Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää erästä taaperon äitiä!
06.09.2011 |
Lapsi on nyt 1,5-vuotias, mutta tämä alkoi heti kun lapsi syntyi. Äidin kanssa ei voi enää jutella mistään jos lapsi on läsnä, koska hänen pitää jatkuvasti huomioida lasta täysillä ja silloin ei voi puhua toiselle aikuiselle eikä kuunnella aikuisen juttua vaan keskustelu on keskeytettävä. Ja tämä tapahtuu muutaman minuutin välein koko vierailun ajan. Lapsen asia ei ole kovin akuutti koskaan (että olisi loukannut itsensä tai sotkenut vaippansa), ihan vain toimittaa jotain lelua äidilleen tms.
Miksei lasta voi vieraiden läsnäollessa huomioida ja huoltaa "toisella kädellä" siten, että samalla jatkaa juttua aikuisen kanssa? Kotiäitinä hänellä olisi kuitenkin loput yli 99% ajastaan mahdollisuus antaa lapselle jakamaton huomio.
Ei huvita enää tavata häntä ollenkaan, kun keskustelusta ei tule yhtään mitään.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, tai osaisiko joku puolustaa tuota äitiä?
Kommentit (21)
tuollaisen äidin, mutta lapsi on jo 5v. rasittavaa ja lapsi on kuin magneetti siitä koko ajan huomiota vailla. ja toinen tuttu äiti hössää lapsensa 3v kanssa aina kun olemme puhelimitse yhteydessä...luurin oon laittanut kiinni ja katkaissut virran ja sanonut että akku loppu seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattavat lapsikuninkaita, jotka eivät ymmärrä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Ylikireä suorittaja on yksi tällainen, luulee, että lapsi menee rikki, jos hänen kaikkiin juttuihinsa ei heti vastata, ja jos hän ei saa kaikkea, mitä haluaa.
vastailee lapselleen ja joskus puhelimessakin. Silloin olen todella nopea mutta jos meillä on vieraita niin en voi laittaa lasta "pauselle" tunniksi tai pariksi kun juttelemme aikuisten juttuja.
Kyllä sen lapsen voi siinä samassa huomioida, tai toinen vaihtoehto on että lapsi jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa niin kauan että hänelle vastaa. Tällöin jo pitkään äidin huomio on ollut siinä lapsessa eikä kaverin puheissa.
Helpompaa on kun osaa luovia, elipuhun kaverille, puhun lapselle, taas s ujuvasti kaverille ja taas kommentoin lapselle.... se on äitiys sellaista. Tässäkin ap:n tapauksessa 1.5v on liian pieni ymmärtämään pitkään että pitäisi pysytellä pois jaloista.
Olen 30-vuotias, ja tuo äiti on saman ikäinen.
Ap.
Luulin teininä että kaikki äidit on sellaisia kun tätini oli sellainen lastaan kohtaan, ja olin päättänyt etten hanki lapsia lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KOIRIAAN kohtaan tuollainen. Puhu sitten puhelimessa kun lässyttää taukoamatta koirille ja sama juttu jos sinne menee kylään. Ihan koko ajan mussuttaa, lässyttää ja huomioi.
No, nyt on sitten lapsetkin.. Voi sitä lässytyksen määrää kun ei mitään saa sanottua kun siinä on kaksi koiraa ja kaksi lasta joita pitää huomioida taukoamatta. Sama juttu kyläillessä. Jostain kumman syystä en enää jaksa tavata kuin 1-2 kertaa vuodessa.
vastailee lapselleen ja joskus puhelimessakin. Silloin olen todella nopea mutta jos meillä on vieraita niin en voi laittaa lasta "pauselle" tunniksi tai pariksi kun juttelemme aikuisten juttuja.
Kyllä sen lapsen voi siinä samassa huomioida, tai toinen vaihtoehto on että lapsi jankuttaa ja jankuttaa ja jankuttaa niin kauan että hänelle vastaa. Tällöin jo pitkään äidin huomio on ollut siinä lapsessa eikä kaverin puheissa.
Helpompaa on kun osaa luovia, elipuhun kaverille, puhun lapselle, taas s ujuvasti kaverille ja taas kommentoin lapselle.... se on äitiys sellaista. Tässäkin ap:n tapauksessa 1.5v on liian pieni ymmärtämään pitkään että pitäisi pysytellä pois jaloista.
