te joiden vauvat vierastivat jo 3kk (tai aikaisemmin) ikäisinä

ja kolmantena pimu joka alkoi vierastamaan pienenä ja jatkoi yli 1-vuotiaaksi, niin että anoppikin harmistui ja syytti miniää huonosta kasvatuksesta, kun typykkä kirkui ja halusi äidin syliin.



Sitten loppui ja nyt on flirtti kuin mikä ja ihana iloinen ja luottavainen lapsi 1 v 10 kk.



Älystä en tiedä, mutta nuppipalapelit sujuivat hyvin jo 1 -vuotiaana ja lukee jo vähän (hihhih, jälkimmäisen jekutin).

ja älynlahjoista voi vielä mitään sanoa. Mutta joskus kesähelteillä huomasin ekan kerran, kun se vierasti mummoa, sitten enoaan ja jotain vieraampaa tätiä.



En tietenkään työntänyt parkuvaa vauvaa väkisin sinne mummolle, kun kerran vierasti. Mutta kyllähän minä ajattelin, että onpa aikaista vierastaa. Meillä taisi kuitenkin olla tulossa jokin juttu, että oli tarkoitus jättää vauva mummolle tunniksi tai kahdeksi hoitoon, niin valmistelin vauvaa niin, että käytiin mummolla joka päivä (asuu samalla tiellä), jotta vauva tottuu mummoon kunnolla. Ja sitten samana päivänä panostin vauvan syömisiin ja nukkumisiin, jotta vauva oli mahdollisimman hyväntuulinen mummolle jäädessään. Sillä väsyneenä nuo vierastamiset tuppaavat olemaan vielä pahempia.



Hyvin meni näillä keinoilla.

heti vastasyntyneenä. Jos lähdin kauppaan ja jäi isälleen, niin itku kuului jo ulko-ovelle, kun palasin. Jos olin tunnin pois, niin oli itkenyt itsensä uneen. Kun otin syliin, niin heti katkesi itku ja rahoittui. Sama oli kaikkien vieraiden kanssa. Pikkuhiljaa hyväksyi isänsä, mutta vieläkin kiljaisee kovalla äänellä mummulle jäämistä, vaikka sitten vaikeneekin heti melkein, kun mennään pois. Lapsi on vasta 1,5-vuotias, joten älyä vaikea arvioida. On aika kekseliäs ja minusta, siis oma subjektiivinen arvioni on, että lapsi voisi olla älykkäämpi ja virkeämpi kuin kaksi vanhempaa lasta. On jotenkin kehittyneempi ja hoksaavampi kuin isosisaruksensa tässä iässä.



Suurin yhteys tuolla vierastamisella on kuitenkin mun mielestä tahtoon. tällä nuorimmalla on rautainen tahto ja se näkyi heti 1-vuotissynttäreiden jälkeen, kun alkoi uhmaikä...

Yksi lapsista vierasti noin 4 kk:n ikäisenä töistä saapuvaa isää ja sen jälkeen alkoi ujostella myös vieraita aikuisia. On ujostellut siitä asti, varsinkin aikuisia. Puhumattomuutta on myös ollut kodin ulkopuolella.



Nyt lapsi on jo 12-vuotias ja on edelleen ujo, arka ja vetäytyvä sekä sosiaalisesti kömpelö. Ongelmia on koulussa ja kavereiden kanssa. Ulkopuolista apuakin on tarvinnut hakea. Mutta lapsi on pärjännyt hyvin koulussa ja on erittäin lahjakas tietyissä asioissa.



Eli meillä ainakin tuo varhainen vierastaminen tarkoitti lapsen ujoa ja arkaa luonnetta. Muilla lapsillamme tuota varhaista vierastamista ei ole ollut eikä heistä kukaan muu ole yhtä ujo ja arka. Lapsia meillä on 7.

isäänsä ei enää vierasta, eikä mummiakaan niin pahasti. tätikin saa jo istua vieressä ja katsoa päin :D



alkoi n.2kk iässä ja toivottavasti olis nyt sitten pois menossa.