Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa mun 9-vuotias
30.08.2011 |
Poika soitti juuri ja sanoi ettei menekään kerhoon, johon olin hänet eilen ilmoittanut. Hän ei harrasta mitään, kavereita on vain yksi ja usein poika valittaa iltapäivisin että on tylsää. Olin niin iloinen kun hän osoitti kiinnostusta tätä liikuntakerhoa kohtaan, ja kun tuo paras kaverikin käy siellä, niin tuntui ihan täydelliseltä.
No nyt on kuulemma saanut jonkun naarmun ja on väsynyt eikä enää muutenkaan halua kerhoon... Voi itku. Pojalla on sosiaalisia ongelmia ja tosiaan ei oikein kavereita - tuo olisi ollut askel parempaan suuntaan mutta vissiin sitten alkoi jännittää.
Nyt en tiedä pitäisikö vielä illalla painostaa käymään ensi viikolla edes kerran ennen kuin luovuttaa. Toisaalta tiedän että jos sinne menee nyreissään, niin eihän siellä kivaa ole ja se jää joka tapauksessa siihen. Huoh, voi kunpa olisi sellainen normi lapsi joka innolla menee mukaan kaikkeen toimintaan...
Kommentit (19)
minulla on yhdeksänvuotias as-poika, joten ongelmasi on enemmän kuin tuttu (paitsi ettei meidän lapsella ole kunnolla edes sitä yhtä kaveria).
Voisiko poikasi kaveri hakea häntä sinne kerhoon, menisivät siis yhdessä? Silloin se meno outoon porukkaan olisi niin pelottavaa. Tai jos tuo ei onnistu, voisiko joku muu saattaa poikasi kerhoon ekoilla kerroilla? Tuollainen outoon paikkaan ja sakkiin meno voi olla aikuisestakin pelottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat pojan menevän, kehu häntä ihan estoitta kaikesta mahdollisesta ja koeta saada hänelle hyvä ja luottavainen olo. Sitten viet sinne kerhoon. Tosin itse en viitsisi viedä jos oikeasti ei halua.
ei tosin lähellekään diagnoosiin asti. Jos viihtyisikin sitten kotona itsekseen ja vaikka rakentelisi tai lukisi tyytyväisenä, niin mikäs siinä. Mutta kun hänellä olisi kauhea halu leikkiä muiden kanssa, seuraa ei vaan useinkaan löydy. Ja kun ei ole seuraa, hän vinkuu että pitäisi saada pelata - myönnän että olen tässä alkanut lepsuilla niin, että melkein joka päivä pelaakin tai katselee videota...
Luulen, että tässä on taustalla jotain sellaista että poika pelkää ettei tämä kaveri olekaan siellä kerhossa vain hänen kanssaan. Pelkää siis jäävänsä yksin, jos kaverilla onkin siellä jo omat kuviot. Kaverin kanssa olisivat joka tpauksessa menneet samaa matkaa kun naapurissa asuvat.
Ja toinen on, että meidän poika ei ole koskaan tykännyt ohjatusta liikunnasta. Tämä nyt olisi kumminkin aika vapaamuotoista ja kun poika tykkää kuitenkin esim. jalkapallon pelaamisesta välkillä niin ajattelin että olisi voinut viihtyä. Pitäisiköähän kuitenkin ensi viikolla pakottaa mukaan! Tai vaikka lahjoa?
ap
paitsi että en voi lähetä töistä kesken päivän tuollaisen takia, niin en usko että se lapsestakaan olisi hyvä ratkaisu. Kerho on omalla koululla 400 metrin päässsä kotoa ja lapsi kulkee matkan yksin joka päivä. Voisi olla turhan huomiota herättävää jos äiti olisi häntä saattamassa...
ap
ei tosin lähellekään diagnoosiin asti. Jos viihtyisikin sitten kotona itsekseen ja vaikka rakentelisi tai lukisi tyytyväisenä, niin mikäs siinä. Mutta kun hänellä olisi kauhea halu leikkiä muiden kanssa, seuraa ei vaan useinkaan löydy. Ja kun ei ole seuraa, hän vinkuu että pitäisi saada pelata - myönnän että olen tässä alkanut lepsuilla niin, että melkein joka päivä pelaakin tai katselee videota...
Luulen, että tässä on taustalla jotain sellaista että poika pelkää ettei tämä kaveri olekaan siellä kerhossa vain hänen kanssaan. Pelkää siis jäävänsä yksin, jos kaverilla onkin siellä jo omat kuviot. Kaverin kanssa olisivat joka tpauksessa menneet samaa matkaa kun naapurissa asuvat.
