Sattuuko epiduraalin laitto?

laitettu niin sattuu, ei puuduteta ihoa (eipä siitä olisi hyötyäkään kaiketi) ja silloin ei ainakaan saanut rauhoittavia.

Ja siis mulla on vielä korkea kipukynnys, ja silti se sattui (ja mussuttelijat, epiduraali piti laittaa perätilan takia, oli pakko leikata nopeasti).



Jos puhut vaikka lääkärille etukäteen että se pelottaa ja miksi se pelottaa niin ehkä ne voi tehdä asialle jotain.

Muistan, että epiduraalin laitto tuntui hyttysen pistolta. Eli ei paha ollenkaan.

vaikka pelkäsinkin.

laitettu synnytyksien yhteydessä hurjan kovissa supistuksissa, joten ei tuntunu missään niiden laitto.



Luulen, että voit vaan psyykata itseäsi rentoutumaan, olemaan rauhallinen ja vastaanottaa anestesialääkärin ohjeet missä asennossa pitään olla ja mitä tehdä...



Kerro sille epiduraalin laittavalle henkilölle myös epäonnistuneesta punktiosta ja että homma pelottaa nyt kovasti. Ja että voisiko hän suhtautua sinuun erittäin rauhallisesti ja antaa sellaisia ohjeita oikeaa asentoa vaten, että ymmärrät ja pysyt rauhallisena.

Vaikeinta oli saada selkä köyryyn ja pidettyä siinä, kun supisteli ja oli ahdistava olo muuteskin (vauva painoi virtsateitä, etten voinut pissiä)

Tokihan neulan pisto aina jonkin verran sattuu, mutta synnytyssupistuksiin verrattuna se ei tuntunut miltään! Kaksi kertaa olen piikin saanut eikä siitä ole jäänyt mitään traumaa, joten ei kai se kamalasti sattunut.



Käyt varmaankin anestesiologilla ennen leikkausta - kysy häneltä.

Mulla on matala kipukynnys ja odotin, että varmaan sattuu. Tuskin huomasin ja olin aivan hämmästynyt, kun tajusin, että se oli siinä.

miilään kerralla oikein edes huomannut koko juttua. Joku pienenpieni pistos tuntui, mutta siinä se. Vaikka mulla oli hankala skolioosin takia löytää sitä oikeaa paikkaa ja jouduttiin joka kerta ronkkimaan vähän pidempään. Epiduraalineula on ihan hiuksenohut, se ei tosiaan satu juuri yhtään.

ehkä 10 kertaa enemmän kuin se epiduraalin laitto.

Ei tuntunut yhtään missään supistusten lomassa :D



Muistan silti että kun tunsin pistoksen niin vaistomaisesti vetäydyin poispäin. Onnistui se epiduraali kuitenkin, sektiota varten mulle se laitettiin.



Ja hämärästi muistan että tunsin kylmän hulauksen läpi vartalon heti piston jälkeen.



Jälkeenpäin oli tosi kylmä ja horkka.

Aina, kun laitetaan epiduraalikatetri paikalleen iho puudutetaan ja se kyllä tuntuu, neulanpisto ja puuduteaineen leviäminen. Kun Ihon puutunut katretrin asettais neulan ei pitöisi tunuta mutta joskus neula ottaa kiinni luuhun, jonkan pinnalla oleva luukalvo ai aina puudu ja se saattaa tuntua. Itse aktetrin uittaminen epiduraalitilaan saattaa tuntua.



Jos sulle laitetaan spinaalipuudutus silloin ihoa ei puuduteta, koska neula on sen verran ohut ja tuntuisi iholla yhtäpaljon kun ihon puuduttamiseen tarvittava neula. Välillä neula saattaa osua hermoon ja aiheuttaa epämiellyttävän säväyttävän kivun.

ja paljon leikkausta ennen laitettaessa. Pistäjä ei ollut kai kovin ammattitaitoinen. Lääkäriystäväni sanoi, että on paljon pistäjästä kiinni. Joku osaa, joku ei.

ei sattunut kertaakaan, vaan sellainen tunne että painetaan lujaa kys. kohtaa, paineentunne pistoskohdassa. Ei siinä ehdi puudutella, eikä kai tarvetta. Synnytyksessä siis.



Käsittääkseni selkäydinpunktio onkin erityyppinen ja huomattavan epämiellyttävämpi?

en muista että olis sattunut, vaikka selkään pistämistä minäkin kammosin. Tosin tuossa vaiheessa oli takana valvomista n. 30 h ja synnytystä kai virallisesti 13 h ja kivunlievityksenä toimimaton ilokaasu joten ehkä se selittää miksei epiduraalin laitto kirpaissut.

eli siis tunsin ehkä pienen hyttysen piston. Tipan laitto sattui verrattuna epiduraalin laittamiseen.

ehkä 10 kertaa enemmän kuin se epiduraalin laitto.

Kiitos kannustavista viesteistä.