Tuolla kaverini luona jutellaan aikuisten kesken 3 min, huomioidaan lasta 4 min (näin kärjistettynä, en tietenkään ole ottanut kellosta aikaa, mutta lapsen kanssa menee aina pitempi aika kuin aikuisten keskustelu kerrallaan kestää).
Ymmärrän toki, että 1,5-vuotias on niin pieni, ettei hänelle voi sanoia, että pitäisi pysyä poissa, mutta hänen ei myöskään osaa kysyä mitään eikä vaatia sanallista huomiointia.
Vaikka olen lapseton, olen paljon tekemisissä pikkulasten kanssa. Itse pystyn helposti esim. telmimään saman ikäisen kummilapseni kanssa SAMALLA kun juttelen hänen vanhempiensa kanssa.
Harmittaa "menettää" ihan kiva ihminen tällaisen takia. Mutta menee vaan hermot!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että lapsen voi "kytkeä pois päältä" siksi aikaa, kun Taina-Hanhikki, nuoruudenfrendi, tulee kylään.
Aika monen äidin kanssa olen jutellut ja kyläillyt, enkä muista kyllä törmänneeni moneenkaan, joka olisi työntänyt vain lapsensa takavasemmalle koko tärkeän aikuiskyläilyn ajaksi. Pitää olla kyllä melkoisen kylmäkiskoinen tantta, että jättää lapsen huomiotta siksi ajaksi kun joku aikuinen on paikalla! Ja millaista oppia lapsi sellaisesta saa?
No juu, mutta näiden lapset taitavat olla niitä koululuokkien ja tarharyhmien häirikköjä, jotka eivät saa vanhemmiltaan huomiota kuin harvoin, ja pääsääntöisesti he tuntevat olonsa riippakiviksi ja häiriötekijöiksi.
ps. 1,5-vuotias on tosi pikkuinen, ja jos äiti ei kunnolla edes katso häneen kun "toosi tärkee" kaveri on kylässä, aika onnetonta.
KOIRIAAN kohtaan tuollainen. Puhu sitten puhelimessa kun lässyttää taukoamatta koirille ja sama juttu jos sinne menee kylään. Ihan koko ajan mussuttaa, lässyttää ja huomioi.
No, nyt on sitten lapsetkin.. Voi sitä lässytyksen määrää kun ei mitään saa sanottua kun siinä on kaksi koiraa ja kaksi lasta joita pitää huomioida taukoamatta. Sama juttu kyläillessä. Jostain kumman syystä en enää jaksa tavata kuin 1-2 kertaa vuodessa.
ollenkaan. Jos tietäisin kaverini puhuvan ja ajattelevan minusta noin, en tapaisi häntä enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että lapsen voi "kytkeä pois päältä" siksi aikaa, kun Taina-Hanhikki, nuoruudenfrendi, tulee kylään.
Aika monen äidin kanssa olen jutellut ja kyläillyt, enkä muista kyllä törmänneeni moneenkaan, joka olisi työntänyt vain lapsensa takavasemmalle koko tärkeän aikuiskyläilyn ajaksi. Pitää olla kyllä melkoisen kylmäkiskoinen tantta, että jättää lapsen huomiotta siksi ajaksi kun joku aikuinen on paikalla! Ja millaista oppia lapsi sellaisesta saa?
No juu, mutta näiden lapset taitavat olla niitä koululuokkien ja tarharyhmien häirikköjä, jotka eivät saa vanhemmiltaan huomiota kuin harvoin, ja pääsääntöisesti he tuntevat olonsa riippakiviksi ja häiriötekijöiksi.
ps. 1,5-vuotias on tosi pikkuinen, ja jos äiti ei kunnolla edes katso häneen kun "toosi tärkee" kaveri on kylässä, aika onnetonta.
En kuvittele, että lapsen, varsinkaan noin pienen, voisi laittaa pois päältä. Mutta odotan kyllä, että jos minut kutsutaan vieraisille, minullekin annetaan vähän muutakin huomiota kuin kahvikuppi nenän alle. Saisin nimittän vielä paremman kahvin ja sivusta seurattavan hälinän myös menemällä kahvilaan.
En odota, että lapsi työnnetään täysin syrjään, vaan toivoisin äidiltä pientä multitaskingia. Että pystyisi jakautumaan hanhiemon roolistaan hetkeksi myös normaalin aikuisen rooliin siksi tunniksi kuukaudessa kun tapaamme.
