Miksi mies menettää mielenkiinnon raskauteen vaikka itse on lasta toivonut.

Mies varmaan oikeasti haluaa sen lapsen, mutta oikeasti, mies ei voi ymmärtää eikä koka sitä raskautta samalla tavalla kuin nainen, eikä edes sinne päinkään. Sinä olet nyt varmasti touhuissasi ensimmäisen raskautesi, ensimmäisen lapsesi kanssa, ja saat toki ollakin.



Mutta se miehen rooli siinä raskauden "sivustakatsojana" ei ole helppo. Neuvolassa helposti lässytetään miehelle, mies joutuu olemaan siinä sivussa, kun nainen on päähenkilönä.



Ei miestä ne raskaustuntemukset kiinnosta eikä touhotus siitä raskaudesta. Monet miehet ovat vielä "tässä ja nyt" -tyyppejä, se lapsi tulee sitten kuukausien päästä, miksi touhottaa nyt?



Naisella on se lapsi olemassa jo heti raskauden alussa, mutta ei mies sitä vielä voi mitenkään kokea.

mies on varmaan omalla tavallaan hämmentynyt asiasta (vaikka lapsi toivottu onkin), kypsymässä isäksi omalla tavallaan.



Anna miehesi kypsytellä asiaa omalla tavallaan, rauhassa. Odota että raskaus etenee, tulee potkuja ym.



Kyllä se siitä.

omat lapset kyllä kiinnostavat sittemmin kovastikin.

minä luin tuon "ei ensimmäinen lapsi" muodoon "eli ensimmäinen lapsi".



Voisiko miestä huolestuttaa jokin, jota ei halua sinulle sanoa? Toimeentulo, kuinka jaksaa useamman lapsen kanssa tms.



Tai vain ylipäätään se, että vaikka haluaa vielä lapsen, niin raskaus on jo nähty ja koettu eikä jaksa siitä innostua.

minä luin tuon "ei ensimmäinen lapsi" muodoon "eli ensimmäinen lapsi".

Voisiko miestä huolestuttaa jokin, jota ei halua sinulle sanoa? Toimeentulo, kuinka jaksaa useamman lapsen kanssa tms.

Tai vain ylipäätään se, että vaikka haluaa vielä lapsen, niin raskaus on jo nähty ja koettu eikä jaksa siitä innostua.

minä olen hoitanut aina lähes kaikki lapsiin liittyvät asiat. Miehellä ei menot ja harrastukset ole vähentyneet missään vaiheessa. Miehen mielestä lapsenhoito on ihan läpihuutojuttu ja kaikki sujuu ihan tuosta vaan. Sellainen mielikuva voi miehelle tulla, kun lähes ulkopuolisena seuraa perheen elämää. Siksi hyvin pitkään mietin, tuleeko meille vielä lisää lapsia. Mies sai kuitenkin taivuteltua minut. Nyt asia ei kiinnosta yhtään. Minä itse iloitsen raskaudesta ja tulevasta lapsesta, vaikka vähän vastahakoinen olinkin menneisyyden vuoksi. Myös sisarukset odottavat innolla mukana. Ennen mies on ollut raskauksissa "mukana". Ap

minä luin tuon "ei ensimmäinen lapsi" muodoon "eli ensimmäinen lapsi".

Voisiko miestä huolestuttaa jokin, jota ei halua sinulle sanoa? Toimeentulo, kuinka jaksaa useamman lapsen kanssa tms.

Tai vain ylipäätään se, että vaikka haluaa vielä lapsen, niin raskaus on jo nähty ja koettu eikä jaksa siitä innostua.

minä olen hoitanut aina lähes kaikki lapsiin liittyvät asiat. Miehellä ei menot ja harrastukset ole vähentyneet missään vaiheessa. Miehen mielestä lapsenhoito on ihan läpihuutojuttu ja kaikki sujuu ihan tuosta vaan. Sellainen mielikuva voi miehelle tulla, kun lähes ulkopuolisena seuraa perheen elämää. Siksi hyvin pitkään mietin, tuleeko meille vielä lisää lapsia. Mies sai kuitenkin taivuteltua minut. Nyt asia ei kiinnosta yhtään. Minä itse iloitsen raskaudesta ja tulevasta lapsesta, vaikka vähän vastahakoinen olinkin menneisyyden vuoksi. Myös sisarukset odottavat innolla mukana. Ennen mies on ollut raskauksissa "mukana". Ap

tästä miehes kanssa kunnolla? Ehkä se on vaan M-I-E-S, eli prosessi on jo nähty ja ennenkin koettu, eli sen lähtöoletus on, että kyllä sä pärjäät. Joskus pitää yrittää samaistua noitten ukkojen aivoituksiin...



