Olen huono äiti!

kuulostat ihan itseltäni kun olin ensimmäisellä komanneksella raskaana ja esikoinen oli silloin n.2v. neuvoja ei juuri ole mutta kokeile b- ja c-vitamiini lisää. auttaa ainakin siihen väsymykseen

En ole raskaana. En osaa sanoa mistä tämä väsymys johtuu.



ap

ei se tee susta huonoa, vaan inhimillisen. Onko paikkakunnallasi avointa päiväkotia/kerhoa, jonne lapsen voi viedä muutamaksi tunniksi viikossa? Omalla kohdallani helpotti ihan tosi paljon, että sai vain joko nukkua tai tehdä jotain virkistävää. Auttaa, kun tietää että vaikka nyt väsyttää,niin päivän tai kahden päästä saa olla hetken rauhassa.



Minulla siis oli myös tuollainen väsymisjakso, mut se oli enemmän henkistä väsymistä; aina joku iholla, koko ajan, ja päivästä toiseen aina samat rutiinit. Auttoi heti kun pääsin edes hetkeksi irti lapsesta.

ja keksiä jotain hauskaa? Itseäni se uuvutti (oman äidin perintöä, muistoissani äiti leikki meidän kanssa ihan upeita juttuja :). Kun aloin ottaa rennommin ja vain oikaisin lapsen kanssa lattialle tekemään sitä, mitä hänkin (esim. rakentaa legoilla, ajelee autoilla) ilman mitään suurempaa juonellista leikkiä niin kotona olosta tuli paljon helpompaa!



Mutta yritä saada omaa aikaa + hankalissa tilanteissa yritä nähdä asian hauska puoli, jos voit. Itseäni on auttanut sellainen ironinen suhtautuminen kotiäitiyteen + yritän vääntää vitsiä tilanteista joissa lapsi ei tottele ja yleensä lastakin alkaa naurattaa.



Unta ja liikuntaa sinun pitäisi kyllä saada. Jos mahdotonta järjestää, yritä ainakin syödä mahdollisimman hyvin (hedelmiä, marjoja, tummaa leipää). Se auttaa yllättävän hyvin.



Voimia! Et ole huono äiti!

Kyllä, kokoaika olin keksimässä kaikkea kivaa touhuttavaa. Voiko se tosiaan olla siitä, tämä väsymys? Täytyy ottaa iisimmin ja katsoa vain kun lapsi leikkii. Rakastan katsoa kun lapsi leikkii hymyssä suin, saa lämpöisen ja iloisen tunteen.



Ulkoillaan vähintään sen 2krt päivässä. Että raittiin ilman puutosta tämä ei ainakaan ole.

Mutta tämä väsymys on vaan sanoinkuvaamattoman kauheaa ja voimia vievää, että en kykene tai jaksa keskittyä lapseen ..

Minun vauva on reipas 8 kk ja on päiviä että tekis mieli vaan raivota. Tänään esim. :( Vauvalle tulossa etuhampaat ja voi jessus sitä kitinän määrää. Eikä millään rupea päikkäreille..



Oon haaveillu toisesta lapsestakin mutta en ansaitse sitä joten yritän kunnialla kasvattaa tämän yhden. :(

että minua se kyllä väsytti se monimutkaisten leikkien keksiminen. Yritän kyllä keksiä niitä vieläkin ja tunnen suurta tyydytystä kun onnistun tempaamaan lapsen mukaan johonkin kivaan leikkiin, mutta olen hellittänyt niin että voidaan tosiaan välillä tehdä jotain "monotonistakin" ja minua se todella helpotti.

Luulen, että näin on lapsellekin parempi, pieni mieli lepää välillä ja prosessoi niitä intensiivisempiä juttuja + lapsi oppii tuottamaan itsekin ideoita ja leikkejä. On arvokasta myös olla vaan yhdessä ilamn että tehdään koko ajan jotain.

Mutta tuo oli sellaista henkistä väsymystä mitä mulla oli. Jos olet ihan fyysisesti uupunut niin kannattaisi varmaan tarkistaa rauta-arvot jne.

t. 4 (kai)

Kyllä, kokoaika olin keksimässä kaikkea kivaa touhuttavaa. Voiko se tosiaan olla siitä, tämä väsymys? Täytyy ottaa iisimmin ja katsoa vain kun lapsi leikkii. Rakastan katsoa kun lapsi leikkii hymyssä suin, saa lämpöisen ja iloisen tunteen.

Ulkoillaan vähintään sen 2krt päivässä. Että raittiin ilman puutosta tämä ei ainakaan ole.

