sairastan masennusta, minua kohtaan on ennakkoluuloja. Auttakaa.

Sori vaan mut tiedan liian monta ns.masen//sdiagnoosilla kotoa lahoavaa wtmutsia

tekee toisen lapsen,en tajua.ajattele edes hetki lasta jooko

Viime viikolla kerroit ihan itse, ettet jaksa tehdä samoja asioita kuin terve äiti, joten totta kai sinulta kysellään tuollaisia.



Sitä en tajua lainkaan, miksi hankit tuollaisessa kunnossa toisen lapsen.

ja hänhän oli joutumassa päiväkotiin nimenomaan siksi, ettet selviä kahdesta...

Liian usein masennus on jotain aivan muuta. Ensiksi tarkista kilpirauhasarvot. Minulla ne ilmeisesti laski ekan rasvauden aikana eivätkä enää nousseet ja siitä seurasi masennut. Jos arvot ovat lähimaillakaan viiterajoja pyydä vauvan ja itsesi vuoksi koelääkitys.



Toinen syy voi olla D-vitamiinin liian vähäinen saanti. 10µg on suositus, mutta 50µg on suositus esim. Kanadassa jossa on suurin piirtein samanverran aurinkotunteja. Raskaana ollessa söisin ilman muuta a50-70mg. Monet tutkijat ovat sitä mieltä että sitä pitäisi syödä syksystä lähtien 100-125µg/vrk. D-vitamiini luokiteltaisiin hormoniksi jos se löydettäisiin vasta nyt. Se vaikuttaa hormonitasapainoon ja sitä kautta myös masennukseen (esim. synnytyksen jälkeinen masennus onkin usein vain estrogeenin puutetta jota pitäisi hoitaa sillä eikä mielialalääkkeillä).

Toinen asia mikä masentuneen on muistettava on kalaöljyt. Ota ne D-vitamiinin kanssa, sillä D-vitamiini ei imeydy jos sen kanssa ei ota mitään missä on rasvaa.



Voimia ja rohkeutta tulevaisuuteen. Näillä ohjeilla LUPAAN että voit paremmin 1-2kk:n päästä etkä voi olla huomaamatta eroa jatkossakaan.

Onhan lapsella isäkin. Isä on erittäin touhuavainen ja iloinen. On kaikki vapaa-aikansa kun tulee töistä, lapsen kanssa. En minä ole yksinhuoltaja! Ja mies on apuna myös vauvan hoidossa. Eihän lapsi , tulevakaan ole yksin minun vastuullani.



Eli teidänkin mielestä, minun pitäisi vaan olla hankkimatta lisää lapsia. Lapseni kärsisi ainoana lapsena yksinäisyydestä. MInä menisin töihin ja laittaisin lapseni päiväkotiin? Siinä ei minusta ole mitään järkeä. Parempi vaihtoehto, että hän saa pikkusisaren ja saan jatkaa kotiäitiyttä. Ei minulle työ ja ura ole tärkeitä. Koko elämän sisältö on lapsissa. Kaikki muu on turhaa.

ja isä hoitaa lapsia maksimaalisesti?



Isompi lapsesi oireilee jo, joten miten se isän iloisuus ei ole sitä ollut estämässä?



Millä tavoin lapselle on parempi, että äiti hylkää hänet päiväkotiin ja makaa sairaana ja syrjäytyneenä kotona vuositolkulla?

En ole laittamassa isompaa päiväkotiin. Hän käy kerhossa, muutaman tunnin päivässä pari kertaa viikossa.

Päin vastoin, olen kummastellut, kun monet tuttavani ja naapurini ovat laittaneet päiväkotiin isomman VAIKKA eivät sairasta masennusta.



Tiedätkö, että sairastan masennusta koska minulta kuoli läheisimmät ihmiset? Onko sinulta kuollut läheisiä ihmisiä? Pitäisikö minun luopua lapsihaaveista sen takia, että elämässä ollut vastoinkäymisiä?

