Tein väärin ja nyt kärsin
Pengoin mieheni vanhoja valokuvia hänen ollessa töissä vaikka tiesin jo sitä tehdessäni ettei se ole oikein. Sieltähän sitten löytyi ex-tyttöystäviä, mikä ei tietenkään tullut yllätyksenä, mutta monia valheita paljastui enkä tiedä miten suhtautua. Mies on mm. väittänyt ettei ollut pitkiin aikoihin seurustellut ennen tapaamistamme, mutta yhdestä tytöstä oli paljon kuvia joista tuoreimmat oli vain 2 kk ennen ensitapaamistamme. Ja ettei ole koskaan matkustanut naisystävän kanssa, vaikka kuvien mukaan on! Ja muutamia muitakin juttuja. Ne jutut vielä jotenkin kestän, ehkä hän ajatteli säästävänsä tunteitani pienillä valheilla tms.
Mutta mikä todella vaivaa on se, että kuvat on pääsääntöisesti otettu miehen asunnossa johon myös muutin kun saimme lapsen. Se vaivaa. Niin vähän on muuttunut. Exä kokkaamassa samassa keittiössä missä minä, exä istumassa mieheni sylissä samalla nojatuolilla, miehelläni sama paita päällä kuin viimeksi eilen, exä nukkumassa sängyssä samalla puolella kuin minä, exä meikkaamassa samassa kylppärissä kuin minä ja sitä rataa. Käytännössä mikään ei ole asunnossa muuttunut kuin lapsen lelut ja pinnasäky.
Nyt jokapuolella asuntoamme näen vain mieheni exiä ja ahdistaa ihan valtavasti. Kuvottaa juoda samasta kahvimukista, kuvottaa käyttää samoja pyyhkeitä, kuvottaa nukkua samalla paikalla, kuvottaa ihan kaikki.
Ja toinen asia mikä vaivaa on se, että minusta hän ei ole ottanut YHTÄÄN valokuvaa paitsi silloin kuin olen pyytänyt ottamaan muutaman yhteiskuvan minusta ja lapsestamme että olisi edes joitain muistoja. Mutta tosiaan mitään samanlaisia arjen tilanteita tai poseerauskuvia ei hän ole ottanut minusta vaikka existä oli. En ole yhtään rumempi kuin hekään joten ei siitä pitäisi olla kiinni. Tuntuu pahalta ajatella että olen ainoa jota häntä ei kiinnosta kuvata.
Miehelleni en aio tästä puhua koska eihän hän ole tässä väärin tehnyt vaan minä. Mutta miten jatkan tästä? Moneen päivään ei ole päähäni mahtunut yhtäkään muuta asiaa kuin nämä entiset naiset kummittelemassa meidän kodissamme. Muuttokin vilahti jo mielessä vaikkei siihen ole todellista syytä eikä se olisi taloudellisesti järkevääkään. Tekoni hävettää ja kaduttaa, mutta tämä ahdistus tuntuu jo kohtuuttomalta rangaistukselta. En ole mustasukkainen luonne ja ymmärrän tottakai että miehelläni on historia siinä missä minullakin, mutta se vaivaa että kaikki se historia on samassa paikassa mikä minulle on tähän asti tuntunut kodilta, mutta nyt enää ahdistavalta asunnolta.
Kommentit (7)
ja puhut asiasta miehen kanssa. Kysy miksi hän ei ota sinusta kuvia? Sinun kanssa hän kuitenkin teki sen lapsen, eikös? Minun käsitykseni mukaan lapsia tehdään rakkaimman ihmisen kanssa, sinun kanssasi hän on kokenut että voi lapsia tehdä (vai onko lapsia jo aiemmista liitoista). Oliko kuvat piilotettu johonkin vai oliko ne ihan jossain piirongin laatikossa helposti löydettävissä? Jos oli vaan laatikkoon jätetty lojumaan tai näkyville valokuva-albumiin niin et ole kovinkaan suurta rikosta edes tehnyt. Kyllä minä olen katsellut kuvia mieheni entisestä elämästä ja entisistä tyttöystävistä ja ihan hänen luvallaan. Tietysti jos oikein jouduit valokuvat etsimään jostain hankalasta paikasta mihin ne oli vartavasten piilotettu niin sitten ehkä voisi epäilllä jotain vilppiä miehesi puolelta, mutta siinäkin tapauksessa ottaisin kyllä asian puheeksi, jos se sinua noin paljon vaivaa etkä puhu siitä hänen kanssaan alkaa se kalvaa suhdettanne.
sinua ilmeisesti kestetään ja siedetään vain lapsen takia.
ethän hankkiutunut paksuksi heti seurustelunne ensimetreillä? jos näin,niin se selittää paljon.
jutella miehesi kanssa kuitenkin.Mulla oli vähän sama tilanne,olkkarissa miehen exän laittamat ja valitsemat verhot,heidän entisiä lakanoita yms.Ostin tilalle uusia meidän juttuja ja vaihdoin vanhat niihin.Mies tosin vähän ihmetteli miksi vaihtaa,kun edelliset oli hyviä.Juteltiin sitten asiasta ja silloin mies vasta tajusi.Miehet ajattelee asioista niin erilailla ,kuin naiset. Yhteiskuvista sen verran , että ei niitä meilläkään ole , paitsi niistä miehen vanhoista suhteista.Johtuu siitä että en ole pyytänyt , että otetaan meistä yhteisiä kuvia...miehen exät olivat pyytäneet.
Miehellä (eikä minulla) ei ole aikaisempia lapsia ja vaikka raskaus tuli yllätyksenä, mies oli siitä heti alkuun sata kertaa riemastuneempi kuin minä ja ihan täysillä mukana. Joten en "hankkiutunut paksuksi seurustelun alkumetreillä" vastoin hänen tahtoaan.
Mutta niistä valokuvista. Ne olivat lukitussa kaapissa jonka avaimen paikan satuin keksimään, ja piru valtasi. Oli pakko katsoa. Ja kenenkään ei tarvitse nyt alkaa lynkkaamaan koska tiedän itsekin tehneeni väärin ja miehelläni on omastakin mielestäni suurempi oikeus suuttua minulle kuin minulla hänelle. Siksi en uskalla ottaa mitään tästä puheeksi hänen kanssaan koska emme ole koskaan kunnolla riidelleet mistään. Pelottaa ihan valtavasti.
Vaik ilman perusteita ei varmaa mies iha ymmärtäiskään.
Nyt takerrun tuohon lukittuu kaappiin, jonka avaimen paikkaa sinä et tiennyt vaan satuit keksimään.
Ei kuulosta kauhean tasa-arvoiselta suhteelta, jos pitää pitää noinkin visusti salaisuuksia ja salakaappeja!
mukit ja pyyhkeet. Keskustele miehesi kanssa avoimesti mieltäsi painavista asioista.