Mitä kadut eniten kun lapsesi oli aivan pieni?
Mä syytän itseäni siitä etten älynnyt ajatella jatkuvasta nuha- ja korvatulehduskierteestä sen kummempaa kuin että "se nyt kuuluu päiväkotielämään". Kaikki kolme lasta putkitettiinkin pariin otteeseen. Muutettiin hieman myöhemmin muualle ja uudet asukkaat alkoivat oireilla niin pahasti että rupesivat tutkimaan taloa ja sieltähän löytyi vaikka mitä pohjarakenteista. Nyt kahdella lapsesta kolmesta on kuulonalentuma, joka voi liittyä näihin liimakorva ja putkitushässäköihin. Tuntuu vaikealta antaa itselleen anteeksi se, ettei osannut huolehtia omien lapsiensa terveydestä sen paremmin.
Kommentit (7)
kadun etten pitänyt esikoista hoidossa kun kuopus oli vauva. Koko vauva-aika meni ihan ohi kotihissutteluun turhautuneen uhmaikäisen kanssa tapellessa.
Esikoisen vauva-ajasta en kadu mitään, se oli täydellistä.
kaduttavia asiota on tullut vasta siinä kohtaa, kun kuopuskin aloitti koulun.
Olen ihan katkipoikki vauva-ajan väsymyksestä, mutta kaikki piti tehdä itse. Olisi pitänyt vaan hoidattaa vauvaa tai kotihommia muilla eikä vetää itseään piippuun. Siivooja palkattiin kun lapsi oli melkein 2v. Tosi järkevää. Isovanhemmistakaan ei ole juuri mitään hyötyä kun eivät ole tottuneet olemaan lapsen kanssa.
ja en olisi millään jaksanut sadatta kertaa kieltää tekemästä jotain, joten laitoin hänelle valjaat ja kiinni kaapinoven kahvaan ja annoin siinä olla "jäähyllä" kiljumassa ja huutamassa että sain olla rauhassa.
että olin niin "mutta kun MINÄ". Lapsiparka.
Lapsen sairastelukierre katkesi muuttoon. Mutta eniten kadun sitä, etten antanut lapselle ensi kuukausina korviketta vaikka minulla selvästi tuli niukasti maitoa (esim.en nähnyt maitoa koskaan/pumppaamalla sainn.10ml kerralla). Vauva kasvoi tasaisella 0-käyrällä, mutta oli tyytymätön ja kanniskeltava ja itse puhki jatkuvasta yöheräämisestä. Pelkään tämän vaikuttaneen pitkälle minun ja lapsen vuorovaikutukseen koska hän leimaantui suotta ns.vaativaksi vauvaksi ja myöhemmin lapseksi.
Nyt kun molemmat on jo isompia, toinen ekalla ja toinen tokalla, niin harmittaa, etten sillon ottanut sitä hyppyä oravanpyörästä. Nyt arkea sanelee liiaksi jo lasten koulu ja harrastukset. Oma urakin on edennyt ja päivät pidentyny ja vastuut kasvanu. Esimerkiks täysin vapaa sunnuntai on haave vain. Viimeistään illalla pitää valmistella sunnuntaina jo maanantain paltsut ja muut tehtävät.