Lue keskustelun säännöt.
Te joiden murkkuikäinen lapsi on harrastaa vaikka urheilua,
08.09.2011 |
koetteko, että satsaus on kannattanut? Siis siinäkin mielessä, että lapsella on iltaisin ja viikonloppuisin muutakin tekemistä, kuin notkua kaduilla tai luuhata epämääräisessä seurassa.
Kommentit (14)
Viikonloppujen pelireissut vie kuitenkin sitä notkumisaikaa.
että nykyään sitten pelireissuja on joka viikonloppu, mutta mun nuoruudessani niitä ei ollut kovin usein, joten riitti hyvin aikaa notkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kilpailumatkoja ei ole edes joka kk. harjoitukset on arkisin. Ehtii kyllä muutakin.
Viikonlopun pelireissuihin ei sitten kuulukaan mitään "notkumista" - on niitä pelejä krapulassakin voitettu.
Viikonlopun pelireissuihin ei sitten kuulukaan mitään "notkumista" - on niitä pelejä krapulassakin voitettu.
ja kaikissa noissa suuremmissa urheilutapahtumissa oli aina ainakin pari kännäysiltaa.
Viikonlopun pelireissuihin ei sitten kuulukaan mitään "notkumista" - on niitä pelejä krapulassakin voitettu.
ja kaikissa noissa suuremmissa urheilutapahtumissa oli aina ainakin pari kännäysiltaa.
Kuka niille viinat hommaa, huoltajat vai valmentajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonlopun pelireissuihin ei sitten kuulukaan mitään "notkumista" - on niitä pelejä krapulassakin voitettu.
ja kaikissa noissa suuremmissa urheilutapahtumissa oli aina ainakin pari kännäysiltaa.
Alaikäisillä vai? Kuka niille viinat hommaa, huoltajat vai valmentajat?
tietenkin etukäteen sitä kautta kuin nyt yleensä viinat hankittiin, eli kuka mitenkin. Mä haetutin puliukoilla tai joskus jonkun kaverin vanhempi sisarus haki.
lasten harrastuksiin, kun lopputulos on aina sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei siis kannata haaskata aikaa ja rahaa lasten harrastuksiin, kun lopputulos on aina sama!
näkee harrastuksen ainoana tehtävänä pitää lapsen poissa notkumasta kaupungilla, niin ei varmaan kannata. Jos näkee harrastuksilla olevan muitakin tehtäviä, niin ehkä sitten kannattaa.
Eikä kaikki teinit halua ryypätä ja notkua, harrastuksista riippumatta.
Ja kyllä, koen harrastuksen erittäin hyväksi asiaksi. Kyllä se minusta vie hyvinkin aikaa pois turhalta kylillä notkumiselta, kun käy harkoissa kolmena arki-iltana viikossa (matkoineen 2,5-3 tuntia). Just ehtii ennen harkkoihin lähtöä tehdä läksyt ja syödä, harkoista tulee suoraan kotiin. Kisareissuja on aktiviikaudella pari kertaa kuussa ja kyllä siellä on sen verran vanhempia mukana, että käytös on asiallista. Tästä kunvielä kasvaa, harkkojen oheen tulee lisää muita oheisharjoitteita, joten varmasti tarve turhaan notkumiseen on paljon pienempi kuin harrastamattomilla kavereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pelimatkoilla huikkailtiin. Varsinkin lätkäpojat sitä harrastivat. Ja suurin syy oli varmaan se, että pelimatkoilla saivat olla ilman "valvontaa", koska esim. 15-v ei tarvitse sitä isää/äitiä mukaan vert. pienemmät kiekkoilijat, ja ne pari valmentajaa eivät pysty koko porukkaa "vahtimaan", ja veikkaan etteivät edes halunneet pahemmin kyttäillä mitä joukkue puuhaa.
Lisäksi isommissa turnauksissa oli myös "turnausdisko" (puhun nyt koripallosta) ja ei tuolla kukaan huikkaillut, mutta oli hyvä hetki pujahtaa vähän muualle kun kaikki olettivat että tuolla ollaan.
Toki jos harrastaa jotain yksilölajia niin tuskin kisamatkoilla paljon huikkailee(?) mutta jokainen voi kuvitella lauman teinejä "ilman valvontaa" niin kyllä sitä kaikkea sattuu ja tapahtuu. Jos majoittuminen hotellissa, niin ei se valmentajakaan voi JOKA huoneessa olla LÄPI yön valvomassa, on helppo libahtaa omille teille/pitää pienet bileet.
kuin että teini haahuilee epämääräisissä, tuntemattomissa porukoissa pitkin lähiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia että etenkin lätkän- ja futiksenpelaajat juovat jopa enemmän kuin harrastamattomat ikätoverinsa siinä 15-17-vuotiaina. Lähinnä kai siksi että joukkuehenki saa nekin ottamaan jotka ehkä muuten ei jois. Telinevoimistelu on ehkä eri juttu :-).
Mun teini tuskin dokaisi kaduilla vaikkei harrastaisikaan ja pikemminkin koen niin, että onneksi treenit on vain kolme kertaa viikossa. Täytyyhän nuorellakin olla vapaa-aikaa ja mahdollisuus tavata muitakin kuin joukkuekavereita. Harrastus on minusta hyvä ensinnäkin koska se lisää liikunnan määrää - tämänikäisillä kavereiden kanssa oleilu ei enää ole yhtä liikunnalista kuin ennen vaan paljon vaan maleksivat ja juttelevat. Lisäksi se on opettanut itsenäisyyttä ja vastuunottoa ja laajentanut sosiaalisia ympyröitä. Ja tietysti kun poika on lajissaan aika hyvä, se nostaa itsetuntoa ja mitä ilmeisemmin myös statusta koulussa.
kuin että teini haahuilee epämääräisissä, tuntemattomissa porukoissa pitkin lähiöitä.
kun ilmeni, että hänkin haluaisi tyttäreni tavoin harrastaa ringetteä, mutta äiti ei suostu, "kun siihen pitäisi olla kaikkia varusteita". Tietääkseni perhe ei ole mikään köyhimysperhe.
vaan tästä mieleen, että kyllä ainakin mun nuoruudessani urheilua harrastavat teinit notkuivat meidän muiden epämääräisessä seurassa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei se urheiluharrastus poista teinien halua tehdä jotain muutakin.