sain tänään kuulla odottavani nelosia...

ehdottanut. Riskit ovat todellakin valtavat.

"Ei ole mitään järkeä kannustaa nelosten odottajaa"- mietippä mitä tuo oikeasti tarkoittaa?

Varmaan riskit ap tietääkin ja kuulee niistä pitkin raskautta, mutta mikä on tässä vaiheessa oleellisinta ap:n kannalta? Sekö että saadaan sille mahdollisimman huolestunut ja pelokas olotila päälle ettei vaan yhtään ilonripettä olisi havaittavissa? Tiedät itsekin jos sinulla lapsia on sen ,miten tärkeä osa myötäeläminen ja kannustaminen on kuin että pelotellaan että muistas nyt sit että se vauva voi kuolla kohtuun milloin vain/se voi olla vaikeasti vammainen tms. Mieti, mieti, mieti.

ennenaikaisesti keskosina. En tiedä nelosraskauksien riskiprosentteja, mutta ovathan ne huomattavasti kaksosraskauksia korkeammat. Joten realistisuutta on huomioida tämä - odottajan on hyvä varautua jo ennakolta siihen, että hyvinkin todennäköisesti hän joutuu sairaalalepoon kuukausia ennen laskettua aikaa. Se yleensä vaatii erikoisjärjestelyjä muiden lasten hoitoa varten, jos sellaisia on sekä vaatii puolison irrotautumista työelämästä.



Saati sitten mihin kaikkeen tulee varautua, kun arki 4 vauvan kanssa kotioloissa alkaa.



Varautuminen vauvojen kuukausia kestävään sairaalahoitoon keskosuuden vuoksi on myös ihan relevanttia.

Realismin ja pessimismin välillä on vissi ero.

Realistinen saa olla, mutta ei tarvi olla aina niin kovin pessimistinen ja kaivella ne kaikki negatiiviset puolet esiin. Käy elämä turhan hankalaksi jos miettii koko ajan sitä miten työlästä on, miten uuvuttavaa, raskasta.. Oma asenne auttaa myös arjessa.

että onnea ei tahdo toivottaa vaan pelkästää suoltaa niitä pelolla höystettyjä "totuuksia", niin kyllä asenne on hivenen jo pessimistissävytteinen. kyllä.

Haluaisin vain sanoa yhden asian joka tuli mieleen ketjua lukiessa..En halua masentaa ap:ta mutta sanompa kumminkin. Saahan noita nelosraskauksia enemmän alkunsa kuin se määrä joita nelosina syntyy...Eli viimeksi jos on syntynyt elossa kaikki 4 nelosta -90 luvulla, niin sen jälkeenkin moni on varmasti kantanut alussa neljää sikiötä mutta joko osa on menehtynyt, abortoitu tai kuollut.. :(



Ap:n raskaus on nyt niin pitkällä jo, alussa olisivat varmaan todellaki suositelleet jotain osittaisabortointia. Toivon nyt kuitenkin että kaikki 4 ap:n vauvanalkua selviävät kohdun ulkopuolelle kunnossa :) Ap:nkin kannattaa ehkä varautua henkisesti kaikkeen, jotta osaa nauttia lapsista jos kaikki eivät selviäkkään...Tuli sieltä 1 tai 4, he tarvitsevat iloisen ja rakastavan äidin :)



Missä vaiheessa ap sait tietää olevasi raskaana? Oliko menkat loppuneet? Itse aina kummastelen ihmisiä jotka tajuavat tyyliin viikolla 16 että ovat raskaana. Itse kyllä huomaisin vaikka minkä tohinan keskellä että menkat ovat puuttuneet pari kk...

Niin ap jos saa kysyä, jos kerran vasta sait tietää raskaudesta, miten olet jo kerennyt saamaan kuittia siitä että masu on niin iso? Vai siis saitko vasta tietää että odotat nelosia ja jo paljon aiemmin että olet raskaana?

Onnea joka tapauksessa, oli provo tai ei.

olevansa raskaana juuri hiven ennen synnytystä (täysaikainen)! Siinä äiti oli patistanut lähes täysikäisen tyttärensä lääkäriin vatsakipujen yms. vuoksi ja sitten tytär soittikin äidilleen, että onneksi olkoon, sinusta tulee nyt mummi - en muista oliko siis jo supistuksista kyse mutta lapsi syntyi parin vuorokauden kuluessa. Aika huimaa.



Jossain toisessa jutussa oli akateemisesta kolmikymppisestä naisesta, joka huomasi olevansa raskaana vasta kun raskaus oli edennyt yli puolinvälin, olisikohan ollut viikko 23 menossa tai jotain.



No, ehkä jotkut vain eivät huomaa...Jos on kipuja vaikka allergiasta, kuukautiset epäsäännölliset tai niissä kuukausien taukoja jne.

Meillä on nyt 4 vuotiaat kolmoset. Terveitä kuin mitkä. Raskausajasta lähes 2/3 vaimo oli vuodelevossa ja sairaalassa osastolla. Syntyessään lapset olivat 1500 g tienoilla ja aikamoisia kuikeloita. Noin kuukausi leikkauksesta saimme lapset kotiin ja siitä se hillitön vilske alkoi. Neuvona antaisin että varautukaa väsymykseen, hommatkaa apua, vaatikaa kunnalliselta puolelta edes jokunen tunti viikossa apua, tarvittaessa ostakaa apua yksityiseltä, pyytäkää sukulaisilta apua. Muuten tulee noutaja. Ja tietysti isä ottaa kaikki mahdolliset vapaat. Meillä ensimmäiset 6kk kummatkin vanhemmat oli kotona, saatiin jonkin verran kunnallista apua ja lähellä asuvat isovanhemmat olivat apuna, silti väsymys oli aivan älytön. Kaikesta kuitenkin selviää.



Aika menee nopeasti ja nythän tämä on jo pelkkää juhlaa. Inhottavinta vauva-ajassa oli se ettei siitä kerinnyt nauttia, se oli pelkkää raatamista. Vasta noin vuoden jälkeen tuntui että raatamisen sijaan tuli iloiset hetket ja kaipaaminen kotiin lasten luo. Ennen sitä tuli vain helpotus kun pääsi hetkeksi kotoa pois.



M36

Olipas tämä jakanut mielipiteitä suuntaan ja toiseen....



Tietenkin olemme varautuneet kaikkeen, pahimpaankin, mutta toivomme kyllä parasta,ja haluamme ajatella tämän positiivisesti.



Ihmettelitte, etten ollu heti huomannu olevani raskaana. Siis sain kyl tietää jo aiemmin että pikkuinen on tulossa, nyt sitten vasta et ei vaan yks, vaan neljä.

Kuittia tuli siitä, että se yks kasvoi niin mahdotonta vauhtia.... :)) En niin typerä ole ettenkö ois aiemmin jo raskautta huomannut:))



Niille, jotka arveli tätä provoksi, hehe, onneksi mulla ei ole niin tylsä ja tyhjä elämä, että ainoa hupini olis provoilla netissä!!!!!!! :D tänne palstalle eksyin ekaa kertaa kun kuulin että pienokainen tulee, ja nyt sitten tulis purkamaan hämmästystäni neljästä.... Mutta onneksi minulla on niin paljon nyt muutakin mietittävää, ettei kiinosta, uskooko joku että neloset on masussa, vai ei :)



Kaikille tsemppaajille kiitokset :)

T ap

sen verran harvinainen tapaus (jos nyt sitten on edes totta)