Tää oli kyllä vähän liikaa.

Ei kai lääkäritkään diagnosoi itseään vaan sen tekee joku toinen.



Nim. Lapsensa menettänyt, raskaana oleva mamma jolle kukaan ei ole sanonut että onko tämä raskaus ihan järkevä valinta ja plaaplaa mutta en olekaan masentunut, ainoastaan kauttaaltani surullinen.

että lapsi oireilee ja on siksi menossa päiväkotiin.



Ja mistäs minä sinun masennuksesi syyt voisin tietää?



Ja on, on kuollut mm. isä kun olin 14-vuotias.



Se että teet vain lapsia, mutta hylkäät esimerkiksi tarjotun hoidon, on vastuutonta.

Olen masentunut vielä senkin takia, että jouduin väkivallan kohteeksi. Minut yritettiin tappaa. On syitä, miksi olen masentunut. Olen antanut diagnoosin itselleni. Mikä muu se diagnoosi voi olla, kuin masentunut??



Täällä palstalla saan kuulla vain ilkeitä kommentteja. Ei se ainakaan auta jaksamaan.

Olet kyllä ihan päästäsi vialla ja lapsillesi vaaraksi. Toivottavasti se isompasi pääsee sinne päiväkotiin ja sieltä aletaan puuttua tilanteeseen.

Olet kyllä ihan päästäsi vialla ja lapsillesi vaaraksi. Toivottavasti se isompasi pääsee sinne päiväkotiin ja sieltä aletaan puuttua tilanteeseen.

mutta älä torju sitä asiaa, että vanhemman masennus on riski lapsen hyvinvoinnille ja olisi hyvä hoitaa masennus ensin pois ja sitten hankkia lisää lapsia.



Mutta koska olet jo raskaana, toimit vastuullisesti, kun suunnittelette etukäteen, mitä teette, jos masennuksesi pahenee vauvan synnyttyä. Sinä voit siellä mielenterveystoimistossa sanoa, miltä kysymykset sinusta tuntuvat. Voisiko kuitenkin olla, että kuulet syyllistämistä siellä, missä sitä ei ole vaan vain aitoa huolta jaksamisestasi?

Älä välitä näistä ilkeistä kirjoituksista täällä palstalla, ihmisillä ei ole mitään rajoja siinä, mitä voi ja mitä ei voi tänne vastata.



Ymmärrän tilanteesi, mutta kehottaisin kuitenkin vielä yrittämään avun hankkimista. Onko sinulla mahdollisuutta mennä esim. yksityislääkärin vastaanotolle puhumaan tuntemuksistasi? Käynti ei ole kallis, ja voit saada hyvän avun sieltä. On tärkeää, että hoidat itseäsi.



Olen täysin eri mieltä kuin muut tuosta lasten hankkimisesta. Tiedostat omat ongelmasi, ja läheisten menettäminen (puhumattakaan muista pahoista traumaattisista tapauksista elämässä) voi aiheuttaa masennusta, ja siitä selviää puhumalla, ja apua hankkimalla. Mutta este perheen perustamiselle se ei mielestäni ole. Ja kirjoitustesi perusteella olet hyvä äiti, ja aidosti rakastat äitiyttä, ja se on sinulle hyvin tärkeää. Miksi et siis toteuttaisi näitä haaveitasi, jos ne kerran tuovat sinulle iloa muuten masentuneeseen elämääsi?



Toivottavasti osasin edes jotenkin rohkaista sinua :)

Esimerkiksi se, että lapseni fyysisiä oireita, mahakipua, ei otettu todesta ja meitä hyppyytettiin lääkärissä kymmeniä kertoja turhaan siksi, että lapsen oireiden ajateltiin olevan vain masentuneen äidin omassa päässään suurentelemia ja masentuneen äidin omaa avunhakemista.