Inhottava tilanne kyllä tosissaan, joten jaksamista toivottelen kovasti, kun en mitään järkevääkään osaa sanoa.

lapsen saaminen merkitsee siis sitä

- ei saa muuta elämää

- pitää 24 h kuunnella ja spekuloida mistä milloinkin ja olla kiinnstunut aina jostain lapsiin, lapsenhoitoon, sisustukseen, työpaikan/hiekkalaatikon/kavereiden ihmissuhteisiin liittyvästä spektaakkelista, joista mikään oikeasti ole ihmiskunnan tärkein asia

- ym, ym , ym



jos mies ei ole kaikissa pelleilyissä mukana niin tunneköyhä sikahan se.

lapsen saaminen merkitsee siis sitä

- ei saa muuta elämää

- pitää 24 h kuunnella ja spekuloida mistä milloinkin ja olla kiinnstunut aina jostain lapsiin, lapsenhoitoon, sisustukseen, työpaikan/hiekkalaatikon/kavereiden ihmissuhteisiin liittyvästä spektaakkelista, joista mikään oikeasti ole ihmiskunnan tärkein asia

- ym, ym , ym

jos mies ei ole kaikissa pelleilyissä mukana niin tunneköyhä sikahan se.

lapsen saaminen merkitsee siis sitä

- ei saa muuta elämää

- pitää 24 h kuunnella ja spekuloida mistä milloinkin ja olla kiinnstunut aina jostain lapsiin, lapsenhoitoon, sisustukseen, työpaikan/hiekkalaatikon/kavereiden ihmissuhteisiin liittyvästä spektaakkelista, joista mikään oikeasti ole ihmiskunnan tärkein asia

- ym, ym , ym

jos mies ei ole kaikissa pelleilyissä mukana niin tunneköyhä sikahan se.

Niin, miehelle riittää,että kävit neuvolassa? kaikki ok? Jos vastaus on ok, niin miksi sitä turhaa jauhamaan.

Usein asioita jauhetaan ja jauhetaan... Kärjistys mutta toinen puoli totta.

ehdi... Mies kun ei pahemmin osallistu. Ihmetelen silti mielenkiinnon puutetta.

osa miehistä ei tajua, kuinka äärimmäisen tärkeää naiselle olisi saada jakaa ilo lapsesta jo raskausaikana. Moni avioero saa ekat sysäykset jo ensimmäistä lasta odotettaessa, kun mies puoliväkisin työntää naisen turvautumaan omiin ystäviinsä ja sukulaisiinsa naisen elämän herkimmässä ja mullistavassa vaiheessa, koska yksinkertaisesti kieltäytyy jakamasta näitä asioita kumppaninsa kanssa. Ja jos miehellä kestää vielä lapsen syntymän jälkeenkin kauan kiinnostua lapsesta, ollaan siinä tilanteessa, että nainen jakaa vanhemmuuden ilot ja surut enemmän perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa kuin miehensä kanssa - koska vaihtoehtoa ei ole. Kun mies sitten lapsesta kiinnostuu, on naisella jo omat tapansa toimia, eikä niihin enää miestä kaivata. En sano että ap:n tilanne tulisi koskaan olemaan tämä, kerronpahan vaan omat havaintoni omasta kaveripiiristäni.

Ihan hyvä isä miehestä sitten kuitenkin tuli tälle toisellekin.Mennyt on mennyttä, eikä siitä sen enempää, mutta kolmatta lasta meille ei tule, koska parisuhde ei kestäisi enää kolmatta raskausaikaa, vaikka lapsen ehkä kestäisikin. Raskausaika oli tosi yksinäistä, raskasta ja aika hirveääkin aikaa. Onneksi oli paljon ystäviä jotka olivat raskaana samaan aikaan.

mieheni ollut kiinnostunut raskaudesta. Siis kävi kyllä neuvolat ja ultrat mukana läpi kun niin oltiin sovittu, mutta silti ei se kasvava vatsa sitä kiinnostanut yhtään. Ei potkut tai muut. Lapsi on nyt 3,5v ja kyllä sitä miestä se lapsi on aina kiinnostanut ja on ollut alusta asti lapselle hyvä isä. Olen päätellyt ettei osannut suhtautua siihen niin että siellä vatsassa oikeasti on se vauva.

lapsi on miehelle toivottu, mutta harva jaksaa raskaudesta olla kovin kiinnostunut. Eihän raskaudessa yksinkertaisesti ole mitään kiinnostavaa muille kuin äidille, hänessähän se kaikki tapahtuu. Ultra kyllä kiinnostaa useimpia miehiäkin, mutta jos hän on jo kerran ollut siellä mukana (aiemman lapsen kohdalla), niin eihän siinäkään sitten mitään uutta ole. Ja ilmeisesti kerrot neuvolakäynneistä joka tapauksessa, niin miksi hän niistä kyselisi?



Itse yritän kyllä aina karkuun, kun joku työkaveri alkaa selostaa raskausjuttujaan. Enkä kyllä haluaisi jutella aiheesta edes parhaiden ystävien kanssa, mutta niiden juttuja toki vähän kuuntelen, vain siksi, että ystävällä on oikeus vähän purkautua. Vaihdan kyllä puheenaihetta, jos se ei muuten lopeta. Jotten ärsyyntyisi itse.

kumppaniisi, joka odottaisi SINUN lastasi? Minä nyt sanon ihan nätisti, että älä kirjoita asioista, joista sinulla ei ole vielä mitään kokemusta.