Kattilat jakoon, niinkö?

Minä sanoisin että nämä on nyt niitä vastoinkäymisiä.. Joskus ajatellaan että ne ovat vain pieniä ryppyjä rakkaudessa, mutta oikeassa elämässä ne ovat suuria repiviä kriisejä. Niistä voi selvitä, usein vain jaksamalla hampaat irveessä eteenpäin. Minä olen ollut mieheni kanssa 8 vuotta, sinä aikana olen mm. nukkunut puoli vuotta eri huoneessa, ja päälle vielä muutamia useamman kuukauden kriisiä jolloin on tuntunut että haluan lähteä tällä sekunnilla tästä suhteesta enkä ole voinut kuvitella että tuntisin enää koskaan mitään miestäni kohtaa. Pitkäjännitteisyys on kannattanut, kriisit on voitettu, tunteet palanneet. Uskon vilpittömästi että meidän tilanteessa lapsienkin on parempi olla kun asumme yhdessä. Huonoja fiiliksiä tosin pitää pahimpina aikoina pystyä peittelemään lasten silmiltä ja korvilta.



Olen huolissani kun teillä tämä vaihe on jo nyt. Toisaalta, kun lapsi syntyy tilanne varmasti muuttuu. Silloin tulee miehelle vaikea aika, äiti ei usein näe kuin vauvansa. Väsynyt äiti tarvitsee toki apua mutta kun lapsi on ensimmäinen siinä on se etu että äiti voi nukkua vauvan tahtisesti päivittäin mikä taas ei ole mahdollista jos perheessä on myös toinen pieni lapsi.



En ole lukenut eilisiä viestejä, mutta sinun viestisi perusteella sanoisin että jos sinä et ole väkivaltainen, uskoton tai tunteeton, niin en näe syytä eroon tässä vaiheessa. Kysyisin vielä sinulta, että uskotko sinä jaksavasi jatkaa puolisosi kanssa? Hän tarvitsee tukea ja tunteita. Ole pahoillasi siitä ettet pysty auttamaan enempää, ja sano se monin sanoin. Se on pieni asia jolla on ainakin itselle suuri merkitys.



Isän kuolemasta vielä, oma isänikin on kuollut joten minulla on mielikuva siitä miltä vaimostasi tuntuu. Sisareni oli raskaana silloin ja hänelle se oli kaikkein vainkeinta tuossa herkässä tilassa. Silloin todella toivoo ettei joku vaan auttaisi, vaan yksinkertaisesti kantaisi tämän vaikean ajan yli. Tiedän ettei ole helppo tehtävä. Perunkirjoitusten jälkeen alkoi onneksi oma suru hieman hellittämään.



Voimia jaksamiseen!

Toivon että teidän elämä helpottuu ja missään nimessä ette eroa, koska vauva on tulossa ja toisenlainen yhteinen elämä on alussa. Yritä tukea voimiasi kaikin mahdollisin tavoin, helli ja suukottele enemmän kuin ennen. Raskausaikana nainen on muutenkin niin herkkä, saatika kaikki muut ulkopuoliset asiat mitkä vaan voisivat stressata. Voimia teille ja onnea odotukselle.



Puhu, puhu, puhu.

Onpa mielenkiintoista, että luet koneelta vaimosi kirjoittamia yksityisiä asioita, mutta ette voi puhua asioista. Luetko myös sähköpostit ja tekstarit?



Puhumattomuus on suurin ongelma. Ala puhua. Sano, että olet lukenut palstaa ja monella on ero tulossa. Että pitäisikö puhua asioista, ettei meillä tule? Ja mitä voitais tehdä, et elämä olisi helpompaa? Älä luovuta. Naiset aina syyttää miehiä siitä, ettei " ne puhu" , mutta se ei ole totta. Ota asia uudestaan esille. Keitä vaikka kahvit ja tarjoa jotain hyvää, tai hiero jalkoja ja ala sitten puhua.



Mä antaisin ohjeen, että puhumalla asia oikenee.



