Minulla on mennyt tyystin usko lääkäreihin, ei voi mitään.
Sain toimenpiteestä todella harvinaisen komplikaation, jota lääkäritkään eivät ymmärrä.
Miten voi olla mahdollista, että potilaalle suoritetaan toimenpiteitä, joiden kaikkia mahdollisia riskejä ei tunneta?? Ei mene minun oikeustajuuni ja ymmärrykseeni.
Terveisin; neurologian polin potilas. Ennen perusterve nuori nainen.
Kommentit (4)
No vaikkapa niin, että jos toimenpiteitä ei tehtäisi, siitä olisi vielä enemmän haittaa?
Ap.
pari vuotta painittu lääkärienkanssa lapsen asioissa. aina eivät lääkärit ole oikeassa. en ala selvittämään mitä kaikkea lääkärit eivät ole ottaneet huomioon, diagnosoitu väärin, lapsi leikattu "turhaan" pariin otteeseen yms yms. olemme niin helposti tunnistettava tapaus :) mutta tsemppiä sulle, älä katkeroidu, silloin kaivat vain omalle mielellesi hautaa. mutta tee kaikkesi että oikeus toteutuu, omien voimavarojen mukaan tietenkin.
pari vuotta painittu lääkärienkanssa lapsen asioissa. aina eivät lääkärit ole oikeassa. en ala selvittämään mitä kaikkea lääkärit eivät ole ottaneet huomioon, diagnosoitu väärin, lapsi leikattu "turhaan" pariin otteeseen yms yms. olemme niin helposti tunnistettava tapaus :) mutta tsemppiä sulle, älä katkeroidu, silloin kaivat vain omalle mielellesi hautaa. mutta tee kaikkesi että oikeus toteutuu, omien voimavarojen mukaan tietenkin.
Ja viisaista sanoistasi, olen miettinyt ihan samaa, että katkeroitua ei ainakaan tässä tilanteessa voi - siihen ei ole varaa. Yritän pitää mielen virkeänä kaikesta huolimatta kuitenkin, ja taistella eteenpäin.
En kuitenkaan haihattele epärealistisia kuvitelmia siitä, että ongelmani joskus tunnustettaisiin / tunnistettaisiin ja diagnosoitaisiin. Tyydyn siihen, että tilani ei ole menossa akuutisti pahemmaksi. Otan jokaisen päivän vastaan sellaisena kuin se on.
Voimia sinullekin, ja lapsellesi roppakaupalla!! Varmasti on vaikea tilanne teilläkin; ei ole helppoa, kun oma lapsi sairastaa - etenkin lääkärien toimien ansiosta.
? Ap.
siitä olisi vielä enemmän haittaa?