Olen päättänyt luovuttaa...

..sun paras ei vaan ole riittävän hyvä.

tulin siihen samaan tulokseen kuin kolmonen...Life sucks and then you die...that' s the it goes...ap

kieriskelet kunolla itsesäälissä, ja sitten nouset taas ylös. Surkuttelu on sallittua ja terveellistä, mutta jossain vaiheessa pitää todeta, että eteenpäin taas. Tsemppiä.

en yksinkertaisesti enää jaksa...ja sitäpaitsi jokainen ihminen on korvattavissa, joten mitäpä tässä.



On muuten joteenkin pateettisen näköistä kirjoittelua tuo mun teksti, mutta kun tuolta tuntuu, niin minkäs teet...ap

in epätoivoiselle ihmiselle tyyliin: " ihminen on ihmiselle susi. Kun kirjoittaa hädästään netin keskustelupalstalle saa sieltäkin vaan paskaa niskaan" .



Ap:lle sen verran, että jos oikeasti olet tosissasi, niin mietihän vielä. Työ tai sen menetys ei TODELLAKAAN ole mikään aihe heittää pyyhettä kehiin. Tietämättä ongelmistasi enempää on vaikea tsempatakaan enempää. Mutta ihan oikeasti, jos ongelmasi liikkuvat niinkin konkreettisissa -ja usko tai älä pinnallisissa- aihepiireissä kuin työ ja sen menetys, ei mitään ratkaisevaa ole vielä menetetty. Jaksa vielä. Elämällä on tapana yllättää ja laskusuhdanteen jälkeen tulee yleensä noususuhdanne...

muuten ongelmat ovat todella perustavaa laatua olevia...ja jo useampia vuosia olen tässä tsemppailut ja pitänyt itselleni puheita aamuisin peilin edessä ja vakuutellut, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu ja ei elämä aina voi olla näin inhottavaa...

Se, että näin konkreettisesti tuossa ruudussa tuon sanan luovuttaa, saa minut kyllä jotenkin todella surulliseksi...mutta samalla helpottuneeksi...ap

enkä tietysti tarkoita että henkeä ottaa itseltäsi. Antaisit itsellesi anteeksi epäonnistumiset ja luvan epäonnistua muutamaksi vuodeksi. Tietysti vaikea sanoa kun ei tiedä tarkemmin mistä on kyse.

päällisin puolin, kun minua katsoo kaikki menee loistavasti...puhuin ystävieni kanssa tuosta työpaikankin menetyksestä ja kaikki olivat vain sitä mieltä, että mitäs tuosta...sinun meriiteilläsi löydät uuden ja paremman paikan saman tien...Minulla on yleensä aina ollut joku suurempi prokkis menossa opiskelujen tai työn suhteen ja kun, olen yhden jutun saanut valmiiksi aina odotellaan, että mitäs se nyt keksii...no listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta lopputulos on aina sama...mieletön paine, en osaa yrittää miellyyttää/täyttää muiden odotuksia yhtään vähempää..ahdistun yhä enemmän...ap

Ihan totta, aina on toivoa. Jos tuntuu, että kaikki on päin peetä, niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Tsemppiä!

Kerrohan vähän ongelmistasi. Yleensä ulkopuoleinen (ja usein anonyymi) perspektiivi auttaa jonkin verran. Yhtään en yritä väheksyä epätoivon tunnettasi (kokemuksesta tiedän kyllä mitä masennus ja epätoivo voivat olla), mutta usein asiat eivät ole pinnaltakaan ollenkaan niin solmussa kuin mitä siellä pinnan alla tuntuu. Mietitään yhdessä, mistä sun kohdalla voisi lähteä solmua purkamaan.

Kerroit, että kaikki on mennyt päin p:tä jo pidempään, joten vaikka nyt tuntuu vaikealta uskoa, niin se päivä tosiaan paistaa vielä sinne risukasaankin...



Nim. itsellä aivan perkeleellinen ekat 25 vuotta ja nyt viimeset 5 on mennyt paremmin, kiitos terapian ja hyvän miehen, sekä kauan kaivatun lapsen

helpottunut...itse asiassa jopa fyysisestikin voin tuntea sen...olo on jotenkin kuvottava. Mutta oli todella helpottavaa kirjoittaa asiasta edes tänne...en koskaan ole asiasta kenellekään maininnut...sehän olisi tuhonnut maineeni kaikkivoipana suorittajana :-) ap

Luin jokin aika sitten Keijo Tahkokallion kirjan Peruna kerrallaan ja siinä oli paljon ajatuksia joista oli mulle paljon apua. Erityisesti allekirjoitan kirjan käsityksen terapiasta. Vanhahko kirja, mutta kolahti meikäläisellä.

Vierailija:

mutta lopputulos on aina sama...mieletön paine, en osaa yrittää miellyyttää/täyttää muiden odotuksia yhtään vähempää..ahdistun yhä enemmän...ap

Elämässä on kuitenkin jotain hyvää, aivan varmasti!

eipä siitä ainakaan haittaakaan voi olla :-) Ainoa, mikä mut pitää vielä edes jotenkin järjissään on musta-huumori ja itseironia...

joten en voi muuta sulle sanoa, kuin tsemppiä ja aina on jotain minkä vuoksi kannattaa jaksaa vaan yrittää...ei saa antaa periksi!!!