Jaa, koska olen lapseton, niin arvelisin kuitenkin että raskaana oleva voi olla epälooginen, irrationaalinen ja yliherkkä. Joten pidä sinä pää kylmänä mut sydän lämpimänä.

että en varmaan tarpeeksi huomioinut puolisoa riittävien hellyyden osituksin merkeissä. Taitaa olla niin, että nainen raskaana ollessaan tarvitsee tupla/triplasti enemmän hellyyttä? Tuntuu, että emme pysty keskustelemaan normaalisti ollenkaan, vaan aina se jossain vaiheessa menee riidan puolelle. Riidat ovat aika kovia ja myös lapsellisia, jossa puolisoni menee hyvinkin henkilökohtaisiin loukkauksiin. Sen jälkeen on hankala osoittaa toiselle tunteita, vaikka riita on sovittu, sillä itse palaudun niistä hitaasti. Puhutaanhan me aika paljon, enemmän varmaan pitäisi. Olemme siinäkin erilaisia, itse uskon hankalien asioiden myönteiseen kehityksen, kun taas toinen näkee lähes rangaistuksena. Kysymykseen vastaan, en itse ole väkivaltainen, uskoton, tunteeton tai viinan menevä. Eikä ole avopuolisokaan, mitä nyt pari viikkoa nyrkeillä kimppuuni, kolhuja tuli vain henkisesti.

Vierailija:

4: mitä yksityistä siinä enää on, jos kirjoittaa JULKISELLE keskustelupalstalle? Ei todellakaan ole verrattavissa tekstarien lukemiseen.

Vierailija:

Onpa mielenkiintoista, että luet koneelta vaimosi kirjoittamia yksityisiä asioita, mutta ette voi puhua asioista. Luetko myös sähköpostit ja tekstarit?

.

Piti vielä sanoa että kirjoittamastasi päätellen sinä olet tunneälyllä varustettu mies joka puhuu ja pussaa ja osaa pohtia asioita raapaisua syvemmältä.



Vaimosi tarvitsee hellyyttä ja kauniita tekoja (joita ei välttämättä esim. rahalla saa) todennäköisesti nyt tuplasti. Sinun on nyt vain yritettävä joustaa. Henkilökohtaisia loukkauksia sinä et kyllä ansaitse ja saatkin mököttää sellaisen jälkeen. Ei niitä voi unohtaa, pahimmillaan niitä ei unohda koskaan vaikka anteeksi antaisikin. Omaa parishdettankin varjostaa jo viidettä vuotta asia jossa mies meni henkilökohtaisuuksiin. Se että hän sanoo ettei sitä tarkoittanut kunhan sanoi suutuksissaan, ei voi koskaan korjata sitä että sanoi kuitenkin ja on sellaista ainakin sillä hetkellä ajatellut.

Tietokoneen sivuhistoria on koko ajan selaimessa avoinna ja se jokaisen koneen käyttäjän luettavissa. Vaikka suhteemme on huonossa jamassa, emme salaile asioita toisiltamme. Niin kuin on kirjoitettu, keskustelupalstat ovat julkisia, jotka ovat kaikkien netinkäyttäjien luettavissa.

Vierailija:

Onpa mielenkiintoista, että luet koneelta vaimosi kirjoittamia yksityisiä asioita, mutta ette voi puhua asioista. Luetko myös sähköpostit ja tekstarit?

i]

vauva, yritys ja sinun poislähtösi pelottaa. ja purkaa sen täysin sinuun. minä ainakin olin oikea vaativa pirulainen aina raskaana...



jäitä hattuun vaan mies. koita killua vaan mukana.



teidän pitää järjestellä nyt niitä asioita mitä voitte. voiko yrityksen pistää lihoiksi? ja toinen iso kysymys paikkakunnasta. vauva-aika se vasta hurjaa onkin ja silloin jos joskus luodaan pohja perhe-elämälle. haluaisiko vaimosi muuttaa mukana? jos äitiyslomalle jää niin eihän häntä mikään pitele nykyisellä paikkakunnalla. opiskelijaasuntoihin pääsee hyvin myös perheasuntoon, kun soittaa rimmuuttaa.



koita jaksaa. tämä on vastoinkäyminen joista selviätte!

ne tuntuvat rohkaisevalta. Varsinkin nyt, kun niskaan on satanut roppakaupalla kaikenlaista. Välillä on ollut sellainen olo, että menen vessaan lukitun oven taakse ja ala itkemään täyttä huutoa.



