Oltaisko kaikki aspergereita?

minunkin lähipiiriin on ilmaantunut viime vuosina monta aspergeria. kummallista.

Asperger on ihan todellinen neurologinen vamma. Ja voin kertoa, että as-diagnoosia ei todellakaan noin vaan anneta kaikille jotka sen haluaa. Diagnoosin saamiseksi vaaditaan todella perusteelliset, pitkät tutkimukset. Monilla menee vuosia, että saavat sen. Kaikki "älyköt" eivät todellakaan ole asseja.



Voitteko kuvitella miltä nuo vähättelevät kommentit tuntuu as-lapsen äidistä? No, kyllähän niihin on saanut tottua ja kovettaa nahkansa. Ihmisten on niin vaikea tajuta, että lapsen erikoinen (ja monien mielestä huono) käytös ei johdu kasvatuksen puutteesta vaan ihan todellisesta neurologisesta vammasta.

On niitä oikeitakin asseja aivan varmasti.

Mutta sitten taas toinen lukunsa on nämä jotka itse diagnosoi asperger-piirteet itsessään, puolisossaan tai lapsissaan. Puhumattakaan naapurin lapsissa.

Asperger on ihan todellinen neurologinen vamma. Ja voin kertoa, että as-diagnoosia ei todellakaan noin vaan anneta kaikille jotka sen haluaa. Diagnoosin saamiseksi vaaditaan todella perusteelliset, pitkät tutkimukset. Monilla menee vuosia, että saavat sen. Kaikki "älyköt" eivät todellakaan ole asseja.

Voitteko kuvitella miltä nuo vähättelevät kommentit tuntuu as-lapsen äidistä? No, kyllähän niihin on saanut tottua ja kovettaa nahkansa. Ihmisten on niin vaikea tajuta, että lapsen erikoinen (ja monien mielestä huono) käytös ei johdu kasvatuksen puutteesta vaan ihan todellisesta neurologisesta vammasta.

Ollaanko kaikki sarkastisia ja mukanokkelia? Eix sekin onn muotii?

Ennen oli joka koululuokassa älykköjä. Nämä olivat usein vähän epäsosiaalisia, kiinnostuneet enemmän asioista kuin muista ihmisistä. Nämä opiskeli sitten professoreiksi, lakimiehiksi, lääkäreiksi.



Sitten luokassa oli niitä sosiaalisia ja puheliaita tyyppejä. Niitä joilla oli aina muotikuteet, pinkkiä huulipunaa ja pallopurkkaa. Näistä ei kaikista tullut mitään, kiinnostus oli jo silloin enemmän vapaa-ajan vietossa kuin opiskelussa.



Sitten oli nämä neutraalit, näkymättömät ja hajuttomat tyypit. Niistä tuli hoitsuja ja myyjiä ja pankkineitejä ja bussikuskeja.



Nykyisin ei ole enää älykköjä. On vain aspergereita. Nykyisin ei ole enää näitä ikibilettäjiä. On vain adhd-aikuisia. Nykyisin on enää tämä hajuton ja väritön ryhmä. Sellaisia pitäisi olla kaikkien muidenkin, koulu pyrkii tasapäistämään kaikki.

...jolla tuossa toisessa ketjussa on ainoa OIKEA aspergerpuoliso?

sankoin joukoin asseja ja muuten vaan niitä joilla on puolisona assi. Olen ollut siinä käsityksessä että asperger on hyvin harvinainen mutta miten niitä onkin nyt joka nurkalla.

ap

...jolla tuossa toisessa ketjussa on ainoa OIKEA aspergerpuoliso?

Jo jonkin aikaa oon kanssa ihmetellyt täällä, kun joka ongelmaan huudetaan diagnoosiksi aspergeria.. Lähes jokaisella ihmisellä on jossakin määrin autistisia ominaisuuksia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Varsinkin lapsilla ajoittainen aistiyliherkkyys, asioissa junnaaminen ja jopa "pakko-oireet" kuten jatkuva käsienpesu ovat todella tavallisia ja häviävät usein iän myötä. Ei kaikkia asioita tarvitse diagnosoida! Siinä vaiheessa diagnoosi on tarpeen, kun henkilö tarvitsee selkeästi yhteiskunnan tukitoimia pärjätäkseen elämässä. Toinen asia, mikä ottaa korvaan on kaikkien vähänkin hankalien ihmisten kutsuminen narsisteiksi. Täällä on kohta kaikki flunssanoireista kysyjätkin kohta aspergereita ja narsisteja:)

Nykyisin ei ole enää älykköjä. On vain aspergereita. Nykyisin ei ole enää näitä ikibilettäjiä. On vain adhd-aikuisia.

enkä ole ikibilettäjä tai mitenkään erityisen impulsiivinen tai rauhaton - ulkoisesti. Rauhattomuus on pelkästään pään sisällä. En ole koskaan ollut mikään häirikkö tai kiusaaja, päin vastoin.

