äitisuhteesta
Muilla tälläistä äitiä. Kun valitan parisuhteestani hälle niin sanoo ettei muillakaan ole sen paremmin, että kuvittelen vaan. Että toisilla mies pettää tai on sairautta jne. Ihan kuin ei olisikaan hyviä miehiä olemassa jotka olisi normaaleja, työssäkäyviä ja ei pettäisi. Hyvännäköiset äitini mielestä pettää kun tulee tilaisuus tai hakkaa tai juo ja sitten muut ovat muita vikaisia.
Kommentit (7)
Yksin kaikkein paras.
Lähinnä haukkuu muitten liittoja. Ihan kuin en ansaitsisi edes hyvää miestä.
voisit puhua parisuhteestassi? Äiti ei välttämättä ole paras vaihtoehto, olette liian lähellä toisianne.
Meillä taas äiti soitti minulle aina (lue: viikottain), kun oli isän kanssa riidellyt eli nyt se teki sitä ja sanoi tätä ja voi että, miten minä olen kärsinyt ja olisi pitänyt lähteä ajat sitten ja sitä ja tätä. Isä on kieltämättä hankala ihminen, mutta vanhempien parisuhde on asia, josta en halua kuulla yhtään mitään. Pikkuhiljaa äiti alkaa uskoa.
voisit puhua parisuhteestassi? Äiti ei välttämättä ole paras vaihtoehto, olette liian lähellä toisianne.
Meillä taas äiti soitti minulle aina (lue: viikottain), kun oli isän kanssa riidellyt eli nyt se teki sitä ja sanoi tätä ja voi että, miten minä olen kärsinyt ja olisi pitänyt lähteä ajat sitten ja sitä ja tätä. Isä on kieltämättä hankala ihminen, mutta vanhempien parisuhde on asia, josta en halua kuulla yhtään mitään. Pikkuhiljaa äiti alkaa uskoa.
olen ollut se likakaivo jolle on omaa miestä haukuttu miten ei ole kotona ja miten sillä on muijia ja kun ei koskaan tee mitään.
Ystävää en viittis rasittaa, kun tuntuu etten koskaan mitään positiivista sano miehestä. Ei varmaaan jaksais kuunnella. Ja jotenkin tuntuu vaan yksipuoliselta valitukselta. Hällä ei varmaan samoja ongelmia tai ei kerro.
Ystävää en viittis rasittaa, kun tuntuu etten koskaan mitään positiivista sano miehestä. Ei varmaaan jaksais kuunnella. Ja jotenkin tuntuu vaan yksipuoliselta valitukselta. Hällä ei varmaan samoja ongelmia tai ei kerro.
[/quote]
oli tosi vaikea avioliitto, keskustelin siitä sekä äidin että muutaman ystävättären kanssa. Äidistä ei ollut tukea, joistakin ystävättäristä ehkä, mutta yllättävä kyllä, että sitten juuri sen ystävättären, joka tuki eniten ja oli yh, kanssa meni välit eron jälkeen, koska koimme että yksinhuoltajuuden kokemus erotti meidät toisistaan. Itse olen huomannut sen, että kun itse avautuu, toinenkin voi rohjeta siihen. Ihmisillä on tarve esittää kiiltokuvaelämää ja harvalla sellainen on.
Ehkä pelkään juuri sitä ystävän menetystä..niitä kun ei paljoa ole. Tai hyviä ollenkaan. =(
kun eka kerran näki: "Oikein mukavan tuntuinne, kohtelias, ihan kivan nälöinenkin, mutta miksi se sun kanssaa haluaa olla." 20v ollaan oltu yhdessä ja 13 naimisissa nyt...