Mikä on "jotain kivaa" perheen kanssa?

Teemme pieniä asioita: lautapelejä, älysellaisia. Hyviä elokuvia, ulkoilua, kieliopintoja yhdessä, yhteistä kokkausta ja leipomista, rauhallista, nautinnollista ja iloista syömistä pitkään ja hartaasti. Lapset ovat kasvaneet kulinaristeiksi ja rakastavat hidasta ruokaa. Ennen kaikkea meillä kaikilla on avoimet ja hyvät välit, puhumme keskenämme kaikesta. Se vaatii päivittäistä työtä, joka aloitettiin lasten syntyessä.



Yhdessäolosta ei voi tehdä väkisin ja ykskaks kivaa; miehesi pitäisi miettiä, mitä hän eripuraiselta sakiltaan haluaa. Näyttäisi siltä, että olette liian monta vuotta laiminlyöneet toinen toisenne, ettekä enää osaa luontevasti olla yhdessä. Ehkä teillä ei ole edes yhteisiä puheenaiheita?



Jatkakaa samalla linjalla, niin joko ukko lähtee tai sinä. Parisuhdekaan ei toimi ilman kommunikaatiota; toisen "näkeminen" iltaisin pari tuntia ei korvaa yhdessä olemista, elämistä ja tekemistä.



Miettikää, mitä suhteelta ja perhe-elämältä haluatte. Käykää perheneuvolassa tai perheasiain neuvottelukeskuksessa juttelemassa, ehkä teidät vielä voidaan pelastaa. Päätyminen avioeroperheeksi sadantuhannen muun samanlaisen sekaan yrittämisen puutteessa on nolo homma etenkin lasten kannalta.

kylpylässä, Heurekassa, Turun linnassa, luistelemassa, ulkona syömässä, elokuvissa tai katsotaan jokin kiva leffa kotona, pelataan lautapelejä, kootaan palapeliä, käydään pyöräretkellä.



Tukholman reissut laivamatkoineen ja hotelliyöpymisineen taitaa olla meidän suosikki. Kaikki muukin matkailu on kivaa perheen kesken. Matkat voivat olla lyhyempiä tai pidempiä. Viime kesänä teimme esim. automatkan High Chaparaliin, Kolmårdeniin, Astrid Lindgrenin maailmaan, Legolandiin ja Kööpenhaminaan.

käydään jossain museossa/elokuvissa/teatterissa jne. Uimahallissa, potkimassa jalkapalloa, pelataan lautapelejä/Wiitä, matkustellaan, eväsretkellä, kalassa, sienessä, onhan noita vaikka mitä.

että jos oikein yritetään viettää hemmetin kivaa ja lähdetään vaikkapa huimalaan, museoon tms niin persiilleen menee.kireää on. Mutta kaikista rentouttavin ja leppoisin aika perheen kesken on usein sunnittelematon.Esim.lauantaina kun mies laittaa ruokaa, on ulkoiltu ja kaikki on tyytyväisiä.Otetaan oluet ja limut ja sit ruuan jälkeen dvd lapsille.Illalla saunaan ja lautapeliä tai hauskoja kotivideoita. Tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan on meidän parhaat hetket.Miehesi ehkä toivoo juuri näitä erityisreissuja jonnekin, missä ei joka päivä käydä.Käykää jossain poikkeavassa paikassa toisinaan, kyllä sitten taas jaksaa kotiarkea.

mies haluaa sellaista kivaa yhteistä fiilistä, että nyt ollaan perhe yhdessä ja ollaan onnellisia. Ja tolla kaavalla se ei ikinä toteudu. En usko, että se miehelläkään tekemisestä on kiinni ja siksi ei osaa sanoa, että mitä kivaa pitäisi tehdä. Haluaisi vaan, että kaikki on oikeesti siinä läsnä.



Esim. mennään yhdessä kirjastoon ei ole sitä, jos kirjaston ovesta astuttua jokainen menee eri puolille etsimään omia kirjoja ja automatkat tapellaan tai ollaan hiljaa.



Retki jonnekin ei ole sitä, jos sinne mennään niin, että aikuiset on lähinnä kuskin roolissa ja tiuskii paikan päällä toisilleen vahdi sä nyt tota ja mä hoidan tän tms.



Uskoisin siis, että miehesi kaipaa sitä sisältöä, mitä teillä ei ole, ja se ei tolla tavalla tulekaan - suosittelen pariterapiaa, ihan tosissani.

lapset laski mäkeä, minä ja mieskin muutaman kerran, mutta pääasiallisesti me tehtiin miehen kanssa lumitöitä, mutta kommentoitiin samalla lasten jokaista laskua. Lapsilla oli ihan älyttömän hauskaa uusien liukureidensa kanssa ja he keksivät laskuilleen nimiä ja tekivät samalla erilaisia temppuja ja tosiaan odottivatkin, että me ollaan koko ajan hengessä mukana. Ja mä mietin siinä, kun nauratti lasten into ja ilo, että onpa taas mukavaa, kun tehdään ja ollaan yhdessä ja on kivaa.



