Lue keskustelun säännöt.
Tukistin kerran nyt 11-vuotiasta lastani kunnolla!
17.09.2011 |
Siitä on aikaa 6 vuotta jo, mutta en unohda koskaan! Sitä enne ja sen jälkeen en ole koskaan tukistanut, mutta parisuhdekriisin keskellä lapsi heitti nukketalon päin ovea ja silloin meni hermot! Lapsella lähti hiustuppo siitä kohden päätä jopa:(
Kadun tätä niin paljon!
Kommentit (6)
Sitten olisi jos täällä retostelisit tukistamisillasi ja olisit sitä mieltä että hieno homma. Pyysit anteeksi lapseltasi ja teit selväksi että se ei ollut mielestäsi hyvä juttu. Ei se sun lapsikaan ole idiootti. Varmaan se on itsekin elämänsä aikana motannut ihmisiä ja tajuaa että joskus voi lähteä lapsesta. Tukistaminen ei ole teillä maan tapa, se olisi paljon vahingollisempaa kuin yksittäinen kilahdus joka on lapsen kanssa käsitelty. Ylipäänsä avainasemassa on asioitten käsittely lapsen kanssa, se on jo puoli ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden opiskelijoiden ja luennoitsijoiden kanssa käydyissa keskusteluissa tuli esiin Suomessa suuri tabu, laissa kielletty fyysinen kuritus.
Itse olen haastatellut kymmeniä ja taas kymmeniä aikuisia ja ykskantaan, että henkinen kuritus on pahempaa kuin ruumiillinen. Nythän en tietenkään tarkoita fyysisellä kurittamisella hakkaamista, vaan tukkapöllyä, luunappia ja vastaavaa.
Toki joku voi jälleen vääntää tästäkin että kaikki lapseen kohdistuva fyysinen rangaistus on pahoinpitelyä. Herätän heille kysymyksen, entäpä päiväkodeissa holdaus? Lapsi, joka on muille vaaraksi, pitää saada aisoihin ja lopettamaan muiden vahingoittaminen ja häntä saatetaan holdata. On keksitty hieno nimike pakkokiinnipitämiselle, jossa voi lapselle tulla mustelmia, mikäli lapsi rimpuilee vastaan. Ollaan aiheutettu kiinnipidolal näkyvä jälki. Mksi se on yhtään enempää hyväksyttävää? Koska sen tekevät ammatti-ihmiset?
Entäpä alaikäisen käsirautoihin laitto? Sen voi tehdä viranomainen, mutta ei vanhemmat samanlaisessa tilanteessa.
Mikä antaa oikeutuksen toisille muttei toisille?
Aloittaja voi miettiä vuosien taakse ja yllä kirjoittamiani asioita. Jostain syystä en työssäni ole tavannut henkisesti vaurioituneita lapsia, vaikka monet kertovat saaneensa tukistuksen tai näpäytyksen. Tuuliajolla ja henkisesti epävakaampia ovat nuoret, jotka ovat jääneet vaille huomioita ja rakkautta.
On keksitty hieno nimike pakkokiinnipitämiselle, jossa voi lapselle tulla mustelmia, mikäli lapsi rimpuilee vastaan. Ollaan aiheutettu kiinnipidolal näkyvä jälki. Mksi se on yhtään enempää hyväksyttävää?
Kyllä ne ymmärtää milloin niitä yritetään tahallaan satuttaa ja milloin niitä estetään vahingoittamasta muita tai rikkomasta paikkoja, muttei yritetä tahallaan satuttaa.
On keksitty hieno nimike pakkokiinnipitämiselle, jossa voi lapselle tulla mustelmia, mikäli lapsi rimpuilee vastaan. Ollaan aiheutettu kiinnipidolal näkyvä jälki. Mksi se on yhtään enempää hyväksyttävää?
Kyllä ne ymmärtää milloin niitä yritetään tahallaan satuttaa ja milloin niitä estetään vahingoittamasta muita tai rikkomasta paikkoja, muttei yritetä tahallaan satuttaa.
Juuri näin.
Ja lisäksi.. kun sanat loppuu niin väkivalta alkaa. Mutta hyvä jos ap edes katuu tekoaan.
lapsi heitti nukketalon päin ovea ja silloin meni hermot!
Menikö nukketalo vai ovi rikki, vai mikä selittää purkauksesi?
Lapsi ei varmaan edes muistaisi tapahtunutta, jos en olisi siitä puhunut myös hänen kasvettuaan.
En sitten tiedä, onko ollut viisasta, jos vaikka teini-ikäisenä saa pahan angstin ja kertoo minun olleen väkivaltainen äiti tms?