Eroaisitko sinä tässä tilanteessa?

Kukaan ei kyllä yksin riitele, mutta uskon että mies on tässä se pahempi osapuoli. Siitä kielii tuo piittaamattomuus jos ei voi edes sitä vauvan vaippaa vaihtaa ilman että asiasta täytyy sanoa.

AP juttele hei sun miehesi kanssa (silleen et lapset ei oo kuulemassa) ja kysy että mikä painaa mieltä ja mitä asialle pitäisi hänen mielestään tehdä. Kerro mitkä asiat painaa sun mieltä. Voit myös kysyä että onko hänestä ero järkevä ratkaisu. Teiltä selkeästi puuttuu kaikki kommunikaatio, yrittäkää korjata se asia jos on vielä korjattavissa.

Ja hei sinä nr.2! Koitas nyt lopettaa se provoaminen että AP olisi nyt se pääpiru tässä. Sulla on oikeus sanoa mielipiteesi, mutta urpo ei tarvitse sentään olla.

Se riitely kun vaan melko usein on ihan ainoa vaihtoehto kommunikoida. Se toinen vaihtoehto sitten on pitää turpa kiinni, alistua ja olla hiljaa. Useimmiten kun vastapuoli (jos on miespuolinen) on sellainen, että mistään ei saa sanoa. Ihan sama vaikka kuinka sanot, että "olisi mukavaa, jos joskus imuroisit". Mies kuulee sen aina "vittu kun et ikinä tee mitään". Ja siitähän ne riidat sitten repeää. Jotenkin nää "riitelyyn tarvitaan kaksi" on ärsyttävän tekopyhiä tyyppejä...

Nimittäin se että lähtee. Mutta sitä ei ehkä ensimmäisenä ratkaisuna kannata toteuttaa...

sanoa sen verran, että taitaa mies olla niin lapsellinen ettei kerta kaikkiaan tajua sitä että lasta ei saisi vetää mukaan mihinkään riitoihin.



Taas jälleen kerran äsken nälvi minua lapselle. Yrittää sillä varmaan ärsyttää minua mutta ei tajua, että enemmän siitä on varmaan lapselle haittaa.



Olen tuostakin sanonut varmaan miljoona kertaa, että tuollainen käytös pitäisi lopettaa mutta ei vaan tunnu tajuavan. On niin sekaisin päästään, että luulee että minun haukun miestä lapselle. Ja sitten kostaa tämän.



Äsken tuntui taas siltä, että 3-vuotias on enemmän fiksu kuin 33-vuotias.



-AP

vielä kun se on SINUN, mielenterveyden kannalta "helpompaa".

jo monessakin viestissä, mies on kipeä, apua hakemahan

ja pitkälti kuulostaa masentuneelta, mutta en kyllä ihan kaikkea pistäis masennuksenkaan piikkiin. vaikka voihan tietty olla, että masennus ja väsymys saa hänet sitten vielä käyttäytymään idioottimaisesti. Jos nyt jotenkin saisitte keskusteluyhteyden. mitä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen/meilin, jossa yrittäisit ilman syyttelyä kertoa, kuinka huolissani olet tästä tilanteesta ja myös hänestä. usein masentunut ei välttämättä itse tiedosta olevansa masentunut eikä ainakaan sitä, että oma ei-toivottava käytös voisi johtua sairaudesta. mies pitäisi jollain konstilla saada hyväksymään se, että jotain on nyt pielessä. Apu voi löytyä lääkärin, psykologin tai muun terapeutin luota.

Mielestäni tämä miehen mahdollinen masennus tai muu mielen sairaus kannattaa ainakin poissulkea ennen eropäätöstä. ongelmallista tietty on, jos mies ei suostuttelusta, maanittelusta,käskemisestä tai kiristämisestä huolimatta hakeudu hoitoon.

Toivottavasti saisitte yhdessä solmut auki.

mutta silti en eroaisi. ALLE 3-vuotiaiden LASTEN VANHEMPIEN EI TULE EROTA! Elämä muuttuu vauvavuosien jälkeen radikaalisti, ja parisuhde voi paremmin. Jos ei voi, niin eroatte myöhemmin.



Miehesi piheys kuulostaa rankalta. Suosittelen, että perustatte yhteisen taloustilin, johon molemmat laittaa esim. 70 % tuloistaan ruoka-, lasten ym. menoja varten. Se on oikeudenmukaisempaa kuin puoliksi maksaminen. (Vaikka meillä on kyllä yhteiset rahat kokonaan...)

Ihan selvästi tai sitten stressiä ja paljon esim töissä.

...ex-mies, mutta kiukuttelen syyksi paljastui toinen nainen, jonka takia halusi erota. Nuorin oli kyllä alle 2-vuotias siinä vaiheessa. En olisi halunnut erota, mutta nyt oikeastaan tuntuu hyvältä. Ja naurattaa millaisen 'saaliin' se toinen nainen saikaan...

tuollainen kun sinun mies. Ja selvisi että sillä on vaikea masennus. Ja toinen nainen. Ja alkoholiongelma. Pihi se ei ollut, mutta vastuuton raha-asioissaan ja saamaton hoitamaan asioita yleensä. Muutaman vuoden katsoin sitä ja sitten sain tarpeekseni.