Miten mies osaakin olla niin kuolettavan ankea, eilen lapsen kanssa:

Tulivat ulkoilemasta 3-vuotiaan kanssa. Mies kertoi mulle keittiössä hieman valittaen että "on se kun toi (lapsi) on niin arka, se sanoi mulle puistossa että mene isä kysymään leikkisikö noi lapset mun kanss" siellä oli siis jotain vieraita lapsia. Minä ilahduin että ai, kysyikö lapsi noin, ihanaa että tahtoo tutustua, mitä vastasit. Mies siihen "höh no tietysti sanoin että mene ite kysymään vaan". Kysyin mieheltä että menikös lapsi sitten ja mies kiukkuisesti että "no ei!". Mulle tuli paha mieli, sanoin miehelle että miksette mennyt yhdessä lapsen kanssa, miten hieno juttu että lapsi haluaa tutustua mutta 3v ei vielä itse uskalla välttämättä mennä. Mies yrmynä "jaa että millonkas se sitten uskaltaa, neljävuotiaanako?! menkööt ihan itse vaan, rohkaistukoot. MINUA ei kiinnosta tutustua enää yhteenkään ihmiseen lisää, mulla on tuttuja ihan riittävästi".



LUOJA! Miten voi mies olla noin yrmy, noin ankea, noin negatiivinen! Lapsiparka kun isä tollanen juntti, olisinpa itse ollut tilanteessa rohkaisemassa ja kannustamassa lasta :-/