Mulla on ikävä vanhaa onlinea ja sen leppoisia viikonloppu iltoja ja öitä.

Aina oli juttuseuraa, ja oli leppoisa tunnelma.

Pystyi puhumaan mistä tahansa aiheesta ja pystyi kysymään mitä tahansa, aina tuli vastaus, ja nopeasti. Voi, sitä aikaa!

alli paasikivelle, OMSK:Lle, Taukolle, Tonniksell, onnentytölle kuuluu?

Vai mikä se oli?

kun paikalle rantautui päivän ensimmäinen häirikkö. Tulin palstalle kylläkin vasta 2005, eli kaiketi viimeisten joukossa.



Sain ihan hirveän paljon tukea sieltä ja jopa tosielämän ystäviä, joita tapaan vieläkin.



Sääli, että sen sallittiin jäädä häiriköiden temmellyskentäksi ja lopulta kaiketi moderaattorin ja hänen ystäviensä leikkipaikaksi.

heti kun palsta vähänkin osoittaa elpymisen merkkejä, Wiirupää tulee "käväsemään" ja kehumaan, että taas on laihduttu melkein 100 grammaa, käyty melkein kilometrin lenkillä mustalaisystävien kanssa, puhuttu köökkienklantia tanskalaisen siskopuolen kanssa, joka melkein ymmärsi, melkein saatu hoitohevonen, melkein saatu hoitokoira, melkein saatu psykologiaika mutta ei kyytiä sinne, migreeni toiseen puoleen päähän, pölynimijä on lainattu ja pesukone - se molskuttaa, molskuttaa ja molskuttaa. Nämä kaikki asiat voisi olla siellä kakkanruskeassa blogissa, mutta ei, ne pitää tulla kaatamaan vielä onlinelle, kun kukaan ei sitä blogia viitsi lukea eikä varsinkaan kommentoida.



Joo, ja en tiedä miksi tämä minuakin niin häiritsee nykyään, ennen ei häirinnyt mutta silloin olikin vielä muita kirjoittajia palstalla.