Se onnistuu minulta, mikseise onnistu häneltä?
Terv Ap, Taina-Hanhikki
hanki laåsia niin ymr ettet olekaan enää maailman napa!!simple as that...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on ärsyttänyt joskus lapsellisen kaverin luona vieraillessa, että huomio on koko ajan lapsessa minun sijaan. Sekin on saattanut ärsyttää, kun kaveri on tehnyt samalla kotitöitä, tiskannut, kokannut tms. eikä esim. istunut joutilaana sohvalle minun kanssani keskustelemaan syvällisiä...
Kun minä olen ollut lapsettomassa tilanteessa, minusta on tuntunut ikävältä, etten minä olekaan ollut enää kaverin täyden huomion kohde sen jälkeen kun hänestä on tullut äiti ennen minua...
Vastikään lapsen saaneena ymmärrän ehkä hieman paremmin, että jos lapsi on vaikka nukkumassa sen pienen hetken, niin kaikki se aika, mikä ei mene 100 % lapsenhoitoon, niin se menee takuuvarmasti kotitöiden tms. tekemiseen, jos aikoo saada hoidettua kaikki päivän aikana hoidettavat asiat. Ne asiat eivät vie välttämättä paljoa aikaa, mutta jos pieni lapsi keskeyttää koko ajan, niin asian loppuun tekemiseen menee yllättävän monta tuntia...
Valitettavasti se on vaan niin, että vierailevat kaverit ovat niitä, joiden pitää ymmärtää, ettei maailma pyöri enää heidän napansa ympärillä, jos on aiemmin saanutkin kaverin täyden huomion.
Nyt lapsellisena itsekin toivoisin, että olisi sellaisia kavereita jotka voisivat vieraillessaan osallistua jotenkin esim. lapsenhoitoon pitämällä tätä vaikka sylissä sen aikaa kun minä haluan tiskata päivän aikana kertyneet tiskit, ellei ole niin kiva kaveri että tarjoutuu tiskaamaan puolestani! Harvassa on niin hyvät ystävät ja kaverit jotka ovat valmiita auttamaan arjessa. Suurin osa tuttavuuksista on sellaisia että heidän kanssaan pitäisi istua jauhamassa turhuuksia samalla kun hommat seisovat...
Tunnen yhden kaverin, jolla on lapsia ja hän harrastaa maratonpuheluita (saattaa mennä kaksikin tuntia) samalla kun karjuu lapsille että turpa kiinni. Sekin mietityttää että onko meidän keskinäiset jutut ihan niin tärkeitä että pitää karjua lapsille. Ärsyttävää varsinkin jos itse maksan puhelusta joka on koko ajan huutoa taustalle... Itsellä ei ole nyt kiinnostusta sellaisiin maratonpuheluihin ellei ole lapsen päikkäreiden aika ja kaikki tekemättömät työt tehty.
Kasvattavat lapsikuninkaita, jotka eivät ymmärrä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Ylikireä suorittaja on yksi tällainen, luulee, että lapsi menee rikki, jos hänen kaikkiin juttuihinsa ei heti vastata, ja jos hän ei saa kaikkea, mitä haluaa.
Kieltämättä on kyllä tosi rasittavaa. Mitään puolustukseksi en osaa sanoa. =/
Ja kakkoselle, joka kysyi ap:n ikää; voin kertoa omani: 33 vuotta (ystävä saman ikäinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti täällä mustavalkoisessa av-maailmassa oletetaan, että haluan 100% jakamattoman huomion itselleni. EN OLE KOSKAAN KIRJOITTANUT NIIN!
Ihmettelin, että miksi sitä lasta ei voi kutitella samalla kun juttelee aikuiselle, vaan siihen kutitteluun täytyy suunnata täysi keskittyminen moneksi minuutiksi myös sillon kun on vieraita?
Jos minut on varta vasten kutsuttu kylään, oletan, että minulle on raivattu hetki jolloin akuutteja kotitöitä ei ole. Ja tässä perheessä on kyllä mieskin, en usko että tuo äiti on kotityötaakan alle painumassa. Ei hän ainakaan koskaan vierailujeni aikana mitään kotitöitä tee, vaan istuu lattialla ja leikkii lapsensa kanssa.
Voisin myös auttaa niissä kotitöissä ja lapsen kaitsemisessa jos sitä pyydettäisiin, mutta minusta olisi epäkohteliasta alkaa huusholleeraamaan toisen kotona "hyvää hyvyyttäni" jos sitä ei pyydetä.