Avopuolison mukaan ottamista opiskelupaikkakunnalle on keskusteltu, mutta se ei onnistu koulun epäsäännöllisyyden, firman ja tulevan vauvan takia. Alkaa tuntuu, että olisi ihanteellinen ratkaisu, jos yritystoiminta myytäisiin. Se ei kuitenkaan tule kysymykseen, kun ¿pitää vaalia isän perintöä¿, meni sitten vaikka terveys ja yksi avomies.

Vierailija:

Onpa mielenkiintoista että sinun mielestösi julkiset keskustelupalstat ovatkin yksitysiä, joita ei saisi lukea.

Eikö kukaan huomannut, että ihminen tuossa juuri kertoi kumppaninsa pahoinpidelleen häntä nyrkein? Vai onko se huomionarvoista vasta, kun lyöjänä on mies.

Jos ihminen näkee lyömisen ratkaisuna, hän tulee käyttämään sitä uudestaankin. Hän tulee lyömään myös lasta. Näin voi käydä. Harkitse ap tarkkaan, millaisen ihmisen kanssa haluat elää. Jos toinen on väkivaltainen ja haluaa erota, eikö siinä ole sinullakin miettimisen paikka?

Ei kuulosta olevan pekästään siitä kyse, että pitäisi vaimoa helliä enemmän.

lle...kun kerran niin avoin olet.

Meidän sivuhistoriasta näkee ainakin vaan millä sivuilla on käynyt, mutta esim. itse kirjoitetut tekstit eivät ole näkyvillä. Kyllä ne varmasti jostain saa etsittyä, mutta suoraan sivuhistoriasta ne eivät näy.



(esim nyt kun kirjoitan tämän viestin, sivuhistoriassa näkyy että olen käynyt sivulla " vastaa viestiin: Kattilat jakoon, niinkö?" mutta ei näy mitä minä olen kirjoittanut)

vaimosi taitaa projisoida tunteitaan tuohon isänsä firmaan. parempi varmaan antaa kypsytellä firman myymistä rauhassa. olisko sellainen mahdollista että palkkaisi jonkun hoitamaan firmaa? aika hurjalta kuulostaa jos vaimosi meinaa pyörittää yritystä ja hoitaa lapsen samalla... siis toihan tähtää ihan suoraan burn outiin :-(



mun mielestä on tosi riskaabeli ja puolisoita erottava homma jos asutaan erillään vauva-aikana. elämä muuttuu hirveesti ja helposti kohta on tilanne että eletään erillistä elämää. voisitko jotenkin markkinoida muuttoa siten että rakastat naista ja lasta ja haluat hoitaa ja pitää huolta. ja että kun sinä voit olla vauvan kanssa myös niin naiselle jäisi aikaa hallinnoida sitä bisnestä, jos ihan ehdottomasti haluaa sitä hoitaa. todellisuus on nimittäin se että vauva vie äidin ajan todella tehokkaasti ja vaimo ajaa itsensä loppuun herkästi- varsinkin jos vauva on itkuinen tms...



mun mielestä sun kannattas antaa tän ajan mennä moitteiden toisesta korvasta sisään toisesta ulos. (ja koita välttää moittimista itsekin) jos itkettää niin näytä se vaimolle ja sano suoraan että sua ahdistaa ja olet onneton- mutta muista sanoa samaan hengenvetoon että haluat olla yhdessä ja että teillä kaikilla olisi hyvä olla. sano että tiedät firman olevan tärkeä vaimollesi ja isän perintö- mutta pelkäät että vaimo tappaa itsensä työllä. hänen isänsä muisto ei tee isästä elävää ja isä voi olla rakas ja unohtumaton vaikka firma olisi muiden käsissä. hänen isänsä varmasti haluaisi vaimon elävän elämäänsä tasaonoisena ja hyvissä voimin- vaikka sitten niin että joku muu hoitaa hetken firmaa. varmaan ukki haluaisi myös että tytär elää perheensä kanssa yhdessä ja onnellisena. ei kukaan halua jättää sellaista perintöä joka erottaa perheen!



