Eroaisitko sinä tässä tilanteessa?

jos 3- vuotias sanoo että pyydä anteeksi äidiltä?



Miksi se lapsi laitetaan sotatantereelle?



Miksi sinulta olisi taaperon mielestä pitänyt pyytää anteeksi?

Ja miksi SINÄ et tilanteessa ollut aikuinen ja kertonut lapselle että ei hätää?

lapsenne ansaitsevat sen. Jos ei tilanne muutu pikkuhiljaa parempaan, niin sitten erotkaa.

Mies taas räyhäsi minulle. Oltiin silloin autossa. En edes muista mikä juttu se oli. t Ap

Toisaalta oletko eron jälkeen valmis antamaan lapset isälle viikonlopuiksi? Minä eroaisin jos asiallinen keskustelu ei auta, tosin miehesi voi olla masentunut tai 30 kriisissä. Ainakin tuntuu siltä että perhe-elämä EI ollut sitä mitä hän halusi.

Onko sinulla mahdollisuutta häipyä viikonlopuksi ja jättää mies hoitamaan lapsia? Tuntuu että lapsilla ja miehillä ei ole kunnollista sidettä ja että sinä olet ikäänkuin ottanut kaiken vastuun.

Kai teidän parisuhteessa on kaksi osapuolta. On vähän vaikea uskoa, että miehesi on aivan paska ja sinä ihana ja kaikkivoipa äiti ja puoliso.

Olivatko molemmat lapset yhteinen toive ja päätös?

Mitä muuta yhteistä teillä on kuin lapset (ja mahdollinen asuntolaina)?

Vastauksena otsikkoon: jos ero on ainoa ratkaisu jonka tuohon tilanteeseen keksit, niin eroa sitten.

Meillä on kaksi lasta. Vanhempi 3-v ja nuorempi vauva. Minua ärsyttää miehen laiskuus. Esim viikonloppuisin miestä ei meinaa saada sängystä ylös. Koskaan ei nouse itse vaan aina saa tapelun kanssa huutaa ja kiskoa se ylös. Lisäksi haluaa nukkua päiväunet joka päivä. vauva ei miestä valvota mutta väsymys saattaa johtua siitä että tykkää öisin katsoa leffoja.Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää olla katsomatta öisin ja käydä nukkumaan jos kerran on niin kovin väsynyt aina. Mies on siis AINA väsynyt. Lisäksi on itsekäs ja pihi. Ei koskaan hoida lapsia oma-alotteisesti vaan aina saa käskeä vaikka vaihtamaan vaippaa. Yleensä kyllä tekee jos on käsketty.

Loppu onneksi ei ollut, mun mieheni ei räjähtele koko ajan eikä pidä kirjaa mun syömisistäni. Mutta silti, jo tuo alkuosakin on musta niin ärsyttävää että mietin eroa melkein joka päivä.

En ikinä olisi uskonut sanovani tätä ennen lasten saamista, mutta mä en halua erota etten rikkoisi lasten perhettä. Ennen olin vahvasti sitä mieltä että tuo asenne on typerä, ja että lastenkin on parempi olla kun saavat nähdä kotonaan oikeudenmukaista, tasapainoista yh-elämää kuin täysin vinoutunutta parisuhde-elämää, mutta nyt mä en enää ole samaa mieltä. Lapset suhtautuvat meihin molempiin vanhempiin niin välittömän ja ainaisen innostuneesti, etten raaski oikeasti ottaa eroa.

Lapset ovat nyt 3 ja 6, ja mun on vaikea enää kuvitella koskaan rakastuvani mieheeni. Toistaiseksi valitsen kuitenkin olla tässä avioliitossa.

mutta siihen että erotako.. vaikuttaa että rakastatko häntä? PItääkö teitä jokin kuitenkin yhdessä? Lapset ainakin.



Jos on jotakin minkä vuoksi kannattaisi vielä taistella niin istu alas ja kerro että olet hajalla ja harkitset eroa. Kerro vaikka paperilla että mihin asioihin haluat muutosta. Ehdota pariterapiaa jos ei mene kaksin keskustellen perille että olet ihan rikki teidän arkeen.

tiedä pitääkö mikään muu yhdessä kuin lapset. Asuntolainaa kyllä on mutta asunnon voi myydä.