Ja toinen on, että meidän poika ei ole koskaan tykännyt ohjatusta liikunnasta. Tämä nyt olisi kumminkin aika vapaamuotoista ja kun poika tykkää kuitenkin esim. jalkapallon pelaamisesta välkillä niin ajattelin että olisi voinut viihtyä. Pitäisiköähän kuitenkin ensi viikolla pakottaa mukaan! Tai vaikka lahjoa?
ap
tarkoitus on kumminkin hyvä, tutustuttaa poika uuteen tekemiseen ja porukkaan. Kerro hänelle, että koska toivot, että hän saisi uuden kivan harrastuksen, hän saa seuraavalla kerralla pelata saman ajan, jonka oli kerhossa. Muussa tapauksessa ei sinä iltana saa pelata...
Tai otat käyttöön klassisen tarrakalenterin. Kun saa kymmenestä kerhokerrasta 10 tarraa kasaan, saa jotain mieluista.
-3-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perusluonnetta voi muuttaa mutta tuollaista lempeää siedätystä voisi harrastaa. Eli jos vaikka saisit sen muutaman kerran käymään. Jos sitten tuntuu vielä vastenmieliseltä, niin ok lopettaa.
Kerro hänelle, että koska toivot, että hän saisi uuden kivan harrastuksen, hän saa seuraavalla kerralla pelata saman ajan, jonka oli kerhossa. Muussa tapauksessa ei sinä iltana saa pelata...
Tai otat käyttöön klassisen tarrakalenterin. Kun saa kymmenestä kerhokerrasta 10 tarraa kasaan, saa jotain mieluista.
-3-
Jos on kolmannen, neljännenkin kerran vielä aivan kamalaa, voi lopettaa (tai ehkä yrittää jotain muuta?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...uusiin tutustuminen jännittää. Sitten siirtää jännityksen juuri tuollaisiksi pikkuoireiksi, että on naarmua ja maha kipeä ym. Yritän rohkaista ja hiukan pstistella, lempeästi.
Asumme Länsi-Helsingissä, entä te?
Ois iso helpotus arkeen saada hyvä kaveri pojalle!
itse tekemisistään miten sattuu? Jos kerhosta oltiin jo sovittu, lapsi oli sinne ilmoitettu (omasta halustaan) ja kerhoon piti mennä, ei meillä ainakaan lapsi voisi vain soittaa ja ilmoittaa, ettei mene! Hyvänen aika sentään.
Harrastukset ovat toki vapaaehtoisia, eikä tulisi mieleenkään pakottaa lasta harrastamaan jotain vasten omaa tahtoa, mutta kyllä harrastuksiinkin ja etenkin yhdessä tehtyihin päätöksiin liittyy vastuu. Ilmoittautumisia otetaan kerhoihin ja harrastuksiin vain tietty määrä ja harrastukset ovat yleensä maksullisia. Jokainen, joka on ilmoittautunut, vie paikan joltakulta muulta ja on lisäksi laskettu toiminnan budjettiin. Ei voi maanantaina päättää alkaa harrastaa balettia ja sitten tiistaina, kun ei olekaan juuri se treeni-into päällä, muuttaakin mieltään.
Oma poikani purnasi kesällä aika paljon, kun jalkapallovalmentaja oli antanut kesäläksyksi tiukat treeniohjeet. Keskustelimme tuolloin, että lapsi on vastuussa harrastuksestaan joukkuetovereille ja meille maksaville aikuisille. Aina harrastus ei ole pelkästään kivaa, mutta lopettamispäätös pitää tehdä rauhassa. Pakko ei ole harrastaa, mutta ei harrastuksia aloiteta ja lopeteta miten sattuu.
Jos minä olisin ollut sinä, olisin ehdottomasti sanonut pojalle, että koska hän on tehnyt päätöksen kerhon aloittamisesta ja hänet on jo sinne ilmoitettu (eli häntä odotetaan ensimmäiselle kerralle), velvoittaa se hänet ainakin käymään tutustumassa harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä jos lapsen kanssa jotain sovitaan niin siitä pidetään myös kiinni. Eli jos lapsen kanssa on yhdessä sovittu kerhoon menosta niin lapsi ei tosiaankaan soittele ja ilmoittele, että eipä nyt huvitakaan.
Sitä kerhoa kokeillaan tietty aika ja jos sen jälkeen edelleen tuntuu, ettei ole kivaa niin sitten voi lopettaa.
Varsinkaan, jos äiti on puoliksi painostanut hänet ilmoittautumiseen alkaa päälle. En saanut ap:n aloituksesta vaikutelmaa, että lapsi olisi intoa puhkuen itse sinne vonkunut (missä tapauksessa minäkin vaatisin häntä edes kokeilemaan pari kertaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei lapsi olekaan nyt innosta puhkunut. Silloin kyllä pitää lapselta myös vaatia vastuuta. Eri asia sitten jos äiti olisi mitään kertomatta ja sopimatta ilmoittanut lapsen.
