Mikä on parisuhteenne syvin kriisi? onko ollut sellaista?

Miten siinä kävi ja onko ollut useinkin vaikeita aikoja?

Aikaa tuosta n. 10 vuotta. Rankkaa on ollut. Ehkä en itse tajunnutkaan tuolloin miten raskaasta asiasta on kyse. Se kulkee mukana koko ajan kuitenkin, vaikka kuinka haluaisi luottaa toiseen ihmiseen.

mutta minusta ois voonut olla pikkasen aktiivisempi työnhaussa. Itse olen

ihan työnarkomaani joten en voinut ymmärtää.. rahaongelmat , ajoittain,ovat

olleet suhteemme koetinkivet.

ollaan molemmat vastuuntuntoisia ja kilttejä ihmisiä.

molemminpuolinen uskottomuus. Edelleen selvittelyssä, vähän parempaan ollaan menossa. Eka kriisi, kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä.

Aikaa siitä jo kohta 4 vuotta. Käytiin asia läpi ja nyt elämä taas hymyilee. Yhdessä ollaan oltu yli 15 vuotta.

ollaan molemmat vastuuntuntoisia ja kilttejä ihmisiä.

T: 2

yhdessä kestettiin ja lopulta saapui suloinen lapsi.

oli hajottaa koko perheen ja sairastuttaa muitakin.



ja mekin ollaan vastuuntuntoisia ja kilttejä ihmisiä, silti tuli oaha kriisi : /.

Etäännyimme miehen kanssa lasten syntymän jälkeen. Mies on ollut aina hyvin kiinni minussa ja kun lapset tulivat minulta ei enää riittänyt tarpeeksi huomiota hänelle. Riitelimme jatkuvasti ja puhuimme jo erostakin. Asiat lähtivät lopulta kuitenkin purkautumaan ja saimme välimme taas kuntoon. Nyt menee paremmin kuin vuosiin.

Vai meinaatko että jos ihminen on oikein kiltti ja vastuuntuntoinen, hänelle ei osu sairautta, kuolemaa, lapsettomuutta tms.



Onpas tää elämä helppoa!

se aika oli tosi rankkaa, ja siinä tohinassa se myös löi mua kahdesti, ja muuten riehui kotona ja oli tosi vaikea.

Tuota pahaa aikaa kesti n. 1,5-2 v. ja olin kyllä jo ihan loppu ja todella harkitsin ja suunnittelin lähtöä - ensin tietty pitkään yritin auttaa ja tukea, ja ei se niin helppoa ole lähteä kun n. 15 v. naimisissa ja 2 lasta.



Lopulta siitäkin selvittiin, onneksi en lähtenyt, nyt kaikki taas hyvin!! Mies kävin joitain kertoja a-klinikalla, perheellä oli jotain terapiaa jne. Ja syntyi kolmas lapsi :-).



Oli tosi opettavaisia aikoja, ennen olin ehkä liiankin ylpeä "meillä kaikki hyvin". Ja osaan olla kiitollinen tavallisesta arjesta, ja on tullut vähän perspektiiviä elämään ja muiden ongelmiin, ei ole niin ehdoton ja mustavalkoinen enää mielipiteissään.





Tietysti - ikinähän ei ole takeita, etteikö mies esim. joskus taas masennua ja ala ryypätä liikaa.

Mutta mistäpä on täyttä varmuutta tässä elämässä...

Valehteli isälleen mm. että raivoan hänelle päivittäin, en anna ruokaa ym. Kerran minulta putosi merisuolapaketti keittiön lattialle ja senkin tein kuulemma tahallani, jotta tytön jalkapohjiin sattuisi. Tyttö piti isää huoneessaan iltaisin tuntitolkulla nukuttamisen varjolla, otti tavakseen suudella suulle aina kouluun lähtiessään, kaverit alkoivat jäädä kuin iskää piti vahtia, ettei iskä vain viettäisi aikaa minun kanssani jne.



Ja isä uskoi kaiken väittäen, että minä tosiaan olen sydämetön nainen enkä rakasta hänen tytärtään. Sitten vasta isä uskoi että tyttö saattaa valehdella, kun minä pitelin tytön lompakkoa kädessäni samaan aikaan kun tyttö sanoi puhelimessa kaverin luota isälle, että ei hänen lompakkonsa ole kateissa vaan hän näkee sen koko ajan. Lompakon oli naapuri löytänyt ja kävin hakemassa sen naapurista.

