Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
" Isäksi 69-vuotiaana" -Mitä mieltä?
05.11.2005 |
Lukiko kukaan uusimmassa Kaks Plussassa ollutta juttua perheestä, jossa mies tuli ekan kerran isäksi 69-vuotiaana. Nainen oli jotain 34 v muistaakseni ja lapsi oli myös naisen esikoinen.
Mä en kyllä voi käsittää näitä asioita! Käy tosi paljon sääliksi tota pientä poikaa, kun isä on niin tajuttoman vanha. Mulla on kaksi kaveria, joiden isät ovat olleet päälle 40 v heidän synnyttyä ja he ovat molemmat kyllä aika surullisia siitä, että isänsä ovat nyt jo lähemmäs 70 v, kun nämä kaverini eivät ole vielä ehtineet edes perhettä perustaa. Ton 40-vuotiaana isäksi vielä jotenkin ymmärrän, mutta että melkein 70-vuotiaana niin ei mene mulla jakeluun. Kyllä vois tulevaa lasta sen verran edes ajatella, että miettii, kuinka kauan jaksaa lasta ton ikäisenä hoitaa ja kuinka kauan ylipäätään pysyy edes elossa. Eikös miesten keski-ikä Suomessa ole jotain vähän päälle 70 v? Tietenkin nuori isä voi kuolla vaikka liikenneonnettomuudessa tai mihin vaan, mutta kyllä tolla 70-vuotiaalla on aika paljon suurempi riski kuolla ennen kuin lapsi oppii edes tuntemaan isänsä. Surullista!
Kommentit (17)
kun esimerkiksi alkoholin suurkuluttajat jne. Eli suon sen onnen mielelläni vaiika 80 vuotiaalle. Nuorehkon oloinen noin muuten oli mies siinä jutussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni kuoli kolmekymppisenä ollessani 10-vuotias. Eli ei se nuori ikäkään mitää takaa...
Säälittää kyllä se, että ulkopuoliset - kuten ap - lisäävät paineita omilla ennakkoluuloillaan ja -odotuksillaan.
Saivat kaksi lasta, vanhempi on nyt kai jotain 5-vuotias. En tiedä onko mies vielä hengissä.
En pidä sitä mitenkään vääränä tai sairaana.
joka on voimakkaasti sitoutunut lapseen ja perheeseen ja haluaa olla läsnä?
kovasti vaikuttivat toisiaan ja lastaan rakastavan ja olivat tavanneet yhteisessä harrastuksessa, oli yhteistä musiikki, elämänarvot jne. Onnea vaan heille! Ikäero ei ole rakkauden este ja lapsi saa varmasti rakastavan kodin ja perheen, nuorikin vanhempi voi tosiaan kuolla ennen aikojaan, joten päivä kerrallaan, me kaikki :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI se nuorikaan ikä aina taka, että on isä aikuiseksi asti. Oma isäni oli 23v kun synnyin ja olin 13v kun hän kuoli., Ei elämässä voi mitään varmistaa. Eikös se Änroth (kirjoitettiinkohan se nyt voin..) ollut myös yli kuudenkymmenen tullessaan isäksi ja eli sitten liki sata vuotiaaksi, joten hyvin ehti lapsensa aikuiseksi kasvattaa!
Itse en osaisi ajatella, että oma mieheni olisi noin paljon vanhempi, mutta se taas on jokaisen oma asia!
Nainenhan oli kuitenkin nuori, joten millä tavlla tilanne eroaa yksinhuoltajaperheistä JOS mies sattuukin kuolemaan ennen vaimoaan ja lastaan? Ikä on vain yksi tekijä, tosiaan tuttavapiirissäni kuolema on korjannut viimeaikoina enemmänkin nuoria kuin vanhoja; kenet vei syöpä, kenet auto-onnettomuus. Se sai kyllä ymmärtämään lopullisesti sen, ettei kukaan voi tietää, koska oma aika tulee. Varmaa on vain, että joskus se tulee. Toki mielestäni olisi aika kyseenalaista, jos molemmat vanhemmat olisivat tosi iäkkäitä. Kuitenkin ikä tuo kiistämättä mukanaan melkoisesti riskejä ja kuoleman läheisyyden ainakin jossainmäärin. Eli ihan hienostihan tuolla perheelle asiat tuntuvat olevan, ihan niinkuin muillakin onnellisilla perheillä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on siittänyt melko varmasti tulevan puoliorvon. 7-kymppinen vauvan isä. Huh huh.
Mutta nykyäänhän se on että minä, minä. Mies on halunnut isäksi ja kun hän kerran haluaa niin hänhän tulee isäksi.
Ei siinä tarvitse lasta ajatella.
35-45- vuotiaat tulevat äidit lynkataan tällä palstalla vastuuttomina. Kun eivät ajattele miten lapset joutuvat häpeämään vanhaa äitiänsä. Tai mieti omaa jaksamistaan tulevan teinin kanssa.
Mutta miehillähän on aina ollut eri säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole vielä oivaltanut, että hänellä on lapsia, jotka tarvitsevat häntä. Hän kiitää työtilaisuudesta toiseen, kokoustaa iltaisin tai hoitaa suhteita (harrastaa muiden menestyvin kanssa). Aikoo antaa aikaa lapsille, kun ura se sallii. Ehkä siis kymmenen vuoden kuluttua. Luulen, että lapsiemme kannalta se on liian myöhäistä. En usko, että mieheni ja lasten suhde kasvaa koskaa lämpimäksi ja läheieksi. Ja hei! Tiedän, että vastaavia tapauksia on paljon.
Kadehtien vaihtaisin ukkoni 69-vuotiaaseen mieheen, joka on halukas isäroolinsa kantamaan juuri nyt ja tässä.
Minusta se " vanha" isä ei ole nykymaailmassa se itsekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätimme syöpäsairaan mieheni kanssa " tehdä" vielä yhden lapsen, jota nyt kannan. Mieheni elämä on ylemmän käsissä, kuten on ollut viimeiset viisi vuotta. Lapsi on rakkauden tulos, emmekä koe syyllistynemme " epäreiluuteen" lastamme kohtaan, vaikka emme voi taata onnellista isäsuhdetta seuraavaksi 20 vuodeksi. Lapsellamme on jokta tapauksessa rakastava isä - joka NYT on elossa.
Naisillehan luonto asettaa rajat ja raja se on varmasti isienkin jaksamisella. Henkilökohtaisesti mua esim. ärsyttää suunnattomasti 50-villitysisät (esim. Mikkonen ja Sievinen).
Tässä kyseisessä tapauksessahan ei ollut kyse edellisen vaimon lemppaamisesta, vaan ihan rakastuneesta vapaasta parista, onnea heille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata yleistää, eivätköhän he itse tiedä riskit.
Mun isä oli 59v vanhempieni saadessa mut ja nyt vielä 91-vuotiaana on onneksi aika terve ja saanut olla osa lapsenlapsensa elämää :)
En ole lukenut juttua.
Oman isäni isä oli isäni syntyessä 59-vuotias ja isäni sanoikin aina, että ei itse halua vanhana lapsia. Isälläni oli kuitenkin vanhempia sisaruksia. Pappa kuoli 82-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
Eli kun ukko potkaisee tyhjää, saa nainen ja lapsi ainakin perhe-eläkkeen ei tarvitse taistella elatusrahoista tai tapaamisista.
Moni 69-vuotias on kumminkin ennättänyt hankkia jonkinlaisen omaisuuden ettei ihan tyhjän päälle jää.
Ainut riski on, että ukko ei potkaisekaaan tyhjää ja muija jää vuosikausiksi omaishoitajaksi.