aika pakkoraossa olet. ainoa joka voi muutosta tehdä tulevaisuuden suhteen on vaimosi. ja uskon että se saattaa käydä vasta silloin kun alkaa polttaa kynttilää molemmista päistä.



jos se yhtään lohduttaa niinmonet muut ovat myös pakanneet kasseja odotusaikana ja haukkuneet miehen maanrakoon. minä ainakin olen ja olen hävennyt silmät päästäni kun olen tullut järkiini. ja nyt tiedän että siitä selvittiin ja niin selvitään koko loppuikä yhdessä.

Tällä palstallahan kuka vaan saa lukea kenen tahansa kirjoituksia. Tämä on julkinen palsta. Ja tosta tekstiviestien lukemisesta, sehän riippuu tapauksesta. Meillä molemmat lukevat toistensa tekstiviestejä, niin minä mieheni kännykästä kuten myös mieheni minun. Mutta meillä ei olekaan mitään salaisuuksia. Eikö olekin hirveetä??? Meillä jaetaan niin ilot kuin surutkin ja parisuhde kukoistaa. Ja tää ei muuten oo sitten mikään provo!!! Vaan totisinta totta, vaikee varmaan sellaisten ymmärtää, joilla parisuhde menee päin peetä.

Ja sinulle isä toivon, että saatte riitanne sovittua ja ette eroa. Koska lapsen on aina parempi kasvaa rakastavassa parisuhteessa eikä eronneiden vanhempien pelinappulana!!!

ainen sinusta. Ajatteleppa asia toisinpäin! Olisitko samaa mieltä? Olisitko valmis pistämään oman sukusi yrityksen pois ja muuttamaan vaimon opiskelun ja tulevan varman työpaikan takia toisaalle?

Mieluummin mielestäni sinä voisit harkita muuttoa takaisin tai ainakin keskeyttää koulun nyt siksi vauvavuodeksi.



Muuten vaikutat kyllä fiksulta mieheltä ja uskon, että selviätte kriisinne yli, jos vain molemmilla on halua siihen :) Meilläkin on ollut kaikenlaisia rankkoja vaiheita, mutta nyt on mennyt pitkään (noin vuoden) todella hyvin ja olemme iloisia, että emme luovuttaneet vaikeina aikoina.



Entä jos tekisitte listat mitä molemmat toivotte elämältä sekä siitä minkä toivoisitte olevan toisin kuin on tällä hetkellä? Sitten lähtisitte keskustelemaan niiden pohjalta.

¿Kuulostaa siltä, että olet mustasukkainen vaimosi kuolleelle isälle¿

Mistä?



¿Mistä sinä näet mitä vaimosi on kirjoittanut?¿

Monen vuoden jälkeen kyllä tunnistaa oman puolison muitten joukosta.



¿Lisäksi, tietääkö vaimosi, että tarkistat sivuhistoriasta hänen kirjoituksensa?¿

Tietää, kun tulee takaisin. Näytän tämän keskustelun hänelle.



¿Olisko sellainen mahdollista että palkkaisi jonkun hoitamaan firmaa?¿

Se olisi hyvä ratkaisu. Ei vain oikein löydy sellaista henkilö, joka pystyy firman ja perheen asioita hoitamaan, kun ne ovat kytkettynä toisiinsa. On siinä varmaan myös osin nuukuuttakin, ettei kaikkea apua hyödynnetä

perheessä, on teidän opeteltava puhumaan, mutta ennenkaikkea riitelemään oikein. Teille on lapsi tulossa, ette voi lyödä toisianne ja henkilökohtaisten loukkaustenkin on loputtava, aikuisen ihmisen pitää pystyä sanomaan sanottavansa ilman niitäkin jos rakastaa toista ihmistä. Aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta, käy kirjastossa tai kirjakaupassa ja hae rohkeasti apua ongelmiinne. Apua nimittäin löytyy, en usko että vaikeutenne ovat ennenkuulumattomia, jos löytyy tahtoa.