Mullakin on ollut uupumusta, enkä jaksanut lapsen / lasten kanssa olla ollenkaan. Syynä oli masennus, identtiteettihäiriö... Aloitin opiskelut, 5-6 vuoden tauon jälkeen (äitiysloma ja hoitovapaa, työttömyys) aloitin iloisena, ja nyt on mennyt kuukausi, ilo on taas mennyt. Meillä on varmaan eri syy ja tilanne, mutta kuitenkin... Vaadin itseltäni jaksamista, mutta sitten lastensuojelu puuttui asiaan ja suositteli että lapset olisvat hoidossa edes puolen päivää. Mun oli vaikea luovuttaa, koska olin kotona, niin lasten on hyvä olla kotona myös. Mutta vanhempien voimavarat ovat myös tosi tärkeitä lapsille. Pikkuhiljaa sulattelin asiaa ja annoin lasten mennä hoitoon 4-5h/pv joka päivä, puolisen vuotta, sitten pystyin sopimaan pitemmän ajan. Harmittaa kyllä vieläkin, ettei voi nähdä lasten kehittyvän joka hetki. Mutta he ovat jo aika isoja nyt, 6v ja 4v. Uudet tuulet alkavat! Kumpikaan meistä ei olla huonoja äitejä, vaikka välillä saattaa hermostuttaa tm. Tämä on hyvä paikka saada kuulla toisten ajatuksia ja voi saada tukea jollain tapaa. Tsemppiä kaikille vanhemmille! :)

ja kertoo, että niin minäkin yritin antaa lapselle yhtä paljon kehittäviä virikkeitä kuin mitä kuvittelin päiväkotilapsien saavan (nyt kun tiedän paljonko siellä päiväkodissa on oikeasti sitä "kehittävää virikettä" niin naurattaa oma alemmuuskompleksi...). Joka päivä järjestin jotain hauskaa ja kehittävää, ja koska minulla on samanhenkisiä kavereita, niin yhdessäkin toteutimme vaikka mitä projekteja.



Mut ongelma tuli siitä, että suhtauduin kotona olemiseen kuten työhön, eikä kukaan jaksa olla aina töissä. Aina jos koin etten ole lapselle kovin hyvä äiti, tuli hirveä morkkis ja tsemppasin vaan enemmän, vaikka ratkaisu ois olla vähän armollisempi itselle ja antaa pienten murheiden olla vaan.

Eihän tuollaista jaksa sekoamatta, kun ei päivässä ole edes lakisääteistä lounastaukoa, jolloin ei tarvitse olla läsnä lapselle. Minua nimenomaan väsytti se jatkuva läsnäolo ja se että koin olevani vastuussa lapsen hyvinvoinnista ja onnesta 24/7. Hullultahan se tuntuu, että lapsen hoito ja viihdyttäminen muka ois noin raskasta, mut kyllä se vaan joskus on.



Olen siis vieläkin kotona koska meillä on toinenkin lapsi, mutta otan paljon, paljon rennommin. Joka päivä teen isomman lapsen kanssa jonkun hauskan projektin (nyt rakennetaan lähikaupan pienoismallia, ja aina kaupassa käydessä katsotaan mitä kaupassa on, ja sitten kotona rakennetaan se siihen kauppaan ja lapsi leikkii sillä taas pitkän aikaa) ja se on tärkeää, jotta isompi lapsi saa hetken aikaa vain minun kanssani. Ja minä tykkään askarrella. Mut muuten lapsi saa keksiä omat viihdykkeensä, eikähän tuo näytä vahingoittuneen.



Jos ihan rehellinen olen, niin harmittaa ettei pienempi pääse mukaan kaikkeen sellaiseen hauskaan mitä isompi, koska ei minulla ole paukkuja kahden kanssa mitään häppeninkejä järjestää. Parempi kuitenkin näin kuin ylikierroksilla käyvä äiti.

Mä väsähdin vauvan kanssa siinä 7kk kohdalla. Suun ympärillä oli jotain ihottumaa. Menin lääkärille ja lähdin sieltä aikamoisen lääkearsenaalin kanssa. Antibioottia plus muita rasvoja. Olin ollut kiepä jo kauemmin mutta en vain huomannut sitä. Kun lääkesatsit oli otettu niin voimat palasi.

Edes osapäiväiseksi.

En usko että sairas olen, tai mistä sen tietää? En ainakaan tunne niin. :)



Mukava kuulla muiden ajatuksia ja kertomuksia. Toivon, että tämä on vain ohi menevää. Jos ei täytyneen tosiaan mennä katsomaan veriarvot ja muut.

Tulin paremmalle tuulelle, kiitos teidän!



ap

Tämä ei johdu siitä, etten jaksaisi lasta ollenkaan, tykkään touhuta lapsen kanssa. mutta tää väsymys, mistä lie johtuu, vie voimat. eli töissäkin on tuskaa olla kun tekisi mieli päästä vällyjen väliin.