Ketju: asunnon ostajien omituisia vaateita.

Ostajat olivat ihan ok tyyppejä, kunnes kauppa oli sitten tehty. Sen jälkeen he kävivät talolla ja talossa useamman kerran viikossa. Toivat tavaraa ja vaativat että mm. autotalli olisi pitänyt tyhjentää kaksi kuukautta ennen luovutuspäivää heidän tavaroilleen. Samoin toivat yhden huoneen aivan täyteen tavaroitaan etukäteen. Anoppini on vanha ja huonokuntoinen ja vielä aivan liian kiltti. Kun topakka ostaja ilmoitti, että hänellä on oikeus saada talon avain ja tuoda sinne tavaraa ei anoppini kyseenalaistanut tätä. Lopullista muuttoa ennen tämä perhe mm vaati, että olisimme purkaneet keittiökaapit ja osan vaatekaapeista ja vieneet ne pois kun he halusivat tehdä keittiöön täysremontin. Tästä ei siis ollut mitään puhetta aiemmin. Anoppi myös aikaisti muuttopäivää, mutta lopullisen luovutuksen ehtona oli tietysti loppukauppasumma. Se ei millään meinannut tälle perheelle käydä vaan he olisivat halunneet päästä kolme viikkoa aiemmin muuttamaan mutta maksaa vasta alkuperäisen suunnitelman mukaan.

ostetaan 60 vuotta vanha ja alkuperäiskuntoinen talo, ja sitten rutistaan, kun jossain on lahoa ja muuta ongelmaa. Eiköhän se järkikin sano, että ilmasto ja aika tekee tehtävänsä ja vanhat talot on täynnä ylläreitä?



Mutta kun alkaa kääntöpuolena miettiä noita hintoja. Vanhasta rintsikastakin saa maksaa täällä Tampereella helposti 200 000 Euroa ja ylikin, vaikka on täysin remonttikunnossa. Tavallaan ostajan mitta on niin täynnä jo siinä vaiheessa, ettei mitään ylimääräistä enää kestetä.



Ouodoin juttu omalla kohdalla oli, kun myytiin 18 vuotta vanha talo, jossa oli tasakattoinen autotalli. Kuntotarkastusraportissa luki, että huopa on alkuperäinen ja pitää vaihtaa lähivuosina. Minusta se on normaali huoltotoimenpide ja se siitä. Kolme vuotta myöhemmin ostajat soittivat, että autotallin katossa on vuoto ja meidän pitää maksaa korjaukset! No, ei maksettu ja sanoin, että sopii viedä oikeuteen. Ei kuulunut koskaan enää mitään.

Valitettavasti lakimies oli ohjeistanut meitä, että mikään lauseke kauppakirjassa ei poista meiltä vahingonkorvausvastuuta, jos ostaja heittäytyy hankalaksi. Lopulta myimme sen talon "poissiirrettäväksi" ja tontin erikseen.

Vahingonkorvausvastuusta kauppasopimuksessa on vaikea irtisanoutua, mutta Microsoft tyylinen sopimus, jossa toteaa ennakkoon riittävän tiukat huolto-ohjeet saattaa auttaa, kun sisällyttää riittävästi todellisia aktiivisia toimia, jotka saattavat oikeasti vaikuttaa. Autoissakaan koritakuu ei kata, jos ruoste johtuu ulkopuolisista kiven iskemistä. Ei tarvitse kuin näyttää, että alustaan on iskeytynyt kiviä, niin vastapuolen on näytettävä, että kiveniskemä ei ole voinut aiheuttaa ruostetta.

Edellisen asunnon ostaja halusi takuun kodinkoneille (jääkaappi, astianpesukone, liesi), jotka oli ostettu 2,5 vuotta aikaisemmin ja takuu oli mennyt umpeen siis puoli vuotta aikaisemmin. Ei tietenkään saanut takuuta, osti kämpän kuitenkin.



Eräs ostaja halusi meidän selvittävän, ketkä ovat asuneet asunnossa aikaisemmin (siis ennen meitä edellisiä asukkaita) ja mistä heidät tavoittaa, koska he halusivat kysellä asuntoon tehdyistä remonteista. Emmehän me semmoisia tietoja voineet toimittaa, mutta kiinteistönvälittäjä sattui tuntemaan jonkun, joka tunsi jonkun ja sitä kautta tavoitettiin yksi edellisistä asukkaista. Varmaan hän sitten yritti muistella tehtyjä remontteja, hänen asunnossa asumisestaan oli siihen mennessä kulunut noin kymmenen vuotta.



Muutenkin he yrittivät pitkittää kauppakirjan tekemistä viimeiseen asti, vaikka olivat tehneet tarjouksen ja olimme sen hyväksyneet. Minun käsittääkseni sen jälkeen tehdään kauppakirja eikä enää jäädä jahkaamaan.



Harvinaisen rasittavia tyyppejä, mutta eipä noista ole sen jälkeen kuulunut mitään.

Olisi ehdottomasti halunnut ostaa myös kaikki(!) asuntomme kalusteet, taulut ja sisustusesineet. Tarjosi niistä vieläpä ihan käypää summaa mutta en olisi ikinä voinut myydä kaikkea koska olen hankkinut kotini sisustuksen pikkuhiljaa ja kaikki tavarat ovat todella rakkaita, on myös perittyjä keinutuoleja sun muita. Selitin asian ostajalle mutta hän ei hellitänyt vaan olisi seuraavaksi halunnut tarkan listan mistä olen mitäkin hankkinut..no eihän sekään ole mahdollista antiikkihuonekalujen kohdalla. Ei sitten tullut kauppoja.

Meidän asunnon ostajat alkoivat kaupantekopäivän aamuna vaatia asbestikartoitusta, tulisijan tarkastusta, ja kauppakirjan tekstiin muutoksia. Sitä ennen vitkuttelivat kaupantekoa kuukausikaupalla eivätkä lukeneet heille lähetettyä kauppakirjan tekstiä. Kun uusia juttuja ei voitu yhtäkkiä toteuttaa niin vaativat nyt 4% korvausta peruuntuneesta kaupasta. Pitäisikö ottaa yhteyttä lakimieheen vaiko vaan maksaa että päästään heistä eroon?