"Suomennatteko" 5-vuotiaan höpötyksiä (tai joutuuko muut

ne jotain dinosauruksia?

Suomenna nyt mulle mitä ne tarkottaa.

Meillä poika täyttää loppusyksytä 5v ja hyvin saa sukulaiset ja tutut pojan kertomuksista selvää, jutut kuitenkin tosi "lapsellisia" sun poikas selityksiin verrattuna. Onko poikanne nero?

Suomenna nyt mulle mitä ne tarkottaa.

Meillä poika täyttää loppusyksytä 5v ja hyvin saa sukulaiset ja tutut pojan kertomuksista selvää, jutut kuitenkin tosi "lapsellisia" sun poikas selityksiin verrattuna. Onko poikanne nero?

Tuskin se mikään nero on. AT-AT on StarWarsista tuttu kävelevä kulkuneuvo (poika säästää saadakseen lego-version ja kahlaa kirjaston StarWars-kirjoja isänsä kanssa). Pterodactyl on lentolisko ja eoraptor puolestaan dinosaurus. Niistä jätkä tietää enemmän kuin minä...

mutta lienen tottunut. Nytkin tuo on reissulla, jossain mielikuvituskaupungissa, jossa konsertoi kuulemma ihan kohta suuri rocktähti Spidipaars. Ja samalla reissulla löytyi itse itsensä kasteleva ruusuorvokki ja helmikaskas. Sekä ravikukka, jonka lehdet näyttävät ravihevosilta... :D Soitti just "kännykällä" mulle. :P



Piirroksissa vilisevät hirviöt, joilla on toinen toistaan kummallisempia nimiä. Kuten vaikka Stainegus tai Axentopilus, joka hengaili juuri em. bändin lavan edessä...



Joo, vähän vilkas toi mielikuvituselämä...

Meidän 5v pojalla on myös todella vilkas mielikuvitus ja lennokkaat jutut, on aina ollut verbaalinen tyyppi. Vaihtaa aihetta lennossa ja selostaa niin tohkeissaan milloin mistäkin että hitaammat ei pysy perässä. Tuon ikäisellä ei tunnu olevan vielä sitä tajua että jos alkaa selittää jotakin äsken näkemäänsä toiselle joka taas ei ole ko. asiaa nähnyt, niin tulisi myös kertoa vähän taustaa aiheelle. Ei vielä osaa niin loogista kerrontaa että muut pysyisivät kärryillä vaan kuulijalta saattaa hävitä punainen lanka kun aiheet vaihtuvat niin taajaan. Myös meillä poika säästää yhteen tiettyyn lego-juttuun josta saattaa aloittaa jutun vaikka kaupan kassan kanssa käsittämättä että kassanhoitaja ei ehkä ole koskaan kuullut ko legosarjasta.

kaikista ötököistä, eläimistä, dinoista, ylipäätään maailmasta.... Ja välillä sit on itelläkin murot kurkussa, kun kesken aamupalan yks lohkasee, että voitaisiinko me vähän keskustella niistä eläimistä, joilla on toi metamorfoosi tai kysäisee ohimennen, että miksi siitä Pangeasta nyt tulikaan tämmönen kartta mitä se nyt on (Ja sit lyö muutaman kierroksen tyhjää ennenkun edes tajuan mistä hevosta se oikein haluaa keskustella...)



ja hyvin tuttua on tuokin, että poika on nähnyt/kuullut just jotain ja alkaa selittää jotain ihan intopiukkana, vaikkei kuulijalla ole mitään käsitystä mitä poika on nähnyt.



Isänsä kanssa keskustelut saa joskus jo koomisia piirteitä, kun mies aina luulee tietävänsä mistä se puhuu tai haluaa uskotella tietävänsä ja sit ne hölisee molemmat ihan puuta heinää, tyyliin "hyvää päivää - kirvesvartta"



Ite tyydyn sit toisinaan kommentoimaan jotain tyyliin "mielenkiintoista" ja "enpäs tiennytkään tuota" jos en nyt jaksa perinjuurin kysellä mistä on kyse...

siitä oppii eniten. Poika on sit aika toivoton noissa fyysisissä jutuissa. Tänä kesänä vasta oppinut jotenkin ajamaan polkupyörällä (appareiden kanssa) eikä osaa vieläkään laittaa kunnolla lenkkareita jalkaansa...

Oppiipahan olemaan olettamatta, että muut tietävät täsmälleen samat asiat kuin itsekin. (Toisaalta ei ap:kään ole vielä oppinut...)

ei periaatteessa liity itse aiheeseen mitenkään. Vai?

Minusta lapsi voisi jo itse opetella hiljakseen tuollaisia juttuja. Voisit tosin kotona kaikessa rauhassa ehkä rueta vihjailemaan, että niistä tarinoista pitäisi aina kertoa vähän taustojakin esim, että mistä puhuu. Hauska poika sulla:) Eiköhän me kaikki joskus sanota, että 'kato kun tuolla on toi' tms. Niin, että missä oli ja mitä.