Mitkä on haasteet perheessä, jossa on taapero ja vauva,

miten vauva nukkuu, ja miten esikoisen uhmakausi ajoittuu. Jos vauva nukkuu huonosti ja esikoinen tempaisee parhaimman uhmakauden siihen samaan syssyyn, niin minä ainakin koin sen tosi rasittavaksi; ikinä kukaan ei ole tyytyväinen, ja itsellä on väsymyksestä pinna kireällä.



Minulla viisikuinen vauva ja kolmevuotias lapsi, ja vaikka tähän mennessä on kieltämättä ollut joskus vähän säätämistä, niin ihan hyvä ikäero. Isompi alkaa jo kovasti viihdyttää vauvaa ja kovasti on helpottanut sekin, että isompi on jo kuiva; tässä välissä hän reagoi vauvan syntymään alkamalla kastella jälleen, vaikka oli kuiva ennen vauvan syntymää. Vauvakin nukkuu jo hyvin, ja saan itsekin levättyä.



Mielenkiintoista lukea niiden kommentteja, joilla on vähän isommat lapset jo; leikkivätkö sisarukset paljon keskenään jne.

meillä on lapsilla ikäeroa 2v. Alku oli sikäli hankalaa, että vauva ei nukkunut yöllä oikein ja päivällä vetivät sitten unta vuorotahdissa eli minä en juuri nukkunut. Olin siis aika väsynyt ja esikoisen uhma pahimmillaan (alkoi ennen vauvan syntymää) Ovat nyt 5 ja 7 ja ovat kyllä aina tuleet hyvin toimeen keskenään. Nahistelevat nykyään, mutta minusta se kuuluu tuossa mittakaavassa sisaruuteen.

vasta vähän myöhemmin, ainakin meillä. meillä tollanen ikäero on tytöillä ja pojilla. tytöillä kaikki meni aina hienosti, mutta pojat hölmöilee ja tappelee koko ajan, n. 6- ja 8-ikävuodesta lähtien.

Ja välillä sitä vauvaa joutui riepottamaan ties missä mukana esikoisen riennoissa.



Nyt ovat 9- ja 7-vuotiaat. Etuina mm. se että käyvät samoissa harrastusryhmissä ja leikkivät aina sovussa ja jakavat myös kavereita.



Ikäeroa 2 v ja 4 kk.

Meillä ei oo ollut oikeestaan muuta kun uniongelmat, jotka aiheuttaa vauva. Taaperoperheessä se on ongelma erityisesti siksi, että päivällä ei todennäköisesti tule hetkeä, jolloin ehtisi itse ottamaan torkut. Siksi väsymys voi kertyä tosi pahaksi. Mutta monet vauvat nukkuu myös hyvin, vaan ei meillä! :D Vauvan ja taaperon välillä meillä ei ole ollut mitään mustasukkaisuutta tai muuta, mutta se riippuu niin siitä taaperon luonteesta. Ja toivottavasti 2,5-vuotiaasi on jo kuiva vaipoista ja puhuu hyvin, se helpottaa myös arkea.

Molemmat valvotti. Ja lisäksi esikoinen jäi tosi vähälle huomiolle kun kuopus oli todella vaativa vauva. Usein oli huono omatunto esikoisen takia.



Mutta kun lapset vähän kasvoi heistä tuli parhaat kaverukset. Viihtyvät hyvin yhdessä ja ei tarvi miettiä onko lapsilla tekemistä tai kavereita.



Eli vauva-aikana oli raskasta mutta kun vähän kasvoivat niin täydellinen ikäero.



Pojat 8v ja 6v.

- esikoinen päivä- ja yökuiva eli ei kaksinkertaista vaipparumbaa



- esikoinen ei nuku enää päiväunia, joten voidaan kulkea miten huvittaa ja/tai mennä vauvan rytmin mukaan. Toisaalta esikoinen menee kiltisti ja ajoissa yöunille (20-08)



- esikoinen ymmärtää, että vauva on pieni ja hauras. Tykkää hoitaa vauvaa ja keinuttaa vaikka sitterissä sillä välin kun itse käyn vessassa/suihkussa.



- esikoiselle on tarjolla vaikka mitä kivoja kerhoja, joihin voidaan mennä myös vauvan kanssa



- esikoinen syö itse ja itsenäisesti



- esikoinen pukee ja riisuu itse



- esikoinen tykkää pyöräillä ja olla seisomalaudalla - ei siis tarvetta kaksostenrattaille



En keksi tästä ikäerosta mitään huonoja puolia

ja väsymys on meillä kaikkein rankinta. Kumpikaan ei nuku öitä vielä putkeen.