Ennen oli joka koululuokassa älykköjä. Nämä olivat usein vähän epäsosiaalisia, kiinnostuneet enemmän asioista kuin muista ihmisistä. Nämä opiskeli sitten professoreiksi, lakimiehiksi, lääkäreiksi.

Sitten luokassa oli niitä sosiaalisia ja puheliaita tyyppejä. Niitä joilla oli aina muotikuteet, pinkkiä huulipunaa ja pallopurkkaa. Näistä ei kaikista tullut mitään, kiinnostus oli jo silloin enemmän vapaa-ajan vietossa kuin opiskelussa.

Sitten oli nämä neutraalit, näkymättömät ja hajuttomat tyypit. Niistä tuli hoitsuja ja myyjiä ja pankkineitejä ja bussikuskeja.

Nykyisin ei ole enää älykköjä. On vain aspergereita. Nykyisin ei ole enää näitä ikibilettäjiä. On vain adhd-aikuisia. Nykyisin on enää tämä hajuton ja väritön ryhmä. Sellaisia pitäisi olla kaikkien muidenkin, koulu pyrkii tasapäistämään kaikki.

Siis väitätkö, että nykykoulu tasapäistää jotenkin entisaikoja tehokkaammin? Kuule ihmiset ovat edelleen monenlaisia, ja koulussa ei kyllä pystytä eikä pyritä kaikista samanlaisia tekemään - eikä todellakaan myöskään tapeta luovuutta.

vaan koska diagnoosi on uusi, tuntuu, että asseja on paljon.

On tosiaan paljon ihmisiä, jotka nuorena leimattiin hieman oudoiksi ja nyt tiedetään mikä outouden takana on. Eli oireilla ja oireyhtymällä on nimi.



ja vastaus avauksen kysymykseen...ei todellakaan oltais. Aspergerin elämä ei ole mitään helppoa. Olisin todella onnellinen, jos tuo diagnoosi olisi meidän perheessäkin turha.

Ennen oli joka koululuokassa älykköjä. Nämä olivat usein vähän epäsosiaalisia, kiinnostuneet enemmän asioista kuin muista ihmisistä. Nämä opiskeli sitten professoreiksi, lakimiehiksi, lääkäreiksi.

Sitten luokassa oli niitä sosiaalisia ja puheliaita tyyppejä. Niitä joilla oli aina muotikuteet, pinkkiä huulipunaa ja pallopurkkaa. Näistä ei kaikista tullut mitään, kiinnostus oli jo silloin enemmän vapaa-ajan vietossa kuin opiskelussa.

Sitten oli nämä neutraalit, näkymättömät ja hajuttomat tyypit. Niistä tuli hoitsuja ja myyjiä ja pankkineitejä ja bussikuskeja.

Nykyisin ei ole enää älykköjä. On vain aspergereita. Nykyisin ei ole enää näitä ikibilettäjiä. On vain adhd-aikuisia. Nykyisin on enää tämä hajuton ja väritön ryhmä. Sellaisia pitäisi olla kaikkien muidenkin, koulu pyrkii tasapäistämään kaikki.

Siis väitätkö, että nykykoulu tasapäistää jotenkin entisaikoja tehokkaammin? Kuule ihmiset ovat edelleen monenlaisia, ja koulussa ei kyllä pystytä eikä pyritä kaikista samanlaisia tekemään - eikä todellakaan myöskään tapeta luovuutta.

Ennen ei tiedetty puoliakaan näistä kaikista neurologisista häiriöistä joista nyt tiedetään lähes kaikki. Ja asperger on ihan todella tuore diagnoosi, vielä 10 vuotta sitten siitä ei kukaan puhunut eikä tiennyt mitään, eikä kolmekaan vuotta sitten oikein tiedetty, miten päin pitäisi olla as-ihmisen kanssa.



Mutta oikeasti, ap, oletko koskaan ollut as-ihmisen lähellä, tuntenut sellaisen henkilökohtaisesti, nähnyt mitä sellaisen ihmisen lähellä eläminen on? Jos et, suosittelen, ettet jatkossa puhu asiasta, josta et mitään tiedä, ennenkuin olet hankkinut vähän oikeaa lisätietoa. Tältä palstalta sitä ei heru, mutta kokeilepa Googlea. As-ihmisen elämä ei ole helppoa, eikä todellakaan ole helppoa elää sellaisen ihmisen lähellä.