Ap
opettaa odottamaan vuoroaan ja sitä, että äidin keskittyminen saattaa olla muualla kuin lapsessa.
Mulla on yksi kaveri (ollaan samanikäisiä), jonka lapsi 2,5v saa aivan kaiken äitinsä huomion hereillä ollessaan; ja viimeistään itkemällä tahtonsa läpi. Mulla kolme lasta joista nuorin on hieman ystävän lasta vanhempi.
Korpee kun ollaan täällä ystävän luona kylässä, kaikki lelut ovat "Ellan tärkeitä leluja", eli mihinkään ei saa koskea jos lapsi älähtää. Meillä leikkiessään, ystävän lapsi otti viimeksi minun kuopukselleni tärkeän nukkevauvan ja kun yritti saada sitä takaisin niin "nyt se on leikisti Ellan nukke". Kyllä ottaa päähän, ja ystäväni on oikeasti tosi uupunut lapsensa hoitoon... Varmasti kuluttaa itse itseään loppuun. Ystäväni kyselee koko ajan neuvoja, mutta mitään ei sitten oikeasti halua kuulla, kuin kaikkea positiivista. "Ella omii NIIN vahvasti leluja". ÖÖH, miksiköhän!?!?
Olen tietoisesti vähentänyt yhteydenottoja, tuosta lapsesta kasvaa tota menoa mahdoton!!
ja ymmärrän ap:tä hyvin. Minullakin pari tuollaista ex-kaveria. olivat rasittavia en vaan jaksanut enää. Ja näistä tuntemistani lapsista on tullut ärsyttäviä ja huomionkipeitä kakaroita kun ovat tottuneet aina olemaan huomion keskipisteenä.
Minuakin on ärsyttänyt joskus lapsellisen kaverin luona vieraillessa, että huomio on koko ajan lapsessa minun sijaan. Sekin on saattanut ärsyttää, kun kaveri on tehnyt samalla kotitöitä, tiskannut, kokannut tms. eikä esim. istunut joutilaana sohvalle minun kanssani keskustelemaan syvällisiä... Kun minä olen ollut lapsettomassa tilanteessa, minusta on tuntunut ikävältä, etten minä olekaan ollut enää kaverin täyden huomion kohde sen jälkeen kun hänestä on tullut äiti ennen minua... Vastikään lapsen saaneena ymmärrän ehkä hieman paremmin, että jos lapsi on vaikka nukkumassa sen pienen hetken, niin kaikki se aika, mikä ei mene 100 % lapsenhoitoon, niin se menee takuuvarmasti kotitöiden tms. tekemiseen, jos aikoo saada hoidettua kaikki päivän aikana hoidettavat asiat. Ne asiat eivät vie välttämättä paljoa aikaa, mutta jos pieni lapsi keskeyttää koko ajan, niin asian loppuun tekemiseen menee yllättävän monta tuntia... Valitettavasti se on vaan niin, että vierailevat kaverit ovat niitä, joiden pitää ymmärtää, ettei maailma pyöri enää heidän napansa ympärillä, jos on aiemmin saanutkin kaverin täyden huomion. Nyt lapsellisena itsekin toivoisin, että olisi sellaisia kavereita jotka voisivat vieraillessaan osallistua jotenkin esim. lapsenhoitoon pitämällä tätä vaikka sylissä sen aikaa kun minä haluan tiskata päivän aikana kertyneet tiskit, ellei ole niin kiva kaveri että tarjoutuu tiskaamaan puolestani! Harvassa on niin hyvät ystävät ja kaverit jotka ovat valmiita auttamaan arjessa. Suurin osa tuttavuuksista on sellaisia että heidän kanssaan pitäisi istua jauhamassa turhuuksia samalla kun hommat seisovat... Tunnen yhden kaverin, jolla on lapsia ja hän harrastaa maratonpuheluita (saattaa mennä kaksikin tuntia) samalla kun karjuu lapsille että turpa kiinni. Sekin mietityttää että onko meidän keskinäiset jutut ihan niin tärkeitä että pitää karjua lapsille. Ärsyttävää varsinkin jos itse maksan puhelusta joka on koko ajan huutoa taustalle... Itsellä ei ole nyt kiinnostusta sellaisiin maratonpuheluihin ellei ole lapsen päikkäreiden aika ja kaikki tekemättömät työt tehty.
kasvaa. Vain he ja he ja he ei kukaan muu. Onnea valitsemallesi tielle.
eikä mitenkään lapselle hyväksi. Kyllä lapsen on hyvä oppia ettei hän ole aina ja joka tilanteessa se kaiken keskipiste. Ei lapsia toki voi vieraiden tullessa jättää täysin huomiotta, mutta kyllä se vieras on silloin ns päähuomion kohteena.