Ja joo, meilläkin tehdään suunnilleen kaikkea, mitä aikaisemmatkin on täällä ehdottaneet.

- uimaan

- museoon, taidenäyttelyyn, konserttiin, elokuviin

- lumilinnaa rakentamaan

- hiihtämään

- luistelemaan

- onkimaan

- pelihalliin

- huimalaan, hoploppiin, huvipuistoon, sirkukseen

- talleille katsomaan hevosia, kotieläinpuistoon

- lentokentälle katsomaan lentokoneita

- suomenlinnaan, sienimetsään, eväsretkelle

- pelataan lautapelejä, xboxia

- pidetään leffailta kotona ja syödään popkornia

- mennään rannalle, pyöräretkelle, geokätköilemään

- ravintolaan syömään, leivotaan yhdessä, käydään hampparilla

parisuhdetta, jossa toinen haluaisi viettää aikaa myös yhdessä, koko perheenä. Ymmärrän hyvin, se minulta puuttui aiemmassa suhteessani, samoin nykyiseltä mieheltäni hänen kertomansa mukaan. Siis kummassakin suhteessa toinen pakeni aina mahdollisuuden tullen omiin harrastuksiin ja perheen kesken oli vain arkea.



Meidän perheessä yhteistä kivaa ovat mm.



ruoanlaitto yhdessä

pelien pelaaminen yhdessä

joka viikko retket esim. grillipaikalle tai merenrantaan, usein myös pitkiä kävelyitä

pyöräily

keilaaminen

kaupungilla kävely

piknikit kesällä

kahvilareissut

kirjastoreissut



ym

mies vaistoaa juurikin sen, ettet halua tehdä yhdessä vaan se on vastentahtoista ja hakee jotain, mitä ei osaa nimetä. Se on se kipinä, mikä puuttuu.

on ihan vaan olostelua ja puuhastelua kotosalla; sisällä tai pihalla.



Tänään "yhdessä kivaa" oli juurikin sitä, että minä kolasin lunta ja lapset huutelivat että "tähän mun kasaan" ja "korkeammalle, äiti!" ja se kun mä naureskelin muksujen ilakoinnille. Mie soli tosin nyt töissä, mutta eihän se yhden puuttuminen estä yhdessäolon kivuutta.



Me siis usein hommaillaan kuka mitäkin kotosalla, mutta aina seuraillaan toistemme touhuja, osallistutaan kommentoimalla tai auttamalla.

Kesällä/syksyllä marjastamassa metsässä ja eväät mukaan

Laavuretki, kävelyä ja makkaraa

mulla kans olis sata kiinnostavampaa tai mielekkäämpääkin asiaa, myös omia kamuja.

Mä niin nautin omastakin ajasta ja omista puuhista. Harrastukset ovat mulle vastapainoa muulle, joten en todella halua jakaa niitä miehen kanssa jota näkee muutenkin päivittäin.

"Myös omia KAMUJA!" Ehehehheeheee.. Ootko joku 15v.?? :D :D

Totta kait pitää olla omia kavereita ja omia juttuja, mutta jos on perhe niin kyllä mielestäni, ihan yhtä tärkeitä, ellei vielä tärkeämpiä, ole ne perheen yhteiset jutut, jotka sitovat teitä yhteen, hoitavat parisuhdetta ja lähentävät teitä lapsiin..

on vaikkapa syksymmällä sieniretket, jos lunta tulisi niin mäenlasku tai muuten vaan pulkkailureissut. Lumiukkojen ja akkojen tekoa ihan vaan kotipihassa ja lumilinnan rakentamista. Uimahalliin menoa tai johonkin mienne lapset haluaa; Pitsalle, Hoploppiin, Museoon, Merimaailmaan tms.

Kotona yhteistä touhua vaikkapa leipomista.

Tai sitten ihan vaan kyläilyä muiden luo :)



Ja on mulla sitä ihan omaakin aikaa, juuri olin kolme tuntia kahvittelemassa ja mies laittoi lapset aa-aa, ihana tulla hiljaiseen kotiin.

käydään yhdessä retkellä, uimassa, kaupungilla (yleensä pakollisia asioita mutta niiden lisäksi käydään esim. kahvilla), jossain kaikkia kiinnostavassa paikassa (esim. Helsingissä eläinmuseo), yhdesäs kävelyllä tai pyöräilemässä, katsotaan joku elokuva, pelataan, tehdään yhdessä ruokaa (esim. pizzaa) jne.

mies vaistoaa juurikin sen, ettet halua tehdä yhdessä vaan se on vastentahtoista ja hakee jotain, mitä ei osaa nimetä. Se on se kipinä, mikä puuttuu.

on ihan järkevää haluta tehdä jotain kivaa yhdessä, ja jos et ole siinä täysillä mukana tai alusta asti hieman ärsyyntyneenä, niin kyllähän se asenne tarttuu lapsiinkin.



Yleensä ainakin hyvän ruoan tekemisen pitäisi olla sellainen, joka toimii kaiken ikäisille. Ehkä grillaamaan tai paistamaan ulos lettuja jonnekin, tai miksei ihan vain syöminen jossain ravintolassa vaihtelun vuoksi?