Alle kaksivuotias isoveli meillä on vielä vaipoissa eikä pue itse. Syö kyllä itse, mutta sotku on armoton :D

Meillä isoveli on myöskin tajunnut olevan isompi ja kokeilee voimiaan aika reippaastikin pikkuveljeensä.



Eli työtä on älyttömästi vielä kun kumpikin on pieniä.

Toisaalta on ihana huomata kuinka veljesten kemiat pelaa jo yhteen ja ihana ajatella että tulevat olemaan toisilleen seuraksi kun ikäero on niin pieni. Vaikka tappelu on sitten varmaan myös sen mukaista :)



Kunhan nuo yöt rauhoittuu niin olen tyytyväinen :)

henk.koht. huomiota. Jos ikäeroa on alle 2v, niin on rasittavaa tehdä pottaharjottelua isomman kanssa ja se harjoittu myös viivästyy kun vauvan kanssa ei vaan aina jaksa panostaa siihen.



Olis myös helpompaa jos isompaa ei tarttis kantaa, onneks sekin vaihe koittaa jossain vaiheessa. Raskausaika voi olla vaikeeta jos isompi lapsi on painava ja isokokoinen ja hän on vieä niin nuori, että häntä täytyy päivittäin nostella.



Meillä onneks on kaikki lapset nukkunu yöt ja päivätkin ihan hyvin.

Kun toisella jalat vie mutta järki ei juokse ja toinen on sen verran painava ettei kaukalossakaan jaksa enää kantaa vaan pakko ottaa kainaloon.



Yksi käsi vapaana vanhemmalle joka viipeltää parkkipaikallakin sinne minne sattuu jalat sillä kertaa viemään..



9

Meillä oli tuplarattaat. Ei vain tullut esimerkiksi koiran ulkoilutuksesta muuten yhtikäs mitään!

Huonoa:

-molemmat heräilevät öisin monta kertaa

-vanhempi vielä vaipoissa, eikä pue itse

-karsea uhmaikä alkoi pari viikkoa ennen vauvan syntymää

-vanhempi on todella mustasukkainen ja hyökkäilee vauvan päälle eikä helpotusta näy, vaikka vauva täyttää loppuvuonna jo vuoden. En voi jättää lapsia hetkeksikään kahdestaan.

-seisomalaudalla ei jaksa seistä kuin pari kilometriä eikä osaa vielä pyöräillä, joten meillä on tuplarattaat

-vauvan päiväunet häiriytyy koko ajan, kun esikoinen kiljuu hänet hereille heti kun pääsee vaunuihin vierelle. Eikä koko päiväuniaikoja voi olla sisällä, koska silloin esikoinen alkaa pistää paikkoja päreiksi, kun ei pääse purkamaan energiaansa ulos.



Hyvää:

-esikoinen syö itse

-esikoinen osaa itse laittaa kaukosäätimellä lastenohjelmat päälle :)

-osaa puhua kunnolla, eli osaa kertoa, mikä vaivaa.

-saimme kuitenkin lapsia (lapsettomuushoidot), vaikka ikäero onkin rankka.

Hyvää on se, että vanhemmat leikkivät keskenään jo tosi hienosti. Saa rauhassa imettää kun pitävät toisilleen seuraa. Kova opetteleminen siinä oli, että leikit alkoivat sujua suurimmaksi osaksi ilman tappelua, mutta kyllä on kannattanut. Muuta hyvää on, että kohta 2v osaa jo syödä täysin itse ja pukea ainakin osan vaatteista itse. Tällä kokoonpanolla ja jo kahden pienemmän ikäerolla miehen on ollut pakko ottaa samanlainen vastuu lapsista kuin minäkin ja lapsen hoidot jaetaan tyyliin "haluatko antaa iltapalan vai laittaa nukkumaan?".



Hyvää on myös se, että minusta on tullut rennompi äiti ja olen päässyt ylisuorittamisesta. Maailma ei romahda, vaikka kaikki ei sujuisi suunnitellusti.



Huonoa on se ettei kukaan vielä nuku kokonaisia öitä. Vanhin herättää kerran, keskimmäin 1-2krt, joista yksi on usein pitempi huutokonsertti ja vauva 2h välein. Väsymys on siis jo kroonista. Tosin mies huolehtii vanhempien lasten yöheräilyt.



Huonoa on myös lähteminen, joka paljon rasittavampaa kuin yhden kanssa. Lasken myös sen huonoksi, että vanhimmat yllyttävät toinen toisiaan jatkuvasti "pahan tekoon" ja meno on välillä hurjaa. Myös yhtäaikaiset kiukkukohtaukset on rasittavia.



Kaiken kaikkiaan hyvä ikäerohaarukka 1,5v-2,5v.