiä ihmisiä joiden kanssa vierähtää tunti jos toinenkin. Itse en ole oppinut tuntemaan kuin toisen mummuni (muut isovanhemmat kuolleet ennen syntymääni) ja hänkin oli juoppo skitsofreenikko.

tulee lapsen synttäreille ja on koko päivän. Nököttää pyörätuolissa aamusta iltaan ja valittaa sairauksiaa ja sitä kun kukaan (muka) ei käy.

huoh..

hänellä on melko huono kuulo, joten kanssakäyminen ei ole enää samanlaista kuin se on joskus ollut.

Molemmat reilusti yli 80-vuotiaita. Toinen vakavasti sairas, toinen pirteä ja ihan normaali.



Kummankaan seurasta en varsinaisesti nauti, mutta ihan ok nähdä, kun harvoin näemme. Käyn katsomassa heitä noin neljä kertaa vuodessa. Välimatkaa on 200 km.

Heitä nähdään aika harvoin pitän välimatkan takia. Ovat jo yli 80v.



Itselläni on lähivuosina kuollut paljon läheisiä. Vaikka eivät vanhoja olletkaan. Jäljellä on enää äidinäiti. Häneen on ollut aina läheiset välit. Varsinkin lasten syntymän jälkeen (8v ja 6V). Muutettiin takaisin kotipaikkakunnalleni kun odotin esikoista. Kotiäiti vuosina käytiin monta kertaa viikossa mummullani. Nyt kun olin työelämässä yritin käydä vähintää kerran viikossa. Lapsetkin aina muistuttaa että ei olla tällä viikolla vielä käyty mummulla.

Siellä on kyllä aina niin levollinen tunnelma. Ei huolta mistään ja saa tavallaan olla aina lapsi. =)Sama tunne kuin lapsuuden mummulassa.

Ikää mummullani on 72v.

isovanhemmat on kaikki elossa, mulla ainoastaan toinen mummo on elossa. En ole häntä nähnyt nyt muutamaan vuoteen, mutta on kuulemma nykyään niin muistamaton että ei välttämättä tunnista omia lapsiaankaan enää.:( Miehen isovanhemmat on ihan ok, mutta en nyt mitenkään erityisesti heidän seurastaan nauti vaikka ihan mukavia ovat.

Kaikki ovat yli 90v. Yksi on dementoitunut ja hoitokodissa (minun mummuni), miehen mummot on kumpikin terveitä ja asuvat kotonaan, toinen yksin, toinen avomiehensä kanssa.

Kaikki papat ovat kuolleet.

Isäni vanhemmat on kuolleet jo ennen syntymääni. Mieheni isän vanhemmat ennen meidän tapaamista. Ja muut sitten vuosien varrella.

Ikää mummullani on 72v.

ei mitään levollisuuutta. Nytkin on Teneriffalla

Yhden seurasta nautin, toisen seura on yksi ja sama ja kolmannen seurassa kärsin (on hirveää katsoa, kun alzhaimer vie järjen ja muistin).

isovanhemmat on kaikki elossa, mulla ainoastaan toinen mummo on elossa. En ole häntä nähnyt nyt muutamaan vuoteen, mutta on kuulemma nykyään niin muistamaton että ei välttämättä tunnista omia lapsiaankaan enää.:( Miehen isovanhemmat on ihan ok, mutta en nyt mitenkään erityisesti heidän seurastaan nauti vaikka ihan mukavia ovat.

muistamaton henkilö osaa kuitenkin vielä nauttia ihmisten seurasta ja varmasti piristyy vieraista, vaikka ei ihan kokonaan muistaisikaan, keitä he ovat! Älä ainakaan tästä syystä jätä vierailuja väliin! Ja useimmat vanhukset nauttivat lasten seurasta suunnattomasti, eikä lasten tarvitse edes varsinaisesti seurustella mummun kanssa, vaan lasten leikkien seuraaminen riittää!

ihan jees 80v vanha enkkurouva.

isovanhemmat on kaikki elossa, mulla ainoastaan toinen mummo on elossa. En ole häntä nähnyt nyt muutamaan vuoteen, mutta on kuulemma nykyään niin muistamaton että ei välttämättä tunnista omia lapsiaankaan enää.:( Miehen isovanhemmat on ihan ok, mutta en nyt mitenkään erityisesti heidän seurastaan nauti vaikka ihan mukavia ovat.