Tuntuu kuin mies olisi kivireki jota pitää vetää perässä. Eihän se varmaan edes nousisi söngystä koko päivänä jos sitä ei siihen pakottaisi.



Joku kommentoi, että pihiys vaan pahenee ja sen olen kyllä huomannut.



Tuo "pimahtelu" on uusi juttu joka on alkanut vasta tänä vuonna. Mietin välillä, että onkohan siitä tulossa joku mielenvikainen. Sen verran hölmöistä syistä välillä pimahtaa ja itse ei tunnu edes tajuavan kuinka naurettavasti käyttäytyy.



t.AP

Tulee mieleen tuosta pimahtelusta, että on stressaantunut ja pinna kireellä sitä kautta. Kannattaisi varmaan puhua kunnolla asiasta. Kerrot asiallisesti miltä sinusta tuntuu ja annat mahdollisuuden toisen vastata ja ehkä jopa muuttaa käytöstään.



Meillä ainakin yhden vakavan keskustelun myötä tuo piheys jäi pois, kun toinen ymmärsi että ollaan perhe ja hoidetaan yhdessä raha-asiat ja että raha-asiat on perheessä yhteisiä eikä sun ja mun. Ja että sijoittaminen yhteiseen ja perheeseen ei ole pois keneltäkään.

kyllä vaikuttaa että miehelläsi on jotain oikeaa hätää.



Piittaamattomuus omasta hyvinvoinnista ja perheen hyvinvoinnista, perheestä ja sinusta: valvoo yöt ja haluaa nukkua päivät, ei arvosta sinua, käyttäytyminen lasten kanssa.



Hakisin apua.

koski asiaa että LAPSI pyytää miestä pyytämään anteeksi sinulta!

Kai sinä nyt ymmärrät ettei tilanne ole normaali tai järkevä SINULTAKAAN!



Omat lapseni on teidän lapsia isompia ja parisuhdetta takana varmaan pidemmälti kuin sinulla ikää mutta KOSKAAN ei ole lapset puuttuneet meidän riitoihin.



Miksi otat puheeksi riidan josta et edes "muista" mitä se kosketti? Kuulostaa vahvasti siltä ettei syy ole "vaan miehessä".



Mitkä asiat SINUSSA on kurjia? Missä voisit omaa olemusta parantaa; kuin että haukut toista?



2

että miehelläsi saattaa olla masennusta.

Ole rakastava puoliso, hanki miehelle apua, älä lähde heti yrittämättä pois.



Onneksi oma mieheni siinä tilanteessa kun olin itse väsynyt, masentunut yms jaksoi tukea, kannustaa terapiaan.

Yksipuolisesta jutusta päättelet että mies masentunut, miksi ap ei olisi itse?



2

masentuneen miehen stereotyyppi että oksat pois. Auta itteäs ja perhettäs ja hommaa sille apua. Itse se ei sitä tee koska suomalainen mies ei IKINÄ myönnä olevansa ahdistunut, saati masentunut. Oireet vaan tuntus siltä, siis sillä olettamalla että ukkos on ollut aikaisemmin edes semi johdonmukaisesti käyttäytyvä tyyppi.

Kukaan ei kyllä yksin riitele, mutta uskon että mies on tässä se pahempi osapuoli. Siitä kielii tuo piittaamattomuus jos ei voi edes sitä vauvan vaippaa vaihtaa ilman että asiasta täytyy sanoa.



AP juttele hei sun miehesi kanssa (silleen et lapset ei oo kuulemassa) ja kysy että mikä painaa mieltä ja mitä asialle pitäisi hänen mielestään tehdä. Kerro mitkä asiat painaa sun mieltä. Voit myös kysyä että onko hänestä ero järkevä ratkaisu. Teiltä selkeästi puuttuu kaikki kommunikaatio, yrittäkää korjata se asia jos on vielä korjattavissa.



