Lue keskustelun säännöt.
osaako joku auttaa, kysymys vaikeasta taaperosta ?
05.09.2011 |
minulla on 1, 8 -vuotta vanha lapsi. Hän on aina ollut "seurankipeä" ja kärttää huomiota, ei koskaan viihdy yksin. Ikinä ei ole kotona touhunnut yksinään muutamaa minuuttia kauempaa, ja tämäkin harvinaista. Arki tuntuu raskaalta, kun mitään ei saa tehtyä ilman että lapsi itkee. Hän on tyytyväinen vain, jos istun hänen kanssaan leikkimään.
Häån myös pelkää mennä yksin toiseen huoneeseen. Ei uskalla mennä keittiöstä makuuhuoneeseen hakemaan leluja, vaan minun pitää tulla mukaan. Jos itse mene seinän taakse vaikka pyykkiä laittamaan, lapsi tulee ihan heti perässä. Arkemme on siis sitä, että töiden ja tarhan jälkeen meillä juostaan huoneesta toiseen, äiti yrittää tehdä pakollisia kotitöitä ja lapsi kiukuttelee ja riehuu, koska en koko iltaa voi hänen kanssaan leikkiä. Miksi lasta pelottaa niin paljon , ettei uskalla leikkiä rauhassa omassa kotonaan ?
Kommentit (18)
ei ole vielä täysin kehittynyt. Toiset nyt vaan ovat herkempiä ja sinun tehtäväsi on nyt olla läsnä. Kestää se että olet maailman tärkein lapselle ja antaa aikaasi ja läsnäoloa. Vain sillätavalla lapsi oppii luottamaan ja pikkuhiljaa olemaan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kostaa kun veit sen tarhaan.
Heillä on aina joku kavala juoni mielessä!
Huoh...
Ota mukaan kotitöihin, anna laittaa ruokaa ja tiskata, pyyhkiä pölyjä, ripustaa pyykkiä. Kun on tehnyt äidin kanssa "hommia" vähän aikaa, lapsi menee puuhailemaan omiaan tyytyväisenä. Osoita lapselle että häntä tarvitaan äläkä istu leikkimässä. Kuka haluaa olla tarpeeton perheessä?
koskaan. kokeiltu on. :( kiinnostais tietää, onko muilla tällaista ?
ap
koskaan. kokeiltu on. :( kiinnostais tietää, onko muilla tällaista ?
ap
tai tiskata? Vai tuskastuneena hätistellyt ja hoputtanut? Saako lapsi koskea kaikkeen kotonanne? Kiellätkö paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli laita henkinen huoniosi lapseen, vaikka kätesi laittaisikin pyykkiä
Ota hänelle samaan huoneeseen tutkittavaa ja juttele hänelle
että ehkä juuri tälle lapselle se tarhassa olo on traumaattista ja kotona haluaa varmistaa, että äiti varmasti on siinä, ihan koko ajan, ettei joudu taas hylätyksi. Oletan siis, ettei tarhassa koko ajan kulje samalla tavalla jonkun tietyn hoitajan perässä.
Ja jos tästä kyse, niin silloin kyllä parasta antaa sille lapselle sitä läsnäoloa niin paljon kuin vaan suinkin pystyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole vielä täysin kehittynyt. Toiset nyt vaan ovat herkempiä ja sinun tehtäväsi on nyt olla läsnä. Kestää se että olet maailman tärkein lapselle ja antaa aikaasi ja läsnäoloa. Vain sillätavalla lapsi oppii luottamaan ja pikkuhiljaa olemaan yksinkin.
Ole Lähellä Toista! =)
Sylittelet lasta vaikka ekan puoli tuntia hoitopäivän jälkeen. Muutenkin teet vain pakolliset hommat lapsen ollessa hereillä. Tai jos lapsen isä on myös mukana kuvioissa, niin toinen tekee hommia ja toinen antaa aikaa lapselle. Tai sylittelyn ja syömisen jälkeen vaikka lapsi hetkeksi rauhoittumaan telkkarin ääreen (vaikka moni tämän tuomitseekin.)
Meillä ainakin auttoi paljon jo iltojen rauhoittaminen kaikelta joutavalta. Sylittelin kuopusta aina rauhassa ja jonkin ajan päästä lapsi lähtikin siitä omiin touhuihinsa ja mä sain hoitaa ruoat ja muut pakolliset hommat. Edelleen meillä on illat rauhoitettu niin, että toinen vanhemmista on kuopuksen kanssa kotosalla tai pihalla. Ei siis raahata lasta ympäri kyliä tarhapäivän jälkeen, vaikka lapsi onkin jo 5v. Joskus kun mies on matkoilla, joudun kuskaamaan isompia treeneihin, mutta en silloin yritäkään tehdä kaikkea mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsesi tarvitsee sinua. Kannattaisi olla mahdollisimman pitkään hänen kanssaan kotihoidossa jotta perusturvallisuudentunne vahvistuisi. Lapsella on sinua IKÄVÄ. Vietä paljon aikaa sylitellen ja halitellen. Telkkarit ja muut häiriöt pois. Juttele hänen kanssaan. Ole läsnä. Ole lähellä. Ota hänet mukaan touhuihisi. Jos kasvatustehtävä on sulle tollanen riesa niin anna lapsi pois.