muistamaton henkilö osaa kuitenkin vielä nauttia ihmisten seurasta ja varmasti piristyy vieraista, vaikka ei ihan kokonaan muistaisikaan, keitä he ovat! Älä ainakaan tästä syystä jätä vierailuja väliin! Ja useimmat vanhukset nauttivat lasten seurasta suunnattomasti, eikä lasten tarvitse edes varsinaisesti seurustella mummun kanssa, vaan lasten leikkien seuraaminen riittää!

eikä tosiaan ole enää vuoteen tunnistanut lapsiaan eikä kotiaan, nykyisin ei edes pappaa :( mutta laspenlapsenlapsista on kovasti innoissaan ja piristyy ihan silminnähden. Jos taas on pelkkiä aikuisia ympärillä niin ahdistuu ja kiukustuu kun ei tietenkään ketään muista ja me juttelemme kaikista asioista yrittäen sivuuttaa mummon muistisairauden..

mutta miehen puolelta on... minun mieheni isomummo on vielä elossa eli viisi sukupolvea löytyy :) ja kyllä nautin kaikkien seurasta

siis minun ja miehen isovanhemmista viimeisin kuoli -92. eli puhuin pojan isovanhemmista joista tosiaan on vain miehen aiti jaljella. nauttikaa vanhuksistanne jos niita on.

Mun isänäitini kuoli vuosi sitten reilut 90-vuotiaana dementikkona, joten loppuaikoina en juuri hänen seurastaan nauttinut, mutta äidinäitini on edelleen elossa, 84-vuotias ja hyväkuntoinen. Välimatkan vuoksi tapaamme vain pari kertaa vuodessa, mutta niitä tapaamisia odotan aina innolla, ja samoin odottavat mun lapseni :) Molemmat papat on multa kuolleet jo ennen omaa syntymääni.



Miehen isoisistä toinen kuoli 20 vuotta sitten, toinen 8 vuotta sitten, mutta molemmat mummot ovat elossa. Hänen isänäitinsä on 80-vuotias, sairas mutta lääkärikammoinen, yksin viihtyvä ja aina valittava tapaus. Hänellä kyllä muisti ja aivot pelaavat ihan tutkitustikin oikein mainiosti, mutta häntä ei kiinnosta omien lastensa tai lastenlastensa elämä ja tekemiset niin paljon että hän vaivautuisi esim. opettelemaan lastenlastensa aviopuolisoiden nimiä (minuakin tämä mummo kutsuu edelleen mieheni "kaveriksi", vaikka naimisissa olemme olleet lähes 10 vuotta) saati lastenlastenlastensa nimiä (saattaa keittää kahvit ja tarjota pikkulapsille mehua kysymällä mieheltäni, että "juoko tuo mehua?") tai ikiä, puhumattakaan siitä että tämä nainen tulisi paikalle esim. kastejuhliin tai mihinkään muihinkaan juhliin. Syinä ei tosiaankaan ole, etteikö jaksaisi tai pystyisi, hän ei vain viitsi ja kun ei häntä vaan huvita. No, miehen äidinäiti sitten taas on todella sydämellinen ja ihana tapaus, hänkin lähemmäs 80-vuotias. Hän matkustaa vaikka yöjunalla toiselta puolelta Suomea katsomaan vastasyntynyttä lapsenlapsenlastaan, tuo tullessaan itse valmistamansa kalakeitot, pullat, hillot ja mehut ("teillä kun on nyt muutakin tekemistä kuin laittaa ruokaa") eikä ikinä unohda nimiä tai ikiä. Viime kesänä tämä mummo toi meidän lapsillemme pienet lahjat, vaikka olimmekin juhlimassa mieheni pikkusiskon yo-juhlia, ja mummo oli tuonut esikoisellemme eskarilaisille suunnatun puuhavihkon, koska hän muisti, että esikoisella alkaa syksyllä eskari.

Minun isovanhemapani ovat 84v.pappa ja 86v. mummi. Mieheni isovanhemmista vaari elossa, joka 81v. Hänen vaimonsa ja mieheni mummo kuoli viime vuonna 80-vuotiaana.



Ja todellakin nautitaan heidän seurastaan! Me ja meidän lapset.

Mieheni isovanhemmat olivat kuolleet jo aplajon aiemmin. Myös mieheni vanhemmat ovat kuolleet jo kauan sittem äiti kun mieheni oli 6 ja isä kun mieheni oli 26. Mun isä kuoli kun olin 23 , ja äiti 10 v myöhemmin.