mitä toimintamalleja väkivaltaiselle miehelle?

hän on edelleen lasten kanssa samassa asunnossa?



miksi.



Toimintamalli: potku per***lle ja avaimet pois.

Ei siis ole jatkuvasti väkivaltainen ja on paljon hyviä puolia hänessä. Ei mikään renttu tai luuseri tai mitään. Ns. kunnollinen mies, osallistuu kotihommiin ja kaikinpuolin sellainen ettei vaihtamalla niin vain parane. Ainoana on tämä äkkipikaisuus lasten kanssa. Minuun se ei kohdistu. Lastenkin kanssa on pääosin todella hienosti ja touhuaa ja on ns. hyvä, ellei jopa erinomainenkin isä muutoin.



En yhden pulman takia viitsisi potkia pellolle.



Mutta ei tuo nyt ihan olankohautuksellakaan mene että lyö kun kimmastuu lapsille.



olisiko siis muita ratkaisuja kuin sellaisia joissa häne non oltava perheestä erillään?

lyö pieniä puolustuskyvyttömiä lapsiaan ja sinä olet sitä mieltä että et yhden pulman takia viitsisi potkia pellolle.



No teepä sitten niin että jää sinä asumaan miehesi kanssa ja viekää lapset turvaan asumaan muualle.



Tai pyydä että jatkossa miehesi lätkii sinua silloin kun siltä alkaa taas tuntua.



Mieti miltä tuntuu elää ainaisessa pelossa. Suosittelen kokeilemista niin osaat eläytyä lastesi oloon.



Sinun velvollisuutesi äitinä on huolehtia lapsten turvallisuudesta. Nyt et tee sitä.



Minun ehdotukseni on että asetut itse tästä lähtien hakattavaksi, olethan varmasti fyysisestikin lapsiasi suurempi. Jos nyt kerta teidän perheessä on ok että hakataan.



Tai sitten lapset turvaan ja heti.

Otat yhteyttä perheneuvolaan ja kerrot rehellisesti, missä teillä mennään. Tuon lyömisen pitää loppua nyt - ei enää kertaakaan!!! Kuulostat kammottavalta äidiltä, sinun pitäisi suojella lapsiasi!!!

Kyllä perheen hajoaminenkin vaurioittaa lapsia.



Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta siitä mitä on kun isä on väkivaltainen. Ei sekään kivaa ja osaan eläytyä lapsen rooliin, mtuta toisaalta tiedän myös mistä on kyse ja ettei se nyt ihan maailmanloppukaan ole. Mutta kyllä, haluan tuon väkivallan lapsia kohtaan loppuvan, en hyväksy sitä satunnaisenakaan ja nyt näyttää tihentyneen tapaukset.

asiasta niinkuin se olisi normaalia. Olet itse rikki ja nyt siirrät tuota väkivallan ketjua omiin lapsiisi passiivisena sivustakatsojana. Ymmärrätkö, että SINÄ teet väärin kun annat tuon jatkua? Ota yhteyttä perheneuvolaan, sinun täytyy lopettaa tuo mitä mies tekee lapsille.

Kyllä perheen hajoaminenkin vaurioittaa lapsia.

Ja kyllä, on omakohtaista kokemusta siitä mitä on kun isä on väkivaltainen. Ei sekään kivaa ja osaan eläytyä lapsen rooliin, mtuta toisaalta tiedän myös mistä on kyse ja ettei se nyt ihan maailmanloppukaan ole. Mutta kyllä, haluan tuon väkivallan lapsia kohtaan loppuvan, en hyväksy sitä satunnaisenakaan ja nyt näyttää tihentyneen tapaukset.

mieshän näkisi omin päin lapsia. Kuka silloin menisi tilanteisiin väliin? Nyt sentään pystyn minimoimaan sen ajan minkä mies on lasten kassa kahden.



Ja onhan tämä raskasta ja hankalaa näinkin, mutta pitkässä juoksussa ajateltuna lapsethan ovat vain hetken pieniä, joten jos nyt jollain saisi miehen muutamaksi vuodeksi jotenkin itsensä hillitsemään, niin ongelmavaihe alkaakin olla ohitse.



Ja todellakin, kyse on vain siitä ettei kestä pieniä lapsia, ei ole muille aggressiivinen ja lapsillekin vain satunnaisesti.



Joku apu/tukimuoto muutamaksi vuodeksi hänelle voisi olla hyvä juttu, mutta jos se tarkoittaa aina automaattisesti sitä ettei voi elää perheensä kanssa, niin aika raju on meininki.

Voi hyvät hyssykät, sinä olet uskomaton.



Sinusta on ihan soveliasta että lapsiasi hakataan.

Luulisi että sinun taustoillasi (kerroit että sinua itseäsikin on lyöty lapsena), olisit erityisen tarkka lastesi koskemattomuudesta.



Tiedoksesi vaan että kyllä se on lapsille maailmanloppu jos isä hakkaa ja äiti sallii sen.

että ap on väkivaltaperheestä itsekin.

Hänhän puhuu miehestä uhrina. Mies joutuisi eroon perheestään, se olisi rajua meininkiä jne.



Uhrit ovat LAPSET, ei se aikuinen ällöttävä kusipää miehesi joka ei osaa hillitä itseään vaan lyö lapsia.