Mutta kyllä 9v on jo syytä oppia, ettei vain soitella ja ilmoiteta, ettei nyt huvitakaan vaan sovitusta pidetään kiinni, vaikkei se niin hauskalta tuntuisikaan.
vaikkei lapsi olekaan nyt innosta puhkunut. Silloin kyllä pitää lapselta myös vaatia vastuuta. Eri asia sitten jos äiti olisi mitään kertomatta ja sopimatta ilmoittanut lapsen.
Mutta kyllä 9v on jo syytä oppia, ettei vain soitella ja ilmoiteta, ettei nyt huvitakaan vaan sovitusta pidetään kiinni, vaikkei se niin hauskalta tuntuisikaan.
ei tosiaan itse ole vaatinutkaan sinne pääsyä. On aikuisellakin oikeus tulla toisiin ajatuksiin!Sitä paitsi, me emme edes tiedä, onko harrastuksesta jo maksettu. Voi hyvin olla, että ei ole (esim. meidän pojan yleisurheilukoulussa on pari ekaa kertaa tutustumiskertoja, jolloin saa maksutta vielä perua tulonsa, jos homma ei ala toimia).
-3-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että en voi lähetä töistä kesken päivän tuollaisen takia, niin en usko että se lapsestakaan olisi hyvä ratkaisu. Kerho on omalla koululla 400 metrin päässsä kotoa ja lapsi kulkee matkan yksin joka päivä. Voisi olla turhan huomiota herättävää jos äiti olisi häntä saattamassa... ap
olla ihan vaan alkujännitystä. Eli jännittää sitä uutta tilannetta (uusia ihmisiä) jne. Kun kerran menee, niin seuraavalla kerralla ei varmaan enää mitään ongelmaa.
Ja tuskin siellä kukaan nauraa vaikka ensimmäisen kerran äiti sinne saattaisikin. Pienihän tuollainen 9-vuotias vielä on.
ei tosiaan itse ole vaatinutkaan sinne pääsyä. On aikuisellakin oikeus tulla toisiin ajatuksiin!
Sitä paitsi, me emme edes tiedä, onko harrastuksesta jo maksettu. Voi hyvin olla, että ei ole (esim. meidän pojan yleisurheilukoulussa on pari ekaa kertaa tutustumiskertoja, jolloin saa maksutta vielä perua tulonsa, jos homma ei ala toimia).
-3-
jos lapsen kanssa on maanantaina sovittu, mitä hän tiistaina koulun jälkeen tekee, ja hänet on vielä sen sopimuksen perusteella johonkin toimintaan ilmoitettu, ei meidän 9-vuotias totta tosiaan voisi vain soittaa ja ILMOITTAA, ettei mene! - Lapsi saattaisi ehkä soittaa ja kertoa, ettei haluaisi/huvittaisi/uskalla tehdä sovittua asiaa, ja sitten siitä neuvoteltaisiin. Todennäköisesti kehottaisin ja jopa vähän painostaisin kokeilemaan ainakin kerran...Mutta siis vain ilmoittaa ei 9-vuotias meidän taloudessa voi mielen- ja ohjelmamuutoksista.
oltiin sovittu vain että lapsi menee tutustumaan kerhoon. Siellä on vapaita paikkoja ja sitoutua ei olisi vielä tarvinnut vaan pari kertaa voi käydä katsomassa. Kyse ei siis ole urheiluseurasta vaan hyvin vapaamuotoisesta toiminnasta (esim. poissaoloista ei tarvitse mitenkään ilmoittaa). Toisekseen, jos lapsi sanoo että hänellä kipeä haava, minusta on vaikea alkaa puhelimessa vänkäämään että eipäs ole, vaikka epäilenkin vamman vakavuutta.
Mutta myönnän, jos soittaja olisi ollut meidän toinen poika, olisin luultavasti pakottanut, tämän lapsen kohdalla pakottaminen vaatii aikamoisia ukaaseja ja johtaa usein raivareihin. Lapsi siis jo itki puhelimessa ja tietysti yritin häntä painostaa mutta lopetin kun itku tuntui vain yltyvän. Olin jopa niin lepsu etten määrännyt rangaistusta. Siksi nyt yritänkin tehdä jonkinlaista suunnitelmaa siitä, miten puhun asiasta illalla ja mitä vaadin.
Todettakoon puolustukseksi vielä, että lapsi kyllä pakotetaan tekemään läksyt, pesemään hampaat, siivoamaan huone, menemään ajoissa nukkumaan ym. välttämättömät asiat. Niiden raivareidenkin uhalla aina välillä. Välillä on vaikea vetää sitä rajaa, mistä jutuista kannattaa tehdä iso ja minkä ehkä voi antaa vaan olla.
Mekin asutaan muuten Länsi-Helsingissä mutta olen kyllä tosi arka tutustumaan keneenkään netin kautta...
ap
Viihtyy ittekseen ja pikkusiskon kanssa. Kaverit ja harrasteet ei kiinnosta. No mutta ihana tyyppi on. Ei tarvi kaikkien olla samanlaisia.