Kun sain selville alkoi kauhea asioiden selvittely ja kiistely ja kieltaminen. Mies laittoi kaikki valit poikki kyseisen naisen kanssa, ja mulla meni todella kauan kunnes paasin asian yli.

Ei se olisis haitannut etta miehella nainen ystavana, vaan se minulle valehtelu ja multa salailu vi....tti rankasti!!



Siina meida pahin ja toistaiseksi ainut kriisimme

Ei kuulemma vois vähempää kiinnostaa jonkun muun sairaus ennen kuin se on kuolemaks. Hän kuulemma oppi tuon tärkeän asian oman lievän työuupumuksensa jälkeen. Asian teki mulle vielä vaikeammaksi se tosiasia, että työuupumuksen aikana odotin meidän esikoista (vaikea raskaus ja pitkä sairasloma) ja huoli omasta ja pienen terveydestä oli suuri. Sen sijaan, että olisin saanut tukea lapsen isältä, kuuntelin yöt läpeensä hänen huoliaan. Jotenkin naivisti kuvittelin, että vastavuoroisesti hän olisi ollut tukenani kun sitä tarvitsin myöhemmin.



Asia taitaa olla vieläkin käsittelemättä, vaikka tuosta lauseesta on jo 5 vuotta. Sen verran se vaikuttaa, että etsin tukeni ja turvani kodin ulkopuolelta. Mies ei varmaan vieläkään tiedä, että olen jo pari vuotta sitten saanut "terveen" paperit tuosta em taudista. Ja jos joskus saan diagnoosin tautiin, joka on kuolemaksi, hän on viimeinen joka sen kuulee.



Tilanne ei ole vuosiin vaikuttanut meidän perheen arkeen. Mutta nyt kun olen tämän kevään aikana joutunut käymään tavallista useammin lääkärissä, asia on noussut mieleen aivan liian hyvin ja muutenkin lyhyt pinnani on ollut ennätyslyhyt. Tiedän olevani epäreilu, mutta en pysty miehelle todellista syytä kiukutteluuni kertomaan, asia on vain nyt liian ajankohtainen, eikä miehen nykyinen käytös ole sen arvoista.

Tapasimme melko nuorina ja mulla oli takana hankala, traumaattinen lapsuus, jonka jäljiltä olin epävarma ja pistin miesystäväni kovalle koetukselle - tavallaan tein riitaa tahallaan ja katsoin, kestääkö suhde ja välittääkö mies tosissaan. Aiemmat suhteet olivat yhtä lukuunottamatta päättyneet melko lyhyeen mun riidanhakuisuuden takia.



Ensimmäinen vuosi meni riidellessä, ja se oli etenkin miehelle tosi rankkaa aikaa ja ihme että ylipäätään pysyttiin yhdessä. Mutta siihen ne riidat sitten loppuivat - kai aloin luottaa suhteeseen tosissaan - ja nyt on seesteisen onnellista suhdetta takana kymmenisen vuotta.

yhdessä 15 vuotta ja olemme vasta 32 :) Odotan kolmatta lastamme ja kun lapset on tehty, toivon että minuun ei iske kolmenkympin villitys, joskus nykyään huomaan ajattelevani hieman levottomia....

neljän kanssa kun molemmat ovat kovilla.



Ja samaa mieltä jonkun aikaisemman kanssa, vastuuntuntoisilla ihmisillä ei tuota uskottomuutta ole murheenaan, vaikka muuta voi ollakin.

asia sovittiin silloin, niin joku tässä mättää. Näen ajoittain unia miehen pettämistilanteesta ja se tulee herkkänä hetkenä mieleen edelleen. Kun alettiin seurustella, sovittiin, ettei petetä toisiamme, koska meitä oli kohdeltu kaltoin edellisissä suhteissa. En ymmärrä miksi jatkoin miehen kanssa, olisi pitänyt juosta ja lujaa..

Asioita yritettiin selvittää pari vuotta lopulta ero tuli kuitenkin.