Ja hei sinä nr.2! Koitas nyt lopettaa se provoaminen että AP olisi nyt se pääpiru tässä. Sulla on oikeus sanoa mielipiteesi, mutta urpo ei tarvitse sentään olla.

Miksi jotkut nyt vaahtoavat tässä siitä että LAPSI käski iskän pyytää äiskältä anteeksi? Lapselle on tietysti itselleen sanottu vaikka hiekkalaatikkoriidan jälkeen että "pyydä anteeksi Pekalta". Nyt jos isä autossa puhuu vihaisella äänellä ja selvästikin kiukuttelee niin että lapsikin huomaa, niin miksei lapsi voisi sanoa noin. Pointti oli se, että mies ei voinut edes lapselle esimerkiksi sanoa: "anteeksi" (sehän ei tarkoita että "anteeksi että olin väärässä vaan anteeksi että huusin kiukkuisena").



Kurja tilanne teillä ap. Yksi juttu kyllä tuntui tuossa kirjoittamassasi kohtuuttomalta: on kuule IHAN tavallista, että miehet eivät tee kotitöitä tai auta lasten kanssa pyytämättä. Jotkut heistä vaikka kuinka haluaisivat hoitaa hommat puoliksi eivät vain näe tekemisen tarvetta ennenkuin nainen on jo ehtinyt sen hoitaa kolmeen kertaan. Eli ainakin minä olen katkerana joutunut nielemään sen tosiasian, että pyydettävä on.



Onko miehesi ollut jo kauan noin saamattomana? Synnytyksenjälkeinen masennushan on ihan todistettu juttu miehilläkin. Hänelle voi olla psyykkisesti kova pala kun toisen lapsen myötä hän on tajunnut että on nyt ihan lopullisesti perheenisä ja aikuinen ja "kaksi lasta, auto ja koira" -loukussa (vaikka ei olisi koiraakaan ;-)) jota vastaan ehkä nuorena kapinoi.



Varmaan olette keskustelleet, tai olet yrittänyt, mutta vielä vain pitäisi yrittää. Minä ainakin yrittäisin vielä selittää mitkä ovat minun mielestäni ihan minimiodotukset puolisolta (apuna voi käyttää parisuhteen roolikarttaa, aivan mainio apuväline! googlaa jos et tiedä) ja selittää että jos en tätä perheessä saa niin en enää ehkä halua olla perheenä. Ja samallahan hänelläkin olisi (siihenkin se roolikartta on hyvä) tilaisuus kertoa mitä häneltä puuttuu, koska onnellinen hän ei selvästikään ole.



Jos mies ei suostu keskusteluun rauhallisella hetkellä ja ilman riitelyä, eikä lähtemään parisuhdeneuvojalle asioista puhumaan, niin paha juttu. Kyllä minä silti varmaan odottaisin ainakin puoli vuotta josko kyseessä on vain vauvan syntymän jälkeinen romahdus... mutta jos ei talven arkikaan tuo ryhtiä elämään niin alkaisin katsella eropapereita, niin kauheaa kuin se onkin. Kyllä molempien täytyy suhteeseen satsata!

tiedoksi, että mielestäni en ole masentunut. Nousen joka aamu mielelläni ylös ja tykkään tehdä lasten kanssa kaikennäköistä. Yritän myös keksiä koko perheelle tekemistä/menemistä. Muuten me ei varmaan ikinä missään käytäiskään.



Tuo riitä nyt oli vaan otettu esimerkkinä siitä, että kun minua ärsyttää se että pitää lasten kuullen riidellä ja kiukutella. Ja että 3-vuotias on riittävän iso ymmärtämäänmitä ympärillä tapahtuu.



Kommunikaatio tosiaan puuttuu kuten joku kirjoittikin. Olen yrittänyt välillä keskustella miehen kanssa mutta hän ei halua käyttää siihen "vapaa-aikaansa" (kuten itse asian ilmaisee). Eli siis sitä aikaa kun lapset jo nukkuu. Ja heidän hereillä ollessa ei voi keskustella.