Neljän peräjälkeen syntyneen lapsen äitinä olen täsmälleen samaa mieltä. Lasten pitää saada osallistua kotihommiin pienestä pitäen. Kun lapsi kokee itsensä tarpeelliseksi tekemällä kotihommia äidin / isän kanssa, hän ottaa välillä niistä "vapaata" l. leikkii tyytyväisenä leluillaan! Kannattaa lukea Anna Wahlgrenin kirjoittamasta Lapsikirjasta juuri tästä osallisuuden tarpeesta ja se muutenkin hyvin suositeltava kirja kaikille vanhemmille ja kasvattajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on rauhallinen kun pysyt paikoillasi mutta koordinaatit menevät sekaisin kun liikut. Tätä on vähän vaikea selittää.
Meillä vähän nuorenpi poika(1,4-vuotta) joka on kunnon äititakiainen. Seuraa joka paikkaan ja koko ajan pitäisi vähintään katsoa poikaa tai muuten alkaa kauhea kitinä ja parku. Tee siinä sitten jotain kotihommia. Me halitaan ja hellitellään paljon, syliin saa tulla aina kun se on mahdollista ja leikin lapsen kanssa paljon.
Mutta hänen huomion kaipuunsa on kyltymätön.
Otan hänet kaikkiin kotitöihin mukaan, hän antaa tiskikoneesta puhtaita astioita ja minä laitan ne kaappiin, ojentelee puhtaita pyykkejä jne jne.
Mutta hänen kanssaan pitäisi olla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan teet vain ehdottamasti pakolliset hommat lapsen kanssa. Lapsi voi vaikka leikkiä siinä pyykkitelineen vieressä leluillaan ripustamisen ajan ja samalla juttelet. jos ei pyykkien heiluttelu lasta innsota.
Meilläkin lapsi koko ajan kaipasi seuraa pienempänä. Mutta ei se ikuisesti kestänyt.
tosin numero 13, se viimeinen lause on vaan niin älytön. Joskus kun miehelle ( joka ei siis osallistu juuri mitenkään, eikä asu kanssamme ), kerron, että lapsen takertuvuus ahdistaa minua, mies toteaa, että oletpa paska äiti, anna lapsi pois. Eikö koskaan saa olla väsynyt ja ahdistunut ja kysyä neuvoa, ilman että heti joku on sanomassa muka fiksusti, että anna lapsi jollekin muulle. ?
Yritän kyllä tästä lähtien ottaa lasta kotitöihin mukaan vielä enemmän, koska oikeasti, jonkunhan nekin on tehtävä. Niin ja seuraava kommentti onkin varmaan, että mitäs teit lapsen tuollaisen ukon kanssa, oma vikasi :)
On vasta nyt kesän ja syksyn aikana alkanut edes hetken viihtyä itsekseen jonkun lelun parissa. Edelleen viisi minuuttiakin on superpitkä aika, että hän viihtyy itsekseen. Muuten haluaa huomiota ja keskustelua koko valveillaoloaikansa. Ei nuku päiväunia enää, yölläkin heräilee noin 6 kertaa ja yrittää silloinkin jutella. Olen ihan uuvuksissa, kuka jaksaa vuorovaikuttaa ilman 10 minuutin taukoa aamusta iltaan? Otan häntä mukaan kotitöihin ja "auttaa" niissä kyllä, mutta ei sen jälkeen mene leikkimään itsekseen.
Meillä 2,5v poika, aivan samanlainen. Hän on ollut kotihoidossa tähän asti ja olen aivan loppu. Rakastan lastani, mutta jatkuva huomiontarve on todella uuvuttavaa. Leikin ja touhuan hänen kanssaan parhaani mukaan, mutta välillä on vaan PAKKO saada olla hetki yksin! Mutta jos yritän esim. lukea hetken niin poika alkaa tehdä pahojaan, että saisi huomiota. Hän ei vielä viihdy minkään lastenohjelmankaan parissa, ellen katso sitä hänen kanssaan. Onneksi meillä myös isä kelpaa, ja nyt lapsi on aloittanut hoidon joten saan "levätä" töissä...
En osaa muuta kuin toivoa, että hän ajan myötä alkaisi vähitellen viihtyä myös itsekseen. Minä saan kotityöt parhaiten tehtyä niin että otan lapsen siihen mukaan sähläämään. Vaikka ei sitä säheltämistäkään aina meinaa jaksaa. Olis luxusta saada joskus pyykit ripustettua ihan rauhassa, huoh. Eikä poika tosiaan mene auttamisen jälkeen rauhassa leikkimään!
En ymmärrä miten hän on niin huomionkipeä, kai se on synnynnäistä. Ainakaan emme ole häntä sellaiseksi kasvattaneet jatkuvalla viihdyttämisellä tms. Isompi sisaruksensa on aivan toista maata. Viihtyi jo vauvana pitkiä aikoja itsekseen jonkin lelun parissa eikä ole koskaan tarvinnut mitään "ohjelmaa".
tai kostaa kun veit sen tarhaan.