Onko Katie Holmesin ja Tom Cruisen vanhemmuus ihan hukassa?

Suris Scientologin oppien mukaan. Lapsi päättää melkein kaikesta.

ole koskaan halunnut pukeutua roolivaatteisiin tai meikata äidin meikeillä?



Ai niin, Nico-petteri ja Adele-Jasmiina käyttää Lingon ja Blåbärin tai Me & I:n käytännölisiä ja ihania vaatteita ja MINÄ ne valitsen. Sitten te ihmettelette, miksi ne ei teineinä osaa itse päättää mitään eli on pissiksiä ja makaa koneellla.

luultavasti teininä jo narkkari tai vastaava "hulivili"...

on halunnut leikkiä roolileikkejä mutta meillä on tehty selväksi mitä on rooli ja mitä todellisuus eli ikinä kuuna päivänä ei mun 3-5v kulkisi ihmisten ilmoilla korkkarit jalassa ja meikit naamallaan! Sitähän tuo Suri tekee harva se päivä kun käyvät mamman kanssa ostoksilla. KARMEAA!

Eikö teidän lapsenne ole koskaan halunnut pukeutua roolivaatteisiin tai meikata äidin meikeillä?

Kyllä uskon, että tajusit mistä on kyse. Ei mistään satunnaisesta roolileikistä. Mutta aina pitää vängätä.

ikinä kuuna päivänä ei mun 3-5v kulkisi ihmisten ilmoilla korkkarit jalassa ja meikit naamallaan! Sitähän tuo Suri tekee harva se päivä kun käyvät mamman kanssa ostoksilla. KARMEAA!

Eikä minun! Eikä 5-vuotias tyttäreni pääharrastus olisi vaatekaupoissa kulkeminen kanssani ja stailaus, meikit, 100 000 dollarin edestä kenkiä kaapissa jne.... Sairasta "kasvatusta"! ;(

Hittoako sitä lehtien välityksellä voi sanoa toisten kasvatuksen onnistumisesta. Minä tykkäsin viiden vanhana huulipunasta ja itkupotkuraivarit tuli, jos en saanut laittaa sitä kauppaan tai juhliin mentäessä. Kouluaikana meikit eivät kiinnostaneet lainkaan, aloitin naamani maalaamisen uudestaan vasta lakkiaisten jälkeen. Mielestäni kasvoin kuitenkin "ihan normaaliksi".

kuin pienen tytön roolileikeistä!Sairasta tuo on! Kuka helvetti antaa pienen lapsen kulkea edes korkkareissa nehän ovat todella epäterveelliset kengät lapselle...ja meikit naamassa kaupoissa hyi hitto!

Hassun näköistä, kun tyttö vimpan päälle puettuna ja itse kulkee shortseissa

ja omasta mielestä eniten järkyttävää se, että Suri päättää itse. Siis sitä turvattomuuden tunnetta kun ei ole isää tai äitiä mitenkään valvomassa, antavat vaan. Oma tyttäreni on 9v. Ei hän saa päättää, joskus voidaan jostain keskustella. Mutta lapsi ei tarvitse sellaista valtaa että päättää itse ihan kaikesta. Lapsen mieli ei sitä kestä. Seuraavaksi Suri saa varmasti blondata hiukset ja laittaa silikonit.

sallittua. Suomessa normaalin älyn omaavat vanhemmat varmaan ymmärtävät rooli/ulkona ym. pukeutumisen eron.



No julkuilla on omat elämänsä ja täytyy myöntää, että en ole kateellinen. Lapsia käy sääliksi, mutta jos tuollaista elämää elää lapsuudesta saakka niin se on heille varmaan ihan normaalia.



Ko. lapset varmaan nauraisivat meidän lasten tuulipuvuille ja meidän lapset niille korkkareille:)

pukeutumisestaan, meikeistään, hiuksistaan jne. Tyttö on nyt 18v, pukeutuu klassisen tyylikkäästi (jos nyt tällaista termiä on olemassa tuossa iässä, joka tapauksessa asu on aina ns. siisti), hiuksissa muutama "aurinkoraita" eikä tatuointeja tai lävistyksiä ole. Tyttö on ihan tasapainoinen ja mukava, menestyy koulussa ja on kavereitakin.



Lapsi ei mene rikki siitä, että saa kokeilla huulipunaa tai menee kauppaan pukeutuneena Lumikiksi (kuten meillä on kauan sitten tapahtunut). Eikä lapsi mene rikki siitäkään, että saa päättää, miltä näyttää. Rakkaus ja rajat ovat jotain ihan muuta kuin äidin määräys, että päiväkotiin pitää laittaa pinkki Hello Kitty -kokonaisuus sen sijaan että lapsi saisi siniset housut ja collegehupparin.

Surin elämässä taitaa olla se, ettei hänelle aseteta mitään rajoja. Lapsi tarvitsee turvalliset rajat, sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä kanssa ja LAPSUUDEN. pettymyksiä, niistä selviytymistä, tiukka "EI" vanhemmilta - normaalia elämää! Hän tarvitsisi kipeästi ihan tavallisen lapsuuden leikkeineen, ystävineen, ikäisensä tasolla olevine puuhineen.



Häntä kuljetetaan sen sijaan yksityiskoneella paikasta toiseen kantaa retuutaen, korkokengät ja meikit naamassa. Amerikkalaisissa lehdissä on paljon juttuja siitä, miten yksinäistä ja eristettyä lapsuutta hän viettää, ei ystäviä, ei mitään tavallista kanssakäymistä muiden lasten kanssa. Jumpassakin hän käy yksin: mukana äiti tai isä ja tehtävään palkattu jumppari, ei muita :(



Joskus tulee tunne kuin häntä järjestelmällisesti kasvatettaisi suuntaan, josta on vääjäämättömänä seurauksena vaikeat mielenterveysongelmat :(

Kuinka tosissaan ihmiset ottavat roskalehtien juorujutut ja puhuvat jostain Suri Cruisesta kuten siskon tytöstä puhuttaisiin. Tuskin kukaan muu kun oikeasti läheisesti ko perheen tunteva voi ottaa kantaa miten lastan kasvatetaan. Ja mitä jos vaikka Suri leikkii usein muiden superjulkkisperheiden vesojen kanssa paparazzeilta piilossa? Kyllä meistäkin saisi upeita kuvia jos paparazzit roikkuisivat postilaatikkolla; milloin on raahattuu huutavaa uhmista supermies asussa pakkasessa autolle ja milloin on taapero karannut äidiltä niin että mamma pinkoo lasta kiinni todella epämukavissa korkkareissa ja hameessa töihin menossa. Ja jos yksityiskoneella matkustaminen aiheuttaa ahdistusta aikuisena niin mitenkä se tjäääääreborgin pinkeässä istuminen lomalennolla jalostaa vanhemmuutta?

Paljon tärkeämpää kuin millaisia rooli- ja pukeutumisleikkejä lapset leikkivät, on millaista heidän lapsuutensa on muuten.



Jos tietäisi onko lapsella AINA meikit päällä tms. niin voisi päätellä enemmän.



En ole yhtään huolissani noista lapsista.

näillä ole nimenomaan periaatteena se, että sanaa "ei" ei käytetä?