Ja sinä olet ihan yhtä syypää ja ällöttävä ihminen kun et estä sitä. Taidat vaan olla kiitollinen kun iskut eivät kohdistu sinuun.



Te ette ansaitse lapsianne. Kumpikaan.

Lasten etua ajattelen.



Erotapauksessahan mies näkisi lapsia. Kuka silloin katsoisi miten hän lasten kanssa on?

Kuka silloin tasoittaisi tilanteet ja estäisi niiden kehittymisen?



Silloinhan lapset olisivat joka toinen vkonloppu hänen armoillaan. Sitä en lapsilleni toivo.



Nyt sentään mies on mahdollisimman vähän lasten kanssa kahden ja arvioin aika pitkälle tilanteita että milloin voi olla ja milloin ei, eli jos on hermo hällä pinkeällä, niin en juurikaan jätä lapsia kahden kanssaan.



Niin ja mies todellakin puuhailee lasten kanssa ihan mukavasti ja on ns. hyvä isä. Ainoastaan aggression hallinta pettää satunnaisesti ja silloin on hyvä kun on joku joka menee tilanteeseen ja tasoittaa sen niin mitään ei käy kenellekään.



Eron sattuessa lapset menettäisivät nämä hvyät hetket isänsä kanssa ja olisivat kerran kahdessa viikossa viikonlopun hänen mielialansa armoilla.



Todellakin siis lasten etua ajattelen ja näen vaivaa heidän etunsa eteen.



Eli jos jollain on joku muu näkökulma ja ratkaisumalli kuin ero, niin mieluusti kuulisin. Onko jotain aggre-isien ryhmiä tms. olemassa? Vai pitäisikö mieheni hakeutua sellaiseen kertomatta mihin aggre suuntautuu, niin ei olisi sitä pelkoa että joutuisi lapsista erilleen?

http://www.jussityo.fi/

tuollaiselle isälle tapamiset järjestetään valvottuna.

Ohjaan miestä ottamaan yhteyttä johonkin tuon tyyppiseen tahoon, näkyvät olevan kiinnostuneita auttamaan aggren hallinassa myös ns. ennaltaehkäisevästi, joten miehen ei tarvitse kertoa että on menettänyt malttinsa ellei itse niin halua. Ns. viralliset tahot on säästetty niin niukoille, että jotain dramaattista pitää tapahtua ennenkuin sitä kautta mihinkään pääsee, ei mitään ns. ennaltaehkäiseviä mahdollisuuksia.



Mitä eroon tulee, niin eipä niitä tapaamisia valvottuina järjestettäisi ihan vain sillä perusteella että "äitiä huolestuttaa".



Vihan hallinta jos saadaan miehelle kuntoon niin meillä on perheenä asiat ihan hyvin. Ja tosiaan joku ihmetteli sitä ettei käy mun päälle. Mies ei ole ns. "yleisesti aggressiivinen" vaan nimenomaan pieniä lapsia kohtaan vain ja kun lapsi kasvaa, kasvaa miehen itsehillintäkin. Tämä on nähty. Ongelma siis menee ohitse muutamassa vuodessa, pikkulapsiaika on onneksi niin lyhyt.

-kirja taitaa käsitellä irti pääsemistä väkivaltaisesta kasvatusmallista? Se malli tulee siis jostain takaraivosta, aivot ovat pimeän tunnekaappauksen vallassa, ja pelkkä päätös käytöksen muuttamisesta ei riitä, vaan uusien mallien käytännön harjoittelu. En ole lukenut kirjaa, mutta olin kerran yhden neuropsykologin pitämällä luennolla aiheesta. Uskon täysin kuulemiini asioihin, sillä itse kamppailen sen kanssa, etten huutaisi lapsille hermostuessani, kuten äitini teki.

mallista. Hoitakoon mies itse hoitonsa ja sitten kun pää on (ehkä) kunnossa, niin valvottuja tapaamisia.

lyhyt??? Lapselle se on helvetin pitkä ja tulevaisuuden kannalta todella ratkaiseva. Taitais olla hoidon paikka sullekin - sen verran sekaisin tunnut olevan. Mies on "vain pieniä lapsia kohtaan aggressiivinen". Siis oikeesti...

Kun lukee lisää noita AP:n tarkentavia viestejä, niin uskotavuus haihtuu kokonaan.



Vähän kyllä menee sellaisen jutun puolelle, josta itselläni ei riittäisi sydäntä alkaa trollaamaan... Moni ihminen tällä palstalla ihan oikeasti ahdistuu kun kuvittelee tätäkin viestiä todelliseksi tilanteeksi. Vaikea kuvitella, että joku siitä oikeasti kicksinsä saa.

Tunnistaa ja tunnustaa ongelmansa ja on sitä mieltä juuri että se vain "tulee jostain" vaikka kuinka on päättänyt ettei voi antaa maltin pettää.

nimen omaan se, että toinen vanhemmista sulkee silmänsä siltä tai vähättelee sitä ap:n lailla. Tervetuloa oikeaan maailmaan...

lyömätön linja

mitenkäs se järjestetään se ero niin että on ne valvotut tapaamiset?



Ihanko vaan mun huoli äitinä riittää siihen että näin toimitaan viranomaisten puolesta?