asperger-lasten äidit: millainen lapsesi oli 2v?

Ei leikkinyt vaan korkeintaan tyhjensi lelulaatikon, ja siinä oli se leikki. Ei viihtynyt sylissä. Hiekkalaatikolla vain söi hiekkaa, eikä osoittanut kiinnostusta hiekkaleikkeihin eikä muihin lapsiin.



Lapsi sai As-diagnoosin 7-vuotiaana.

Näin jälkeenpäin tiettyjä asioita oli näkyvissä, mutta en mitenkään osannut yhdistää niitä tähän, ja monet muutkin lapset olivat samanlaisia.



2-vuotiaana lapseni ei osannut puhua kuin muutaman sanan. 2,5-vuotiaana sanat kuitenkin lisääntyivät ja muuttuivat lauseiksi.



Lapsi oli äärimmäisen liikkuvainen, ei tykännyt olla sylissä, söi kaiken minkä käsiinsä sai. Vahtiminen oli kova homma.



Lapsi oli hyvin itseriittoinen, mutta tajusi kyllä ne perinteiset kuuropiiloleikit ja vastaaavat ihan ajallaan (taitavat olla ennen 2-vuotiskautta, tästä on meillä jo aika kauan) ja vastaavat.



Hänelle oli hyvin tärkeää, että juuri hän saa laittaa valot päälle kun tullaan huoneeseen. Meidän valokatkaisijat oli noin 1,5 metrin korkeudella, joten hänet piti aina nostaa katkaisijalle.



Hän pelkäsi kaikkia humisevia ja kohisevia ääniä silloin ja myöhemminkin.



Hän ei voinut sietää uusia vaatteita. Kirpparilta ostetut ja pehmeiksi kuluneet kelpasivat.

2-vuotiaana hyvin helppo siinä mielessä, että viihtyi omissa oloissaan. Lähinnä tutki leluja tai muita tavaroita (saattoi tunninkin istua hiljaa näpräämässä jotain tavaraa). Ulkona vaelteli yksikseen, hiekkalaatikko, liukumäki yms. ei kiinnostaneet. Ei ollut vähääkään kiinnostunut muista lapsista - nämä olivat hänelle kuin jotain esineitä. Ei välittänyt kuka hoiti. Ei ikävöinyt vanhempiaan, mutta 2,5v tuli sellainen kausi, että jos jätettiin hoitoon niin huusi kuin syötävä koko ajan ja rauhoittui vasta kun äiti/isä tuli takaisin. Oppi myöhään puhumaan.



Pahinta oli syöminen, sen kanssa oli isot ongelmat, ei halunnut syödä MITÄÄN KOSKAAN (tätä ei kukaan voinut tajuta). Vauvasta asti oli ollut syömisvaikeuksia, eli lapsi hylki rintaa ja pulloa (vauvana syötin hänet aina puolinukuksissa, koska silloin vastusteli vähemmän). 2-vuotiaana syötimme häntä "väkisin" lelujen ja muun viihteen avulla, koska lapsi oli alipainoinen (olimme monissa tutkimuksissakin tämän takia), eikä oikeasti koskaan olisi halunnut syödä. Se oli kamalaa! Ei halunnut syödä itse. Vasta 4v suostui syömään itse ja nyt kouluikäisenä syö jo ihan hyvin vaikkakin on edelleen tarkka ruuastaan ja syö vähän.



Asperger-lapset on hyvin erilaisia. Oireiden kirjo on moninainen ja lisäksi jokaisella myös perusluonne erilainen kuten muillakin ihmisillä. Ymmärtääkseni olennaista on sosiaaliset ongelmat (tosin normaalitkaan 2v ei useimmiten kykene vielä yhteisleikkiin) ja omituiset leikit (tavaroiden tutkiminen ja järjestely, ns. symbolinen leikki voi puuttua kokonaan). Yleistä myös "jumiutumiset" ja rutiinien äärimmäinen tärkeys. Tosin rutiinit tärkeitä myös normaali 2-vuotiaalle, mutta as-lapsella myös itse keksimiä rutiineja joita pitää noudattaa.

Ajattelin jo tuolloin, että lapsessa on jotain autistista, mutta huoleni tyrmättiin joka taholla ja sanottiin, että eihän se nyt autistinen ole kun tulee kuitenkin kontaktiin ihan hyvin, puhuu jne. 5-vuotiaana alettiin tutkia kun päivähoito oli yhtä hulinaa...

Vauvasta asti oli ollut syömisvaikeuksia, eli lapsi hylki rintaa ja pulloa (vauvana syötin hänet aina puolinukuksissa, koska silloin vastusteli vähemmän). 2-vuotiaana syötimme häntä "väkisin" lelujen ja muun viihteen avulla,

ja just toi unissaan syöttäminen oli meilläkin käytössä. Mutta noin kaksivuotiaana alkoi kyllä alas mennä mitä hyvänsä.

Mun mielestä 2-vuotiasta ei kuitenkaan pitäisi yrittää diagnosoida aspergeriksi. Ei sitä voi vielä nähdä, koska niin monet noista asioista on vielä tyypillisiä muillekin tuonikäisille. Oikeastaan vain sellaisen kannerilaisen autismin täydellisen kommunikaation puutteen voi nähdä tuossa iässä.

AS-lapsi puhui kaksivuotiaana täydellisiä lauseita, hyvin pikkuvanhasti ja hyvin runsaalla sanavarastolla, oli siis puheen kehityksesssä useita vuosia edellä tuolloin. Nyt ero on tasaantunut kun lapsi on ekalla, tosin käyttää vieläkin virallista kieltä.



Kaksivuotiaana lapsi ei juuri leikkinyt eikä ollut kiinnostunut muista lapsista ollenkaan. Inhosi jo silloin kovia ääniä, meteliä, valoisia paikkoja ja paikkoja joissa on paljon liikettä (kaupat, kaupunki).

Meillä yksi lapsista leikki pitkään niin, että vain järjesteli leluja jonoon, riviin, ryhmiin. Mihinkään ei kukaan saanut koskea ettei järjestelmät mene pilalle. Oli hyvin helppo ja rauhallinen lapsi. Hänestä moni sukulainen oli tekemässä diagnooseja ja moitti lapsen käytöstä omituiseksi. Osa yritti ohjata hänen leikkejään 'normaalimpaan' suuntaan siinä onnistumatta.



Kyseessä on aivan tavallinen lapsi, joka viimeistään eskari-iässä leikkimään 'normaaleja' leikkejä. Hyvä hahmottamiskyky hänellä näyttää olevan ja pärjää matematiikassa loistavasti.



Yksi lapsistamme kärsii aistiyliherkkyyksistä. Vaateostoksilla täytyy olla tarkkana ettei osta vahingossa vaatetta, jonka saumat kutittaa tai satuttaa. Hän on herkkä myös koville äänille, mutta on alkanut osoittamaan musikaalista lahjakkuutta.

Tavallinen lapsi hänkin on aistiyliherkkyyksistään huolimatta.