sairastan masennusta, minua kohtaan on ennakkoluuloja. Auttakaa.

ja että "hän ei viihdy kotona" ja että et jaksa huolehtia hänelle kavereita.

Esimerkiksi se, että lapseni fyysisiä oireita, mahakipua, ei otettu todesta ja meitä hyppyytettiin lääkärissä kymmeniä kertoja turhaan siksi, että lapsen oireiden ajateltiin olevan vain masentuneen äidin omassa päässään suurentelemia ja masentuneen äidin omaa avunhakemista. Iso pyörä lähti lapsen vatsakipujen tutkimisessa pyörimään vasta, kun lapsen isä tuli mukaan lapsen lääkärikäynnille. Ja syykin selvisi, lapsellani oli ohutsuolessa kysta, joka vaati leikkaushoitoa, aika hankalaa masentuneenkin on sellaisia oireita ajatuksen voimalla lapselleen kehitellä. Ja minun masennnusdiagnoosini takia, lapseni kärsi turhaan monta kuukautta ylimääräistä ja käytiin läpi turhat maidonvälttämisdieetit ja altistukset, sossun maksamilla kalliilla apteekkimaidoilla.

kysta ohutsuolessa? Mä en ole ikinä kuullutkaan, ja mun mielestäni kuulostaa hyvinkin järkevältä, että ensin kokeillaan maidottomat dieetit yms. kevyemmät jutut.

Ja tuohon ap:n viestiin, onko ap sitä mieltä, että jos jollain on jalka murtunut, niin häneltä ei saa kysyä, että sattuuko jalkaan?

Mun mielestäni nuo kysymykset, joita ap:lle on esitetty on ihan tavallisia ja normaaleita kysymyksiä, jotka liittyvät selkeästi masennuksen oireisiin.

Ymärrän että olet herkillä, mutta kannattaa ymmärtää se itsekin. Sinua kohdellaan ihan normaalisti, sinä revit siitä skitsot.

Kyllä sinä joku joka nyt vastasit olet saanut ihan väärän kuvan. Kyllä olen hommannut lapselle kavereita kerhosta. Kerhossa käydään useampi kerta viikossa, missä näkee kavereita. Mutta pihan leikkipuistossa ei niitä kavereita ole. Hän kaipaisi, että kavereita olisi ulkoillessakin. Kerhossa kyllä on kavereita. Mutta hän kaipaisi vain vielä enemmän muiden lasten seuraa. Mutta kun lapsi on niin mahdottoman seurallinen ja vilkas, kaipaa vaan vieläkin enemmän kaveriseuraa. Ei ulkona niitä kavereita puistossa ole koskaan.

Kyllä on eri asia kysyä että onko jalka kipeä, kuin vihjata, että laiminlyönkö lastani...

oma viimeviikkoinen viimeisin ketjusi aiheesta...

Jos luulet, että en ole yrittäny kavereita hommata, niin olet väärässä. Ei täälä maaseudulla ole niitä kavereita pilvin pimein. Leikkipuistossa on tosi harvoin ketään. Lapsi valittaa, että mennään jo kotiin, kun kavereita ei ole...ne päivät, kunnei olla kerhossa,on lapselle yksinäisiä. Eikä kerhoon ole mahdollista joka päivä mennä, en jaksa sinne joka päivä mennä kun on muitakin menoja. Mutta useamman kerran viikossa käydään. Lapseni on vain vilkkaampi, kuin moni muu. En ole laiminlyönyt lasta. Lämpimän ruoan olen tehnyt joka päivä, 2 eri ruokaa. Läheisyyttä ja rakkautta saa. Olen vain väsynyt, kaikki vaatii ponnistelua.

käydään tosiaan 3 x viikossa kerhoissa. En vaan jaksa enempää. Kuinka paljon kotiäidin pitää oikein jaksaa? Lisäksi vatsassa kasvaa toinen joten lepoakin hieman kaipaan. Tukiverkkoja meillä ei ole.

kun kerran lapsi riehuu kotona kaverin puutteen takia, kuten itse väität.



Ja jos et kerran jaksa hoitaa esikoista kunnolla, niin totta hitossa on aiheellista kysyä, miksi siellä vatsassa kasvaa toinen!!



Hommaa ne tukiverkot. Ja kohta ne teille tulee halusitte tai ette, koska lastensuojelu puuttuu tuollaisiin perheisiin.

Mistä sinä luulet, että tukiverkkoja niin vain "hommataan", kummallakaan ei enää vanhemmat ole elossa. Eikä meillä ole sisaruksia. Helppoa se niille on, joilla on suuri suku ja tukiverkko ympärillä, sanoa, että hommaa tuosta vaan tukiverkkoa.



Ei kai tässä muu auta, kun antaa toinen lapsi adobtoitavaksi, kun en täytä hyvän äidin kriteereitä.

tutustut kerhokaverien vanhempiin, olet aktiivinen.



Verbi on adoPtoida. Molemmat sulta sinne menee, jos et ryhdistäydy.

vastaisin että enneakkoluuloja on, niinkuin huomaat täälläkin, kaikilla!! lapsettomuushoidoissakin jouduin kauheeseen syyniin, vaikka masennusdiagnoosista oli vuosia. Kaikki vanhat lausunnot(jotka olivat mielestäni aivan päin prinkkalaa kirjotettu) otettiin syyniin.. Joka asiassa tulee vastaan tuo diagnoosi, niin se vaan on.. Koita vastata vaan asiallisesti, eihän sairaudelle oikein ite voi muuta kuin hakea jelppiä(muualta kuin täältä) eihän esim syöpääsairastavaa moitita huonosta äitiydestä(muualla kuin täällä)

tsemppiä ja ihanaa odotusaikaa!!!!