Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
te, joilla useampi lapsi (äidinrakkaudesta)
14.09.2011 |
meille syntyi kuukausi sitten numero kakkonen. synnytyksen jälkeen oli vähän epätodellinen olo; minulla oli vieressä vauva, mutta en tuntenut tämän olevan omani. vasta parin päivän kuluttua alkoi rakkaus nousta tuota nyyttiä kohtaan. ei kuitenkaan samalla tavalla, kuin esikoista.
esikoisen synnyttyä tunsin suurta yhteenkuulumisen tunnetta ihan ensisekunnista lähtien. välillä tuntui, että olin jopa ylisuojeleva ja omistushaluinen vekaraa kohtaan. jos jätin esikoista vaikka kauppareissun ajaksi mummuille tms. hoitoon, oli lapsi koko ajan mielessä ja "mukamas kova ikävä" vaivasi siihen saakka, kun olimme jälleen yhdessä. edelleen, jos itselle tulee lähtö jonnekin ja lapsi on hoidossa, on minulla koko ajan tunne, että jotain puuttuu. MUTTA kun numero kakkosen jättää hetkeksikin mummun kanssa kahden, ei tällaista tunnetta ole.
viime viikolla kumpainenkin oli sen aikaa kummeillani, että kävin sovittamassa 30km päässä hääpukua. esikkoa oli kova ikävä, mutta tosikosta en sen liiemmin ollut huolissani.
niin ikävältä kuin se kuulostaakin..
olenko minä nyt tämän kakkosen kohdalla vain nk. "rennompi mutsi", vai mitä ihmettä tämä oikein on. tietty rakastan kumpaakin lastani, mutta eritavalla. onko tämä nyt vain sitä, että "ensimmäinen on aina se ensimmäinen", vai opinko välittämään näistä kummastakin pikkuisesta vielä yhtäläillä.. ??..
Kommentit (24)
että esikoinen syntyi viime vuonna ja kakkonen tänä..siis kun on toisesta vauvavuodesta juuri selvinnyt, piti aloittaa uusi. ja kun esikoinen oppii tällä hetkellä niin paljon erilaisia - uusia - asioita, kuin vauva.. tai jotain..
tuntuu vain itsestä niin hirmu pahalta, kun tunteet ei ole samanvahvuisia näiden kahden kanssa.. toivottavasti opin rakastamaan tätä nuorempaa vielä joskus samalla tavalla..
t.ap
Uuteen vauvaan en niin leimaantunut, mutta nyt jo useamman vuoden tämä nuorempi on ollut "tärkeämpi"... :I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta on ollut kiintyä viidenteen vauvana, enkä keksi syyksi muuta kuin ensimmäisten päivien tehohoidon ja erillään olon. Tunnen välillä kipua ja syyllisyyttä, siitä, että kaikkia lapsia kohtaan ei tunne samoin.
Lienee tosiasia, että esikoinen on esikoinen. Hän tekee naisesta äidin ja hänen aikanaan voi keskittyä täysin yhteen. Ja pakosta suhteesta tulee tiivis.
Toinen lapsi ei tee samalla tavalla naisesta äitiä ja hänen joka tekoaan/ajatustaan ei samalla tavalla ehdi seuraamaan.
Molemmat ovat AIVAN yhtä rakkaita ja isompien kohdalla tosiaan kiintymys vaihtelee lapsen käytöksen´kin mukaan. Välillä toinen hankalampi ja välillä taas toinen. Mutta siis vaikka rakkauden määrä on sama molemmille, niin esikkoon on vain ollut intensiivisempi suhde.
Ja joku lasten asiantuntija käski joskus sanoakin, jos lapset kyselevät rakkauden määrästä, että molempia rakastaa yhtä paljon, toista on vain rakastanut kauemmin, koska on vanhempi. Tämä pätee tietenkin puolisoonkin jne,
Alue: Aihe vapaa
olla aivan pimeitäkin. Älä ota paineita, ehkä olet sitten rennompi tai olkoon syy mikä tahansa, noin se nyt menee. Kiinnyt varmaan kakkoseen hitaammin sitten.
t. 3 äiti, joka ei tuntenut suurta rakkautta kuin viimeiseen vauveliinsa ensi silmäyksellä, mutta kyllä ne kaikki tavallaan yhtä rakkaita nyt ovat. Eka on aina eka (harjoituskappale) ja toka jotain muuta tärkeää, kolmas, jos on viimeinen, se ikuinen vauveli. Ja tämä oli sitten melko kärjistetty maallikon lausahdus, älkää tiukkikset pillastuko