Aina kun mies on työmatkalla, koen mielettömiä elämänhallinnan tunteita

Mulla taas on niin päin, että pidän miestäni kauheana sotkijana ja syypäänä siihen, että meillä on aina kaikki hujan hajan. No, aina kun mieheni on työmatkalla, niin vaikka täällä olis kuinka siistiä ollut hänen lähtiessään, ei mene kauaa kun on ihan kauhea kaaos. Yhden lapsen kanssa saan järkyn sotkun aikaiseksi, ja sitä sit epätoivoisena siivoan just ennenkuin mies tulee kotiin.

Hitsi vie, kun mies ei oo koskaan poissa kuin päivän kerrallaan. Mutta joka tapauksessa jo ne yksittäiset päivätkin menee niin hallitusti, kun mies ei oo sähläämässä vaatimuksineen, epäsäännöllisine aikatauluineen ja katteettomine lupauksineen (kyllä mä siivoan keittiön).

huvittavaa on vielä se että miehen mielestä minä olen hirveä sotkemaan ja hänellä on kaikki hallussa. Mulle kävi niin että miehen poissaollessa myös kaikki muu toimi hyvin ja kun hän tuli takaisin, kaikki levisi käsiin ja kaupanpäälle pelkkää valitusta ja vähättelyä.. Tästä syystä (osittain) on ex. Ja elämänhallintani ja tyytyväisyyteni nykyään erinomainen..

Miehen sotkuja kompensoimaan palkattiin siivooja. Mutta ei se ihmeitä tee, kun mies kuitenkin päivät pitkät jättää kamoja ja lasten kamoja pitkin poikin tai vähintään epämääräisiin kasoihin lähelle oikeaa sijoituspaikkaa.



Eniten oon huolissani nykyään siitä, että miten opetan lapset pitämään järjestystä, kun mies ei hoida omaa osaansa siitä kasvatuksesta. Ja se menee sit niin, että kun mies on lasten kanssa, niin lautaset on jätetty ruokailun jälkeen ruokapöydälle, lasten sukat ja alkkarit on niiden huoneen lattialla (vaikka pyykkikori on 2 metrin päässä), hammasharjat on lavuaarin reunalla eikä omissa mukeissa, iltasatukirja lojuu lattialla eikä takaisin hyllyssä, ja niin edelleen.



Meillä syynä on anoppi, joka ei ole opettanut pojilleen minkäänlaisia järjestyksenpidon alkeita. Miehen veljien luona olen käynyt kerran kylässä kummankin luona. Uudelleen ei voi mennä, sillä sinne ei voi lapsia päästää, ne kämpät on just sellaisia kuin noissa siivouskaaosohjelmissa telkkarissa.



Mun miehellä on noista veljeksistä nyt sitten vaan tää kamala nalkuttava akka, joka mäkättää näistä turhista asioista. Joopa. Ihan vain normaalisiistiä elämää haluan itselleni ja lapsille.



Johan helpotti purkautua. Erolle ei ole tarvetta, mutta edelleen on nautinnollista, kun mies on joskus poissa kotoa.

ja joka sunnuntai mielessäni huokaisen, että jes huomenna on taas maanantai ja meidän oma kotirytmi palaa :D On ihanaa kun mies on kotona viikonloppuisin, mutta jotenkin raskaampaa kuin viikolla, jolloin on kotona lähinnä vain iltaisin. Me saamme vauvan (jo 10kk) kanssa keskenämme tehdä päivärytmin ja kaikki jotenkin soljuu mukavammin. Viikonloppuisin välillä henkisesti hengästyttää kun mies tietenkin sitten toohottaa lapsensa kanssa ja hän muutenkin tykkäisi paljon käydä joka puolella kyläilemässä jne.



Hauskaa kun työssä ollessani sunnuntaisin vittutti, että huomenna on maanantai ja nyt on ihanaa katsella sunnuntai-iltaisin telkkaria ja odottaa arkea :)

ja haluaa vielä jatkaa. Että meillä se miehen vaikutus on siksi niin suuri, että mies käy myös päivällä kotona syömässä. Ja tulee periaatteessa nyt klo 11 kohta syömään. Mutta saattaa tulla vasta 20 yli tai sit jo tasan 11. Ja siinä kun yrittää tähtäillä ruokaa oikeaan aikaan, kun ei koskaan tiedä millon toinen tulee. Tai jos vauva huutaa ja toivoo, että tulispa se mies nyt heti tasalta, että saisin vielä salaatin pilkottua, niin tietenkään se ei ainakaan sillon tule.



Ja illalla sit sama epämääräisyys, tulee klo 16.30 tai 18.20 tai siltä väliltä. Ja joskus kun sitä huvittaa, niin tuleekin klo 14 kahvilla käymään, ja sit huutelee, että eikö täällä ole kahvia valmiina tai mitään kahvipullaa. No hitostako mä voin tietää, että just tänään olikin se ainoa päivä kahteen kuukauteen, kun mies tulee kahville. Ja sit mies sanoo, ettei siksi käy kotona kahvilla, kun täällä ei koskaan oo sitä kahvia!



Voi että mä oon tänään näköjään ihan kurkkuani myöten täynnä tuota miehen sähläämistä.

mulla 9kk lapsi ja olen töissä kotona



mies onneksi auttaa siivoamaan ;)

ja joka sunnuntai mielessäni huokaisen, että jes huomenna on taas maanantai ja meidän oma kotirytmi palaa :D On ihanaa kun mies on kotona viikonloppuisin, mutta jotenkin raskaampaa kuin viikolla, jolloin on kotona lähinnä vain iltaisin. Me saamme vauvan (jo 10kk) kanssa keskenämme tehdä päivärytmin ja kaikki jotenkin soljuu mukavammin. Viikonloppuisin välillä henkisesti hengästyttää kun mies tietenkin sitten toohottaa lapsensa kanssa ja hän muutenkin tykkäisi paljon käydä joka puolella kyläilemässä jne. Hauskaa kun työssä ollessani sunnuntaisin vittutti, että huomenna on maanantai ja nyt on ihanaa katsella sunnuntai-iltaisin telkkaria ja odottaa arkea :)

t: kade 9kk lapsen äiti :D

Mies on harvoin pois, mutta silloin kun on, saan arjen helpommin sujumaan. Siistimpääkin on, ostan itselle yleenäs jotain herkkusalaattia (lapsill muuta valmista) ja nautin hiljaisista illoista. Aikataulut hoituu paremmin ja tietty plussaa on että on aina auto käytössä.



Mies ei kyllä sotke eikä tee muutakaan pahaa täällä, joten kyse on ihan omasta korvienvälistä. Kun on yksin vastuussa, sen vastuun hoitaa paljon paremmin!

Ihan saman olen huomannut minäkin. Joka kerta , kun olen yksin kolmen lapsen kanssa kotona useamman päivän, pysyy koti siistinä ja aloitan jopa tekemään joitain siivousprojekteja, jotka ovat olleet pitkään tekemättöminä. Selviydyn arjesta ihan eri tavalla yksin ollessani. Johtuu varmaan siitä, kun on pakko ottaa vastuu yksin, eikä voi olettaa toisen tekevän juttuja.