Iso pyörä lähti lapsen vatsakipujen tutkimisessa pyörimään vasta, kun lapsen isä tuli mukaan lapsen lääkärikäynnille.

Ja syykin selvisi, lapsellani oli ohutsuolessa kysta, joka vaati leikkaushoitoa, aika hankalaa masentuneenkin on sellaisia oireita ajatuksen voimalla lapselleen kehitellä.

Ja minun masennnusdiagnoosini takia, lapseni kärsi turhaan monta kuukautta ylimääräistä ja käytiin läpi turhat maidonvälttämisdieetit ja altistukset, sossun maksamilla kalliilla apteekkimaidoilla.

Ja ap kertoi kokevansa lapsensa hankalaksi ja päätyneensä siksi viemään tämän päivähoitoon, jotta voi rauhassa siksi keskittyä vauvaan.



Kyse ei ole kystasta.

Wiki: Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä oleva apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila, joka häiritsee sosiaalista ja päivittäistä elämää kuten unen saantia. Masennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa suruun eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon. Krooninen unettomuus lisää riskiä sairastua masennukseen[1].



Masennus on varsin yleinen sairaus, sillä arviolta noin 5–6 % suomalaisista kärsii masennuksesta.[2] Masennus on yleisin sairauslomaan johtava diagnoosi: se on syynä kolmasosasta puoleen määrätyistä sairauslomista. Depressio on yleinen sairauslomadiagnoosi, koska Kela ei hyväksy uupumusta sairausloman syyksi.[3]



Joskus masennuksesta tai masentuneisuudesta puhutaan, kun tarkoitetaan alakuloista mielialaa.



Masennukseen liittyy usein myös itsetuhoisuus.



Louukkaat niitä jotka ovat ihan oikeasti masentuneita puhumalla muka-masennuksestasi. Elämässäsi on tapahtunut paljon masentavaa mutta ne käsitellään ajan kanssa, tietysti ehkä sinun olisi hyvä päästä jonkun ulkopuolisen kanssa puhumaan.

Lapseni on ihan normaalisti kiukutteleva uhmaikäinen. Päiväkotia harkitsen siksi, kun hän kaipaa kavereita. Mutta vain harkitsen, en ole laittamassa häntä päiväkotiin. Hän käy kerhoissa ja toivon, että ne riittää.



Kyllä lasken olotilani masennukseksi, koska sitä on kestänyt niin pitkään. Surukin voi kääntyä masennukseksi. Kävin ammattiauttajalla joka sanoi, että traumat on aiheuttaneet minulle masennuksen. Yksityiselle auttajalle olen menossa, en enää mielenterv.toimistoon koska siellä on minua kohtaan epäluuloja.

ikävää että sait julmia kommentteja (sekä täällä että terveydenhuollossa). Ymmärrän, että tuollainen tuntuu todella pahalta. Toivottvasti saat kunnollista ja ei-syyllistävää apua, vaikka sitten yksityiseltä. Mutta tuhon vähän reagoin kun sanoit, että olet masentunut koska olet kokenut väkivaltaa ym., ja että eikö traumojen uhri saisi kokea äitiyttä - on fakta, että masennus on riski lapsille, ja ei lapsi tiedä, miksi olet masentunut. Yritä arvioida rehellisestä äitiyttäsi. Olet toki kokenut kovia, ja tarvitset ja ansaitset apua ja empatiaa, mutta lapsesi eivät ole sinulle mitään velkaa vaan päinvastoin ansaitsevat saada sinulta kaiken mitä äitiyteen kuuluu (intensiivistä vuorovaikutusta, hoivaa, leikkiä, positiivista palautetta, rajoja, ei raivoa jne jne). Eivät lapset ymmärrä, että olet esim. poissaoleva tai ärtynyt (en tiedä oletko, mutta nämä ovat masennuksen oireita) menneisyytesi takia, he ymmärtävät vain, että olet poissaoleva (tms.).