Olen joskus miettinytkin, että olisiko masennusta. Hän kun harvoin edes innostuu mistään. Paitsi niistä elokuvistaan mitä pitää kaikki yöt katsella.



Itse ei kuitenkaan tuota ongelmaa tunnu ymmärtävän eikä varmaan lääkäriin suostu menemään (olen joskus yrittänyt).



Tuosta vauvasta ei tunnu välittävän/tykkäävän juuri lainkaan. Itsekin kyllä sitä halusi. Yritti kerran jotain selitellä, että ehkä sitten alkaa tykkäämään kun se on isompi ja tajuaa jotain. Nyt kun se ei vielä tajua niin sitä voi kohdella kuin halpaa makkaraa (miehen mielestä).



t.AP

koski asiaa että LAPSI pyytää miestä pyytämään anteeksi sinulta!

Kai sinä nyt ymmärrät ettei tilanne ole normaali tai järkevä SINULTAKAAN!

Omat lapseni on teidän lapsia isompia ja parisuhdetta takana varmaan pidemmälti kuin sinulla ikää mutta KOSKAAN ei ole lapset puuttuneet meidän riitoihin.

Miksi otat puheeksi riidan josta et edes "muista" mitä se kosketti? Kuulostaa vahvasti siltä ettei syy ole "vaan miehessä".

Mitkä asiat SINUSSA on kurjia? Missä voisit omaa olemusta parantaa; kuin että haukut toista?

2

koska muuten tuskin korottaisit miestä noin jalustalle. Voi herran tähden.

Totta kai lapsi vaatii vanhemmiltaan oikeudenmukaisuutta ja on luonnostaan heikomman puolella. Jos isä rähjää äidille suuna päänä, totta kai lapsi haluaa sen loppuvan. Ehkä teillä lapset olivat jo niin alistettuja ja peloissaan, että pitivät suunsa sen vuoksi kiinni?

Käsitit tuosta riidasta juuri sen mitä tarkoitin. ELi olisi nyt voinut edes lapsen mieleksi sanoa anteeksi (vaikka ei sitä oikeesti tarkoittaisikaan). Lapselle kun on juuri opettu anteeksi pyytämistä.



Ei ne kotityöt niin paljoa ärsytä. Eniten ärsyttää se ainainen nukkuminen ja kun on hereillä niin se jatkuva valitus väsymyksestä.



Jos olisi edes hereillä ja vielä pimahtelematta niin se olisi jo paljon.



Täytyy tuo roolikartta googlettaa.



t.AP

Kukaan ei kyllä yksin riitele, mutta uskon että mies on tässä se pahempi osapuoli. Siitä kielii tuo piittaamattomuus jos ei voi edes sitä vauvan vaippaa vaihtaa ilman että asiasta täytyy sanoa.

AP juttele hei sun miehesi kanssa (silleen et lapset ei oo kuulemassa) ja kysy että mikä painaa mieltä ja mitä asialle pitäisi hänen mielestään tehdä. Kerro mitkä asiat painaa sun mieltä. Voit myös kysyä että onko hänestä ero järkevä ratkaisu. Teiltä selkeästi puuttuu kaikki kommunikaatio, yrittäkää korjata se asia jos on vielä korjattavissa.

Ja hei sinä nr.2! Koitas nyt lopettaa se provoaminen että AP olisi nyt se pääpiru tässä. Sulla on oikeus sanoa mielipiteesi, mutta urpo ei tarvitse sentään olla.

Se riitely kun vaan melko usein on ihan ainoa vaihtoehto kommunikoida. Se toinen vaihtoehto sitten on pitää turpa kiinni, alistua ja olla hiljaa. Useimmiten kun vastapuoli (jos on miespuolinen) on sellainen, että mistään ei saa sanoa. Ihan sama vaikka kuinka sanot, että "olisi mukavaa, jos joskus imuroisit". Mies kuulee sen aina "vittu kun et ikinä tee mitään". Ja siitähän ne riidat sitten repeää. Jotenkin nää "riitelyyn tarvitaan kaksi" on ärsyttävän tekopyhiä tyyppejä...