Ja juu, minulla on myös lapsia.
Minuakin on ärsyttänyt joskus lapsellisen kaverin luona vieraillessa, että huomio on koko ajan lapsessa minun sijaan. Sekin on saattanut ärsyttää, kun kaveri on tehnyt samalla kotitöitä, tiskannut, kokannut tms. eikä esim. istunut joutilaana sohvalle minun kanssani keskustelemaan syvällisiä...
Kun minä olen ollut lapsettomassa tilanteessa, minusta on tuntunut ikävältä, etten minä olekaan ollut enää kaverin täyden huomion kohde sen jälkeen kun hänestä on tullut äiti ennen minua...
Vastikään lapsen saaneena ymmärrän ehkä hieman paremmin, että jos lapsi on vaikka nukkumassa sen pienen hetken, niin kaikki se aika, mikä ei mene 100 % lapsenhoitoon, niin se menee takuuvarmasti kotitöiden tms. tekemiseen, jos aikoo saada hoidettua kaikki päivän aikana hoidettavat asiat. Ne asiat eivät vie välttämättä paljoa aikaa, mutta jos pieni lapsi keskeyttää koko ajan, niin asian loppuun tekemiseen menee yllättävän monta tuntia...
Valitettavasti se on vaan niin, että vierailevat kaverit ovat niitä, joiden pitää ymmärtää, ettei maailma pyöri enää heidän napansa ympärillä, jos on aiemmin saanutkin kaverin täyden huomion.
Nyt lapsellisena itsekin toivoisin, että olisi sellaisia kavereita jotka voisivat vieraillessaan osallistua jotenkin esim. lapsenhoitoon pitämällä tätä vaikka sylissä sen aikaa kun minä haluan tiskata päivän aikana kertyneet tiskit, ellei ole niin kiva kaveri että tarjoutuu tiskaamaan puolestani! Harvassa on niin hyvät ystävät ja kaverit jotka ovat valmiita auttamaan arjessa. Suurin osa tuttavuuksista on sellaisia että heidän kanssaan pitäisi istua jauhamassa turhuuksia samalla kun hommat seisovat...
Tunnen yhden kaverin, jolla on lapsia ja hän harrastaa maratonpuheluita (saattaa mennä kaksikin tuntia) samalla kun karjuu lapsille että turpa kiinni. Sekin mietityttää että onko meidän keskinäiset jutut ihan niin tärkeitä että pitää karjua lapsille. Ärsyttävää varsinkin jos itse maksan puhelusta joka on koko ajan huutoa taustalle... Itsellä ei ole nyt kiinnostusta sellaisiin maratonpuheluihin ellei ole lapsen päikkäreiden aika ja kaikki tekemättömät työt tehty.
Minulla on neljä lasta, nykyään olen töissäkin, ja silti, jos kavereita tulee kylään, olen vieraiden kanssa, enkä hulluna tee kotitöitä. Ei ne pyykit minnekään karkaa, eikä tiskit. Minusta on hirveän epäkohteliasta touhuta omiaan, kun on vieraita, ja kyllä lapsenkin kuuluu oppia, että aikuisten puhuessa eivät saa häiritä. Toki pieni voi pyöriä sylissä ja jaloissa, mutta lapsi oppii kyllä äkkiä sen, että aikuisia ei saa keskeyttää, jos lapsille tapoja opettaa.
Ja aikaa lapsilleen voi antaa muulloinkin, kuin silloin, kun aikuisia on kylässä.
tietty ihmistyyppi, joka toimii näin. Mulla on yksi tuttu, joka soittaa aina suht pitkiä puheluita (yleensä hänellä on joku asia, mutta sen jälkeen seuraa usein todella tyhjänpäiväistä juttua), ja aika suuri osa puhelusta menee siihen, että hän vastailee lapsilleen. Miksei voisi vaan puhua asiat ja vaihtaa kuulumiset, ja sitten lopettaa, ettei niitten lastenkaan tarvitse siinä vieressä koko ajan imputtaa, että lopeta.