Pelkään myös sitä, että en pysy paikoillani pistettäessä, ja se menee siksi mönkään. Tuossa punktiossa neljä ihmistä piteli minua väkisin paikoillaan, ja siitäkin jäi hirveä kammo. Rukoilin silloinkin jotain rauhoittavaa, mutta en saanut, koska "eihän tämä missään tunnu".



Yritän psyykata itseäni, aikaa on vielä muutama viikko. Lääkäriä en enää ennen leikkausta tapaa. Olen ollut jo ortepedin pakeilla, enkä silloin tajunnut, että toimenpide tehdään epiduraalipuudutuksessa, että olisin voinut jutella pelostani. Pitää hoitajilta kysellä, jos saisin jotain lääkitystä.



Itse leikkaus ei minua pelota, päinvastoin. Minusta on todella mielenkiintoista katsoa itse monitorista, miten leikkaus etenee.

Tuo liikkumatta paikallaan olo oli vaikeinta.

Vaikeinta oli saada selkä köyryyn ja pidettyä siinä, kun supisteli ja oli ahdistava olo muuteskin (vauva painoi virtsateitä, etten voinut pissiä)

Jos leikkaus pelottaa, pyydä rauhoittavia, kyllä niitä yleensä annetaan jos muuten pelkää esim. liikkuvansa. Epiduraalin laiton aikana ei saa liikahtaakaan, koska se on todella vaarallista. En sano sitä pelotellakseni vaan että mieluummin pyydä se rauhoittava kuin että menet pelosta tärisevänä tilanteeseen. Kun kyse ei ole synnytyksestä ja jos et ole raskaana, niin varmaan saat sen rahoittavan.



Epiduraalin laitto käy toisille tosi kipeää ja joillakin vain hiukan nipistää, kivun tunteminen on niin yksilöllistä. Kai pistäjissäkin on eroja. Minulla on vain hyviä kokemuksia epiduraalista.

minua itseäni pelotti myös epiduraali.. ja nimenomaan siksi, että mitä jos liikahdan kun sattuu ja sitten on kaikki pilalla... no, minulle epiduraali laitettiin sektion yhteydessä (synnytys ei ollut käynnissä, ei siis kipuja siitä syystä) ja ihon puuduttamisesta huolimatta se kirpaisi kun oikeaa kohtaa jouduttiin hakemaan. huomattavasti kipua pahempi oli kuitenkin se tunne, kunjotain ujutettiin sisälle...hyi! hyvin pysyin ison mahani kanssa kippurassa vaikka pelkäsin niin että vapisin ja tärisin ja hoitajat pitivät minua kiinni. kaikenkaikkiaan erittäin nopeasti oli toimenpide ohitse eikä sitä kannata pelätä, ei ollut niin paha kokemus kun olin odottanut :) tsemppiä ap!

Kiitos kannustavista viesteistä.

Pelkään myös sitä, että en pysy paikoillani pistettäessä, ja se menee siksi mönkään. Tuossa punktiossa neljä ihmistä piteli minua väkisin paikoillaan, ja siitäkin jäi hirveä kammo. Rukoilin silloinkin jotain rauhoittavaa, mutta en saanut, koska "eihän tämä missään tunnu".

Yritän psyykata itseäni, aikaa on vielä muutama viikko. Lääkäriä en enää ennen leikkausta tapaa. Olen ollut jo ortepedin pakeilla, enkä silloin tajunnut, että toimenpide tehdään epiduraalipuudutuksessa, että olisin voinut jutella pelostani. Pitää hoitajilta kysellä, jos saisin jotain lääkitystä.

Itse leikkaus ei minua pelota, päinvastoin. Minusta on todella mielenkiintoista katsoa itse monitorista, miten leikkaus etenee.

Onpa ollut törkeää ylenkatsoa toisen pelkoa! Kun itseäni leikattiin nukuttamatta kerroin pelostani ja käteni tärisivät. Sanoin lääkärille, etten voi taata liikkumattomuuttani, koska leikkaus pelottaa, jolloin lääkäri sanoi, että liikkumattomuus on nyt ehdoton vaatimus ja että jos pelko käy kovaksikin, on mahdollisuus antaa jotain rauhoittavaa leikkauksen ajaksi. Minua rauhoitti jo tuo pelkkä lupaus siitä, että tarvittaessa olisi rauhoittava tarjolla, jos pelko yltyisi leikkauksessa. Pelkoa pahensi aluksi, kun sairaanhoitaja ei saanut kanyylia käteen ja kahden kipeän yrityksen jälkeen lääkäri tuli laittamaan sen itse ja se meni nätisti kertalaitolla.

Kun tutultani leikattiin polvi, hän pelkäsi leikkausta niin kovasti, että leikkaus päätettiin tehdä nukutuksessa. Nukutukseen oli syynä myös epiduraalin sopimattomuus, mutta pelkoakaan ei tuossa tilanteessa mitätöity.